Hiih­to­kil­pai­lui­hin men­tiin kou­lul­ta he­vos­kyy­dil­lä. Kau­em­pa­na asu­vat kou­lu­lai­set oli­vat en­sin hiih­tä­neet kou­luun. Kil­pai­lu­paik­ka oli Ka­lan­nin kes­kus­tas­sa Suo­je­lus­kun­nan ta­lol­la, joka ra­ken­nus on edel­leen ole­mas­sa asuin­ta­lo­na vas­ta­pää­tä ny­kyis­tä van­hus­ten hoi­to­ko­tia Sa­ha­tien ris­teyk­ses­sä. He­vos­puo­mit oli­vat täyn­nä he­vo­sia, kun he­vo­set oli­vat tuo­neet kou­lu­lai­sia kil­pai­luun. Hen­ki­lö­au­to­ja ei sil­loin ol­lut.

Moni näis­tä on­gel­mis­ta oli­si kor­jat­ta­vis­sa yk­si­lö­ta­sol­la ja per­heis­sä, yh­teis­kun­nal­la­kin on kei­non­sa. Ei oi­rei­le­va nuo­ri ta­hal­laan käyt­täy­dy ku­ten käyt­täy­tyy, vaan seu­rauk­se­na jos­tain muus­ta. Pal­jon pu­hu­taan sii­tä, et­tä kor­ja­taan var­hais­kas­va­tuk­sen puut­tei­ta tai kou­lun on­gel­mia. Kui­ten­kin pi­tää läh­teä pe­rus­teis­ta liik­keel­le: van­hem­muu­des­ta ja mitä ny­ky­ään ko­to­na ta­pah­tuu.

Meri, eri­tyi­ses­ti Saa­ris­to­me­ri, on mei­dän var­si­nais­suo­ma­lais­ten "oma" me­rem­me ja vah­va osa iden­ti­teet­ti­äm­me. It­se olen syn­ty­nyt ja kas­va­nut tä­män me­ren ran­nal­la. Meri on ol­lut läs­nä nuo­ruus­vuo­si­na, kun ka­ve­ri­po­ru­kas­sa pyö­räil­tiin ke­säi­sin lä­hi­ön hel­tei­tä pa­koon Ruis­sa­lon ui­ma­ran­noil­le. Meri on läs­nä edel­leen päi­vit­täin, sil­lä ai­kui­si­äl­lä olen pää­ty­nyt asu­maan My­nä­lah­den ran­nal­le.

Mis­tä tun­nem­me Uk­rai­nan? En­nen kaik­kea au­rin­gon­ku­kis­ta. Voi­si­ko ol­la kau­niim­paa sym­bo­lia? Il­luu­sio rik­kou­tui 24.2.2022, kun Ve­nä­jä aloit­ti hyök­käyk­sen maa­han. Pre­si­dent­tim­me Sau­li Nii­nis­tön sa­noin: ”Naa­mi­ot on rii­sut­tu, vain so­dan kyl­mät kas­vot nä­ky­vät".

Va­kan alu­een kaik­ki kun­nat tar­jo­a­vat tu­le­va­na ke­sä­nä taas työ­paik­ko­ja nuo­ril­le (V-SS 23.2.). Mo­nil­le tuo paik­ka saat­taa ol­la se en­sim­mäi­nen, jos­ta ti­lil­le ti­pah­taa palk­kaa. Työ­nan­ta­ji­na kun­nat ovat sii­nä mie­les­sä rei­lu­ja, et­tä etu­si­jal­le ase­te­taan sel­lai­set alai­käi­set nuo­ret, jot­ka ei­vät ole ol­leet kun­nal­la kos­kaan ai­em­min töis­sä. Työ­ko­ke­mus­ta kart­tuu mu­ka­vas­ti jo en­nen täy­si-ikäis­ty­mis­tä.

Olem­me se kuu­lui­sa seu­raa­va su­ku­pol­vi, joka saa osak­seen mak­sa­jan roo­lin ve­la­no­tos­ta ja sii­tä seu­raa­vis­ta kor­ko­ku­luis­ta. Osa meis­tä on saat­ta­nut tuu­dit­tau­tua aja­tuk­seen, et­tä mak­sa­jan päi­vät tu­le­vat tu­le­vai­suu­des­sa, mut­ta kat­so­es­saan nuor­ten koh­te­lua esi­mer­kik­si val­ti­on ra­han­ja­os­sa, mak­sa­jan päi­vät ovat jo tääl­lä.

Hy­vin­voin­ti­pal­ve­lu­a­lu­ei­den aloit­ta­es­sa toi­min­tan­sa vuo­den alus­sa, kun­nan vas­tuu en­nal­ta­eh­käi­se­vien pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­ses­tä on nous­sut esil­le ai­van uu­del­la ta­val­la.

Elä­ke­lii­ton Veh­maan yh­dis­tys on iloi­nen, et­tä Veh­maan kun­ta on saa­nut lah­joi­tus­va­ro­ja ikäih­mis­ten ext­ra­pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­seen. Taan­noin jär­jes­tet­tiin kun­ta­lais­foo­ru­mi­ti­lai­suus Se­ni­o­ri­ta­lo Ten­ho­las­sa, jon­ne kut­sut­tiin kaik­ki asi­as­ta kiin­nos­tu­neet kes­kus­te­le­maan ja ide­oi­maan tu­le­vaa toi­min­taa.

Kou­lu­kiu­saa­mi­nen on il­ke­än il­jet­tä­vä ai­he, joka on yhä va­li­tet­ta­van ajan­koh­tai­nen op­pi­lai­tok­sis­sa. On­nek­si ny­ky­ään kiu­saa­mi­ses­ta jo pu­hu­taan ai­van eri ta­val­la kuin men­nei­nä vuo­si­kym­me­ni­nä ja on­gel­miin myös puu­tu­taan ai­em­paa her­kem­min. Sil­ti on re­a­lis­ti­ses­ti to­det­ta­va, et­tei kou­lu­kiu­saa­mis­ta ky­e­tä kos­kaan ko­ko­naan kit­ke­mään.

Hie­noa, et­tä Veh­maan kun­nal­le lah­joi­tet­tu­ja ikäih­mis­ten hy­vin­voin­tiin ja vir­kis­tyk­seen koh­den­net­tu­ja lah­joi­tus­va­ro­ja ryh­dy­tään käyt­tä­mään nii­tä edis­tä­vään toi­min­taan.