Au­rin­koa ja läm­pöä ra­kas­ta­nut ke­sän lap­si Timo Hä­mä­läi­nen läh­ti Tai­vaan ko­tiin kyl­mä­nä tal­vi­päi­vä­nä 14.1.2026, kun vai­kea sai­raus uu­vut­ti tar­mok­kaan mie­hen.

Timo syn­tyi Kar­ja­lan evak­ko­jen kuo­puk­sek­si 18.7.1951. Lap­suus jäi ly­hy­ek­si, sil­lä Timo me­net­ti äi­tin­sä ja per­hees­sä asu­neen mum­mon jo tei­ni-ikäi­se­nä ja isän­sä­kin vain pa­ri­kymp­pi­se­nä. Taa­pe­ro­na me­neh­ty­nyt­tä iso­vel­je­ään hän ei eh­ti­nyt kos­kaan ta­va­ta.

Nuo­ruus­vuo­sien tu­ke­na toi­mi iso­sis­ko per­hei­neen. Lii­si ja Kari sekä näi­den lap­set Tero ja Ter­hi per­hei­neen py­syi­vät lä­hei­si­nä ja rak­kai­na lop­puun as­ti.

Iloa ja pi­ris­tys­tä Ti­mon elä­mään toi ak­tii­vi­nen lii­kun­ta­har­ras­tus, joka joh­ti pi­ka­mat­ko­jen SM-val­men­net­ta­vak­si. Louk­kaan­tu­mi­nen kui­ten­kin lo­pet­ti juok­su-uran ja epä­vi­ral­li­sik­si en­nä­tyk­sik­si jäi­vät kau­del­ta 1974–75 ole­vat sa­ta­sen 11 se­kun­tia ja 200 met­rin 23,3 se­kun­tia.

Laji vaih­tui len­to­pal­loon ja myö­hem­min kei­laa­mi­seen ja eri­tyi­sen rak­kaak­si muo­dos­tu­nee­seen gol­fiin. Ka­ve­ri­po­ru­kan kans­sa pe­rus­tet­tu gol­fin Uki Tour -kil­pa­sar­ja tar­jo­si mu­ka­via pe­li­mat­ko­ja ja haas­tet­ta kil­pai­lu­hen­ki­sel­le Ti­mol­le. Voit­to ka­ve­reis­ta sai Ti­mon sil­mät lois­ta­maan vie­lä hä­nen vii­mei­se­nä ke­sä­nään.

Työ­e­lä­mäs­sä Timo to­teut­ti ame­rik­ka­lai­sen unel­man. Työ­u­ra al­koi Va­kan kir­ja­pai­non juok­su­poi­ka­na 1.6.1967 ja päät­tyi Vak­ka-Suo­men Kir­ja­pai­non omis­ta­ja­na ja toi­mi­tus­joh­ta­ja­na tal­vel­la 2022 lä­hes 55 vuot­ta myö­hem­min. Yrit­tä­jyyt­tä ker­tyi 30 vuot­ta.

Li­säk­si Timo osal­lis­tui ra­ken­nus­bis­nek­seen, vil­je­li kas­vi­huo­ne­vi­han­nek­sia ja myi nii­tä Tu­run to­ril­la, ja oli hä­nel­lä jon­kin ai­kaa oma elo­ku­va­te­at­te­ri­kin.

Eläk­keel­le jää­ty­ään hän jär­jes­ti ja osin ke­hys­ti kir­ja­pai­non tuo­te­mal­le­ja 1950-lu­vul­ta as­ti.

Ti­mol­la oli ih­meel­li­nen kyky saa­da tek­ni­set lait­teet toi­mi­maan vain saa­pu­mal­la pai­kal­le. Usein näin talt­tui­vat niin kir­ja­pai­non ko­neet kuin ko­ti­tie­to­ko­neet­kin, joi­den kans­sa toi­set tus­kai­li­vat.

Timo oli myös tai­tei­li­ja. Ka­lan­nin ko­dis­sa ta­lon ja atel­jee­na toi­mi­neen pi­ha­ra­ken­nuk­sen sei­nät ovat täyn­nä isän­nän öl­jy­vä­ri­töi­tä. Va­li­tet­ta­vas­ti niis­tä ja kir­ja­pai­non ju­lis­teis­ta koos­tu­va näyt­te­ly jäi Ti­mon voi­mien hii­pu­es­sa to­teut­ta­mat­ta.

Kyp­säl­lä iäl­lä löy­tyi elä­män­kump­pa­ni, vaik­ka Timo oli van­nou­tu­neen poi­ka­mie­hen mai­nees­sa. Jopa niin, et­tä lii­ke­kump­pa­ni oli lu­van­nut hää­lah­jak­si Ha­vai­jin mat­kan jos nai­ma­kaup­pa syn­tyi­si.

Avi­o­liit­to sol­mit­tiin vuon­na 2003, mut­ta lu­paus mat­kas­ta jäi lu­nas­ta­mat­ta.

Timo ei jul­ki­ses­ti ko­ros­ta­nut us­ko­aan Ju­ma­laan ja hä­nen sai­raa­las­sa huik­kaa­man­sa hy­väs­te­ly "Tai­vaas­sa ta­va­taan!" saat­toi hiu­kan yl­lät­tää hä­nen ys­tä­vän­sä. Ti­mol­ta se ei kui­ten­kaan ol­lut vit­si.

Timo teki työ­u­ran­sa pää­o­san Uu­den­kau­pun­gin kes­kus­tas­sa, jos­sa hä­nel­lä pit­kään oli myös kau­pun­ki­a­sun­to. Hä­nen hah­mon­sa tu­li­kin tu­tuk­si mo­nil­le. It­se pa­luu­muut­ta­ja­na ih­met­te­lin aluk­si hä­nen kans­saan kul­kies­sa­ni, et­tä ter­veh­di­tään­kö tääl­lä ny­kyi­sin kaik­kia vas­taan­tu­li­joi­ta.

Ra­kas­ta avi­o­mies­tä­ni jäi­vät kans­sa­ni su­vun ohel­la kai­paa­maan mo­net ys­tä­vät ja tu­tut.

Au­lik­ki Hä­mä­läi­nen