Peltojänikseksi aiemmin kutsuttu rusakko ryhtyi valtaamaan Suomea yli sata vuotta sitten, kun se ylitti vielä Venäjän vallan alla olleen Suomen itärajan. Tulokkaan voittokulku on jatkunut ja se on runsastunut samaan aikaan, kun metsäjänis on laskenut alamäkeä.
Rusakko ei ole vieraslaji, koska se on levinnyt luonnollisesti eikä siirtoistutuksin tai karkulaisten avulla kuten monet haitalliset, muilta mantereilta tuodut eläimet ja kasvit.
Puutarhurille rusakko on kuitenkin haittalaji, sillä se voi käydä hyötykasvien kimppuun. Laji ei juuri piittaa metsäpuiden kuorista niin kuin serkkunsa.
Vakka-Suomi tarjoaa rusakolle runsaasti sopivaa elinympäristöä. Se viihtyy metsäjänistä paremmin peltomaisemassa ja erityisesti nurmella, joka on peltojäniksen mieliravintoa. Nurmiviljelyn väheneminen voi pitkässä juoksussa olla haitaksi rusakolle.
Rusakko ei ole vallannut koko Suomea, vaikka ilmaston lämpeneminen ja talvien vähälumisuus on sitä hyödyttänyt. Etelä- ja Lounais-Suomi ovat lajin ydinaluetta.
Metsästäjät keskustelevat rusakon ja jäniksen lihan erosta. Se on makuasia, mutta jäniksen liha on riistaisempaa ja tummempaa kuin lehmien kanssa samalla laitumella laiduntavan loivaliikkeisen peltojäniksen.
Markku Paakkinen