Sakari Hinneri (selin) opasti yhdistyksen luontoretkellä Putsaaressa kesällä 1977.
Kirjoitussarjassa tarkastellaan kuluvan vuoden joulukuussa 50 vuotta täyttävän Uudenkaupungin seudun ympäristöyhdistyksen toimintaa vuosikymmenien saatossa. Osa 1: 1970-80 -luvun toimintaa.
Luonnon- ja ympäristönsuojelusta kiinnostuttiin Vakka-Suomessa jo 1970-luvulla, kun ympäristönsuojelun tärkeyteen oli herätty maailmanlaajuisesti. Uusikaupunkilaisen Antti Laakson johdolla pohdittiin näihin teemoihin keskittyvän yhdistyksen perustamista, ja tukea saatiin myös Varsinais-Suomen luonnonsuojeluyhdistykseltä.
Vakka-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen perustamiskokous järjestettiin 1.12.1976. Kokouksen yhteydessä Jouko Högmander piti esitelmän huuhkajasta ja kalasääskestä 60-päiselle yleisölle.
Uuden yhdistyksen toiminta-alue käsitti Kalannin, Laitilan, Lokalahden, Mietoisten, Mynämäen, Pyhärannan, Taivassalon ja Vehmaan kunnat sekä Uudenkaupungin kaupungin. Se oli yksi Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksistä. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi uusikaupunkilainen Jouko Palmu.
Palmu kertoi, että tunnettua ympäristöasiantuntijaa Rauno Tenovuota käytiin eräänä talvena kysymässä esitelmöitsijäksi yhdistyksen tilaisuuteen. Jouko Laine ja Jouko Palmu taittoivat matkan hiihtäen Kustavin Susiluodosta Tenovuon loma-asunnolle Kustavin Anavaisiin, ja saivat Tenovuolta myöntävän vastauksen.
Yhdistys otti kantaa erilaisiin ympäristöasioihin heti alkuvuosinaan. Yhdistys kampanjoi Keuhkovammaliiton kanssa puhtaamman kaupunki-ilman puolesta ja otti kantaa meluhaittoihin, kun kunnallista ympäristöhallintoa ei vielä ollut. 1980-luvun alkupuolella yhdistys puolestaan lahjoitti 5000 markkaa Uudenkaupungin kaupungille käytettäväksi ilmansuojelututkimuksiin. Yhdistys osallistui myös Uudenkaupungin luonnonsuojelukartoituksiin ja tarttui lintuvesien suojeluun ja Itämeren saastumiseen.
Vuotta 1980 vietettiin valtakunnallisena ympäristövuotena. Tuolloin yhdistys otti kantaa 1960-luvulla valmistuneen Kemiran tehtaan sijoituspaikkaan ja kipsikasojen ravinnevalumien estämiseen mereen. Myös tehtaan savuhaittojen vähentämistä ja Kemiran omien mittausten julkistamista pidettiin tärkeänä.
1980-luvun alussa yhdistyksessä katsottiin, että kuntien tulisi ottaa isompi rooli ympäristönsuojelusta. Se esitti, että Uuteenkaupunkiin ja muihin kuntiin perustettaisiin ympäristölautakunnat.
Taistelu Uudenkaupungin Vilissalosta on yhdistyksen alkuvuosien merkittävin aktiviteetti. Suunnitelmissa oli siirtää Uudenkaupungin satama Vilissaloon, jolloin suunnitelmat uhkasivat alueen jalopuumetsiköitä ja maisemallisia arvoja sekä luonto- ja kuntopolkuverkostoja.
Yhdistys masinoi 1981 nimenkeruun Kasarminlahti–Ykskoivu–Madonmaa ja Vilissalo -viheraluekokonaisuuden säilyttämiseksi. Vetoomuksen allekirjoitti lyhyessä ajassa 2000 täysi-ikäistä uusikaupunkilaista. Kaupungissa syntyi vilkas keskustelu, jonka lopputuloksena kaupunginvaltuusto äänin 27–8 päätti poistaa kaavavarauksen. Näin Vilissalo ja Kasarminlahti eivät joutuneet teiden ja satamatoiminnan alle.
Yleiskaavasuunnitelmassa ollut Uudenkaupungin satamahanke herätti vilkkaan keskustelun, jonka seurauksena valtuusto poisti kaavavarauksen 1981.
Uudenkaupungin yleiskaava 1968
Uudenkaupungin ulkopuolella yhdistys muun muassa puolusti Taivassalon tammea, jota uhkasi tien rakentaminen. Yhdistys otti kantaa myös Pyhärannan Reilan sotilasalueen käyttöön virkistysalueena, Laitilan Otajärven suojeluun ja kaavoitukseen ja Uudenkaupungin–Porin ratasuunnitelman aluevarauksiin.
Alusta lähtien yhdistys piti tärkeänä asukkaiden lähivirkistysalueita, ja jo 1978 yhdistys teki Uudellekaupungille aloitteen kaupungin ensimmäisestä luontopolusta Itäpuistoon. Vakka-Suomen ensimmäinen lintutorni rakennettiin 1979 Uudenkaupungin Kasarminlahden laskuojan tuntumaan. Syksyllä 1985 yhdistys rakensi yhteistyötahojen kanssa lintutornin Uudenkaupungin Hiunjärven rantaan. Yhdistys järjesti vuosittain opastettuja luontoretkiä, joissa oli osallistujia sankoin joukoin.
Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Jouko Palmu (vas), Matti Jalava ja Palmun lapset Kasarminlahden tornissa 1983.
Jouko Palmu
Aktiivisen yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi ensimmäisen vuosikymmenen aikana vauhdilla. Kun perustamiskokoukseen osallistui 61 henkeä, 1980-luvulle tultaessa jäsenmäärä oli 143 ja vuonna 1983 jo 230.
Uudenkaupungin Sanomat myönsi yhdistykselle vuonna1983 Antti-patsaan tunnustuksena toiminnasta luonnon ja ympäristön puolesta.
Uudenkaupungin seudun ympäristöyhdistys ry
Tässä kirjoitussarjassa tarkastellaan kuluvan vuoden joulukuussa 50 vuotta täyttävän Uudenkaupungin seudun ympäristöyhdistyksen toimintaa vuosikymmenien saatossa. Osa 1: 1970-80 -luvun toimintaa.