JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset
31.12.2020 10.20

Vakan vaiheet kertoivat lehden historiasta

Vesa Pent­ti­lä

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien 70-vuo­tis­juh­la­vuo­si on nyt ohi. Juh­la­vuo­den kun­ni­ak­si leh­ti jul­kai­si ke­vääs­tä syk­syyn saak­ka jat­ku­neen Va­kan vai­hei­ta -jut­tu­sar­jan, jo­hon poi­mit­tiin leh­den his­to­ri­aan liit­ty­nei­tä ta­pah­tu­mia vuo­si­kym­men­ten var­rel­ta. Sar­jas­sa jul­kais­tut ju­tut on nyt ke­rät­ty koos­teek­si net­ti­leh­teen.

Idea uudesta lehdestä sai vauhtia Mynämäen valtuustosta

Kun Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien pe­rus­ta­mis­ta ryh­dyt­tiin poh­ti­maan 1940-lu­vun lop­pu­puo­lis­kol­la, alu­een kun­nat kes­kit­ti­vät il­moi­tuk­sen­sa joko Kun­nal­li­set Tie­dot -leh­teen tai Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­miin. Va­kan ny­kyi­sis­tä jä­sen­kun­nis­ta ai­no­as­taan Mas­ku ei ol­lut min­kään pai­kal­lis­leh­den vah­vaa alu­et­ta.

Kun kun­nat pih­ta­si­vat leh­ti-il­moi­tus­ra­ho­jaan, vä­hi­tel­len syn­tyi aja­tus koko alu­et­ta ta­sa­puo­li­ses­ti pal­ve­le­van leh­den pe­rus­ta­mi­ses­ta.

En­sim­mäi­sen ker­ran asia tuli vi­ral­li­ses­ti esil­le tam­mi­kuus­sa 1947, kun my­nä­mä­ke­läi­nen SKDL:n kun­nan­val­tuu­tet­tu Kaar­lo Kar­hu­la teki esi­tyk­sen kun­tien yh­tei­ses­tä leh­des­tä. Asi­an val­mis­te­luun Kar­hu­la sai apua edis­tys­puo­lu­een val­tuu­te­tul­ta Le­o­nard Nur­mel­ta ja My­nä­mä­en kun­nan­sih­tee­ril­tä Paa­vo Kal­li­ol­ta.

My­nä­mä­es­tä läh­ti kir­je ylei­sen kun­nal­li­sen il­moi­tus­leh­den pe­rus­ta­mi­ses­ta Kar­ja­laan, Mie­toi­siin, Veh­maal­le, Lo­ka­lah­del­le, Tai­vas­sa­loon, Kus­ta­viin, Nou­si­ai­siin, Le­muun, As­kai­siin ja Vel­ku­al­le.

Puo­let kun­nis­ta lä­het­ti edus­ta­jan­sa en­sim­mäi­seen vi­ral­li­seen ko­kouk­seen. Pa­la­ve­rin yk­si­mie­li­nen pää­tös oli pe­rus­taa joko osa­keyh­tiö tai kun­ta­yh­ty­mä il­moi­tus­leh­den toi­mit­ta­mis­ta var­ten.

Tiet­tä­väs­ti neu­vot­te­lu­ja käy­tiin myös Kun­nal­li­sia Tie­to­ja -leh­den os­ta­mi­ses­ta, mut­ta han­ke tys­sä­si nä­ke­my­se­roon hin­nas­ta: kol­men mil­joo­nan mar­kan epä­vi­ral­li­ses­ta tar­jouk­ses­ta oli pit­kä mat­ka 12 mil­joo­nan mar­kan hin­ta­pyyn­töön.

Jo al­ku­met­reil­lä suun­ni­tel­mat uu­den leh­den pe­rus­ta­mi­ses­ta ko­ki­vat ta­kais­kun. Kun sa­no­ma­leh­ti­pa­pe­ri oli sään­nös­tel­tyä, lu­paa uu­den leh­den il­mes­ty­mi­sel­le ja pa­pe­rin os­ta­mi­sel­le piti anoa kan­san­huol­to­mi­nis­te­ri­ön elin­kei­no­toi­min­nan sään­nös­te­ly­toi­mi­kun­nal­ta. Ano­mus läh­ti syys­kuus­sa 1947, mut­ta leh­ti­toi­mi­kun­ta sai vas­ta seu­raa­van vuo­den tou­ko­kuus­sa tie­don hyl­kää­väs­tä pää­tök­ses­tä.

Vak­ka-Suo­men puu­ha­vä­ki osoit­ti kui­ten­kin sit­keyt­tä ja lait­toi uu­den lupa-ano­muk­sen heti vi­reil­le. Var­muu­den vuok­si koko toi­mi­kun­ta läh­ti kii­kut­ta­maan ha­ke­mus­ta pe­ril­le, mut­ta tä­mä­kään ei aut­ta­nut, sil­lä mi­nis­te­ri­ös­tä ei he­ru­nut pa­pe­rin os­to­lu­paa. Ti­lan­ne muut­tui vas­ta vuo­den 1949 al­ku­puo­lel­la, kun sään­nös­te­ly päät­tyi.

Pa­pe­ri­niuk­kuus ai­heut­ti vii­väs­tys­tä suun­ni­tel­tuun ai­ka­tau­luun, sil­lä uu­den leh­den piti il­mes­tyä en­sim­mäi­sen ker­ran vuo­den 1948 alus­sa ker­ran vii­kos­sa ne­li­si­vui­se­na. Kun sa­no­ma­leh­ti­pa­pe­rin han­kin­taan tuli mah­dol­li­suuk­sia, toi­mi­kun­ta ko­koon­tui taas ke­vääl­lä 1949 ja uu­dis­ti ai­em­man pää­tök­sen­sä kun­tain­lii­ton pe­rus­ta­mi­ses­ta niin, et­tä leh­ti al­kai­si il­mes­tyä vuo­den 1950 alus­sa. Var­si­nai­nen pe­rus­ta­va ko­kous pi­det­tiin elo­kuus­sa 1949 My­nä­mä­es­sä.

Lehden nimestä syntyi kiistaa

Kun­nis­sa kä­si­tel­tiin My­nä­mä­en kut­sua uu­den leh­den pe­rus­ta­vaan ko­kouk­seen ke­vääl­lä 1949. Kun ko­kous saa­tiin kool­le elo­kuus­sa, 12 kut­su­tus­ta kun­nas­ta yh­dek­sän lä­het­ti edus­ta­ji­aan My­nä­mä­en kun­nan­toi­mis­tol­le.

Al­ku­pe­räi­nen aja­tus oli pe­rus­taa leh­ti­o­sa­keyh­tiö, jos­sa kun­nat omis­tai­si­vat kaik­ki osak­keet. Kun­nat pää­tyi­vät kui­ten­kin yk­si­tuu­mai­ses­ti kun­tain­liit­to­rat­kai­suun.

Kun­tain­liit­to oli tuo­hon ai­kaan hy­vin har­vi­nai­nen hal­lin­to­muo­to. Pöy­tä­kir­ja­mer­kin­nät ovat sen ver­ran puut­teel­li­sia, et­tei niis­tä sel­viä, mik­si kun­nat täl­lai­sen pää­tök­sen te­ki­vät.

Yk­si­mie­li­syys val­lit­si myös sii­tä, et­tä leh­ti al­kai­si il­mes­tyä heti seu­raa­van vuo­den alus­sa kak­si ker­taa vii­kos­sa.

En­nen en­sim­mäi­sen leh­den ka­saa­mis­ta käy­tiin vie­lä ni­mi­kiis­taa. Kun­tien edus­ta­jain­ko­kouk­ses­sa pää­tet­tiin, et­tä leh­den ni­mek­si tu­lee Var­si­nais-Suo­mi. Ni­mieh­do­tus tuo­tiin ko­kouk­seen il­man en­nak­ko­tie­toa. Nimi he­rät­ti­kin nä­rää kun­ta­päät­tä­jien kes­kuu­des­sa.

Eten­kin Veh­maal­la ol­tiin sitä miel­tä, et­tei ni­mieh­do­tus ol­lut on­nis­tu­nut. Kun­nan­val­tuus­to esit­ti yk­si­mie­li­ses­ti, et­tä ni­meä vie­lä tar­kis­tet­tai­siin. Veh­maa­lai­set vä­läyt­ti­vät, et­tä nimi voi­si ol­la esi­mer­kik­si Kun­tien Sa­no­mat.

Kun­tain­lii­ton en­sim­mäi­nen liit­to­val­tuus­to ko­koon­tui My­nä­mä­es­sä lo­ka­kuus­sa 1949.

Pää­o­sa pää­tök­sis­tä nui­jit­tiin il­man suu­rem­pia eri­mie­li­syyk­siä. To­sin ka­lan­ti­lai­set esit­ti­vät ko­ti­pai­kak­si Veh­maa­ta, mut­ta eh­do­tus ei saa­nut laa­jem­paa kan­na­tus­ta.

Sen si­jaan ni­mi­ky­sy­mys kai­her­si edel­leen. Var­si­nais-Suo­mi -nimi ei ol­lut kel­vol­li­nen, kos­ka leh­des­tä ei kaa­vail­tu maa­kun­nal­lis­ta, vaan alu­eel­lis­ta tie­do­tus­vä­li­net­tä.

Ka­lan­ti­lai­sil­la oli taas asi­aa: he eh­dot­ti­vat, et­tä leh­den nimi oli­si Vak­ka-Suo­mi. Kun­tien Sa­no­mat -nimi tuli kui­ten­kin va­li­tuk­si ää­nin 8–5.

Ni­mi­vään­tö ei kui­ten­kaan vie­lä ol­lut ohi. Edus­ta­jain­ko­kous ei enää mar­ras­kuus­sa puut­tu­nut ni­mi­va­lin­taan, mut­ta it­se­näi­syys­päi­vä­nä ko­koon­tu­nut liit­to­hal­li­tus to­te­si, et­tä asi­an­tun­ti­joi­den lau­sun­non mu­kaan Kun­tien Sa­no­mat oli leh­den ni­mek­si lii­an epä­käy­tän­nöl­li­nen.

Liit­to­hal­li­tuk­sel­la oli har­kin­ta­val­taa ni­mi­rat­kai­sus­sa ja sitä se myös käyt­ti. Hal­li­tuk­sen jä­se­net oli­vat sa­maa miel­tä sii­tä, et­tä pa­ras nimi oli­si Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat. Vi­su­aa­li­ses­ti kaa­vail­tiin, et­tä leh­teen tu­li­si ni­men al­le mai­nin­ta: My­nä­mä­en, Veh­maan, Ka­lan­nin, Tai­vas­sa­lon, Lo­ka­lah­den, Mie­tois­ten, Kar­ja­lan, As­kais­ten ja Vel­ku­an kun­tien uu­tis- ja il­moi­tus­leh­ti.

Va­li­tus­sa ni­mes­sä ta­val­laan yh­dis­tyi­vät ni­mieh­do­tuk­set Vak­ka-Suo­mi ja Kun­tien Sa­no­mat.

Avuton ja viaton syntymähetki

Kun kun­nis­sa saa­tiin lop­pu­vuo­des­ta 1949 ai­kaan pää­tök­siä Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien pe­rus­ta­mi­ses­ta, al­koi lop­pu­hi­on­ta. Leh­den ylim­mäk­si päät­tä­jä­ta­hok­si tuli liit­to­val­tuus­to, jo­hon kun­nat sai­vat yh­den jä­se­nen jo­kais­ta al­ka­vaa 2000 asu­kas­ta koh­ti. Liit­to­hal­li­tus päät­ti kui­ten­kin käy­tän­nön asi­ois­ta.

Liit­to­hal­li­tus va­lit­si pää­toi­mit­ta­jak­si My­nä­mä­en val­tuus­toa joh­ta­neen ja edis­tys­puo­lu­een kan­sa­ne­dus­ta­ja­na toi­mi­neen Toi­vo Tyr­nin. Hä­nen ase­man­sa oli kui­ten­kin niin muo­dol­li­nen, et­tei so­pi­muk­sia laa­dit­tu ei­kä palk­kaa mak­set­tu. Jul­ki­ses­ti ha­kuun lai­tet­tiin vain toi­mi­tus­sih­tee­rin paik­ka. Kii­rei­ses­sä pro­ses­sis­sa teh­tä­vään va­li­koi­tui tur­ku­lai­nen maa­ta­lous­tek­nik­ko Sel­mi Ri­ka­lai­nen, jos­ta tuli uu­den leh­den en­sim­mäi­nen vas­taa­va toi­mit­ta­ja.

Ri­ka­lai­sel­le ei jää­nyt ko­vin­kaan pal­jon ai­kaa pe­reh­tyä leh­den te­ke­mi­seen, sil­lä Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien en­sim­mäi­nen nu­me­ro il­mes­tyi 12.1.1950.

– Täl­lai­nen me sit­ten olem­me kai­kes­sa avut­to­muu­des­sam­me ja vi­at­to­muu­des­sam­me syn­ty­mäm­me het­kel­lä, Ri­ka­lai­nen kir­joit­ti en­sim­mäi­ses­sä leh­des­sä.

Leh­ti an­toi heti kät­te­lys­sä kun­nil­le lu­pauk­sen, joka pi­tää yhä 70 vuot­ta myö­hem­min:

– Oli­si­kin hä­peä Vak­ka-Suo­men Sa­no­mil­le, jos sen syn­nyt­tä­jät – yh­dek­sän Vak­ka-Suo­men, eh­kä koko maam­me vau­rain­ta kun­taa – jou­tui­si­vat ta­lut­ta­maan ja elät­tä­mään tie­doi­tus­vä­li­net­tään.

Vaik­kei leh­del­lä ol­lut edes näy­te­nu­me­roa, asi­a­mie­het ke­rä­si­vät sel­lai­sen ti­laa­ja­mää­rän, et­tei sii­hen osat­tu va­rau­tua. Kävi niin, et­tä yli 1000 ti­laa­jaa sai en­sim­mäi­sen leh­ten­sä myö­häs­sä.

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­ta tuli no­pe­as­ti maa­seu­tu­a­lu­een tär­kein tie­don­vä­lit­tä­jä, kun iso osa Kun­nal­lis­ten Tie­to­jen ti­laa­jis­ta vaih­toi uu­teen leh­teen. Lä­hes kai­kis­sa jä­sen­kun­nis­ta Va­kas­ta tuli heti vi­ral­li­nen il­moi­tus­leh­ti. Vain Ka­lan­nis­sa säi­lyi myös toi­nen il­moi­tus­leh­ti.

Liit­to­hal­li­tus jou­tui pa­neu­tu­maan myös käy­tän­nön leh­ti­työ­hön eten­kin il­moi­tu­sa­si­ois­sa. Oh­je kuu­lui: on eri­koi­ses­ti huo­leh­dit­ta­va sii­tä, et­tei il­moi­tus tule lii­an isok­si. Li­säk­si piti tark­kail­la, et­tei sa­maa il­moi­tus­ta jul­kais­ta tois­ta ker­taa ja et­tei sii­tä ai­na­kaan pe­ri­tä mak­sua.

Huol­ta ai­heut­ti myös leh­den ul­ko­a­su, jos­ta tuli lu­ki­joil­ta kri­tiik­kiä. Pai­no­jäl­ki oli kun­nos­sa, mut­ta si­säl­lön aset­te­lu ei ti­laa­jia tyy­dyt­tä­nyt. Liit­to­hal­li­tus ko­men­si Ri­ka­lais­ta ot­ta­maan op­pia Kun­nal­li­sis­ta Tie­dois­ta, jos­sa kun­kin kun­nan uu­ti­set lai­tet­tiin omiin osas­toi­hin. Moit­tei­ta tuli myös sii­tä, et­tä uu­ti­nen saat­toi ol­la kah­teen ker­taan jopa sa­mas­sa leh­des­sä.

Asiamiehet isossa roolissa

Asi­a­mie­hil­lä oli mer­kit­tä­vä ase­ma Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien al­ku­tai­pa­leel­la. Tä­män tie­si myös leh­den hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja Le­o­nard Nur­mi.

– Kes­ku­sa­si­a­mie­his­tä suu­rel­ta osal­ta riip­puu, mi­ten täy­del­li­nen kun­kin kun­nan osal­ta leh­ti on ja min­kä kan­na­tuk­sen se kus­sa­kin kun­nas­sa osak­sen­sa saa, Nur­mi to­te­si hal­li­tuk­sen ja asi­a­mies­ten yh­teis­ko­kouk­ses­sa.

Kun toi­mi­tus­sih­tee­ri ko­ko­si leh­teä Tu­rus­sa, asi­a­mie­hil­lä oli kiin­tein ja laa­jin kon­tak­ti lu­ki­joi­hin ja il­moit­ta­jiin. Asi­a­mie­hil­lä oli tie­tyn­lai­nen vel­vol­li­suus val­voa, et­tei leh­des­tä jää uu­ti­sia pois. Hy­vin tär­ke­ää oli muun mu­as­sa kir­kol­lis­ten uu­tis­ten saa­mi­nen leh­teen.

Va­kan alu­eel­le syn­tyi laa­ja asi­a­mies­ten ver­kos­to, joka toi­mi il­moi­tus­hank­ki­joi­na sekä ti­laus- ja il­moi­tus­mak­su­jen pe­ri­jöi­nä. Asi­a­mie­het tie­si­vät ar­von­sa, jo­ten roh­kais­tui­vat pyy­tä­mään työs­tää li­sä­kor­vaus­ta. To­sin toi­ve oli mal­til­li­nen, el­lei pe­rä­ti vaa­ti­ma­ton: 2000 mar­kan vuo­si­palk­kio ja mat­ka­ku­lu­ja. Li­säk­si kaik­ki sai­vat leh­den il­mai­sek­si.

Asi­a­mie­hiä kan­nus­tet­tiin myös uu­tis­ten kir­joit­ta­mi­seen kol­men mar­kan sent­ti­hin­nal­la. Suu­rem­pi mer­ki­tys oli pro­vi­si­oil­la, joi­hin liit­tyi myös han­ka­luuk­sia. Il­moi­tus­ten ja ti­laus­ten kans­sa saat­toi käy­dä niin, et­tä asi­a­mies mak­soi it­se etu­mak­sun, mut­ta pe­rin­tä ei on­nis­tu­nut­kaan. Näin pro­vi­sio jäi ko­ko­naan saa­mat­ta.

Leh­den ke­hi­tys ei en­sim­mäi­sen vuo­den ai­ka­na tyy­dyt­tä­nyt kun­nis­sa. Jo syk­syl­lä 1950 My­nä­mä­es­sä pi­det­tiin joh­ta­vien kun­nal­lis­mies­ten ko­kous, jos­sa poh­dit­tiin Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien hy­viä ja huo­no­ja puo­lia.

Kri­tiik­kiä tuli muun mu­as­sa lii­an laa­jas­ta le­vik­ki­a­lu­ees­ta, il­moi­tus­han­kin­nan lai­meu­des­ta, il­moi­tus­hin­nois­ta, il­moi­tus­ten suu­ren­ta­mi­ses­ta ja jopa ha­lus­ta so­si­a­li­soi­da leh­ti­a­laa. Li­säk­si liit­to­hal­li­tus­ta vaa­dit­tiin ryh­ty­mään toi­miin, jot­ta leh­ti saa­tai­siin si­säl­tö­rik­kaam­mak­si ja moit­teet­to­mak­si.

Liit­to­hal­li­tus­kaan ei ol­lut tyy­ty­väi­nen leh­den si­säl­töön ei­kä ta­lou­den hoi­toon, vaan an­toi toi­mi­tus­sih­tee­ril­le oh­jei­ta ja lo­pul­ta myös huo­mauk­sia, kun ti­lan­ne ei näyt­tä­nyt ko­he­ne­mi­sen merk­ke­jä. Kun ti­lauk­sia ei ker­ty­nyt odo­te­tul­la ja kun tu­lo­ja ei muu­ten­kaan ker­ty­nyt tar­peek­si, liit­to­hal­li­tus päät­ti jo elo­kuus­sa 1950 ko­rot­taa seu­raa­van vuo­den ti­laus­hin­taa.

En­sim­mäi­sen vuo­den ti­lin­pää­tös jäi mii­nuk­sel­le pit­käl­ti sik­si, et­tä il­moi­tus­ten jul­kai­se­mi­ses­sa oli epä­sel­vyyk­siä. Li­säk­si il­moi­tus- ja ti­laus­hin­nat oli­vat al­hai­sia, mut­ta kus­tan­nuk­set oli­vat koko ajan nous­seet.

Va­kan en­sim­mäi­sen toi­min­ta­vuo­den ai­ka­na leh­den le­vik­ki oli noin 2500 kap­pa­let­ta.

Toimi­tus­sih­teeri sai potkut

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien en­sim­mäi­sen toi­mi­tus­sih­tee­rin Sel­mi Ri­ka­lai­sen pes­ti uu­den leh­den pal­ve­luk­ses­sa jäi vuo­den mit­tai­sek­si. Leh­den omis­ta­jien an­ka­ra kri­tiik­ki joh­ti pot­kui­hin.

– Kos­ka kun­tien ta­hol­ta ei ol­tu tyy­ty­väi­nen leh­den toi­mi­tuk­seen, leh­den me­nes­ty­mi­sen ta­kia ylei­sön pai­nos­tuk­ses­ta on ir­ti­sa­no­mi­nen vält­tä­mä­tön­tä, liit­to­hal­li­tus pe­rus­te­li pää­tös­tään.

Uu­dek­si toi­mi­tus­sih­tee­rik­si va­lit­tiin toi­mit­ta­ja Mat­ti Kan­to­la Ran­nik­ko­seu­tu-leh­des­tä. Tu­lok­kaan työ­o­lot ko­he­ni­vat, kun toi­mi­tuk­seen os­tet­tiin pu­he­lin ja mat­ka­kir­joi­tus­ko­ne. Li­säk­si Kan­to­la sai ko­tiin­sa vuok­ra­pu­he­li­men, jot­ta hän pys­tyi ot­ta­maan il­moi­tuk­sia vas­taan myös toi­mis­to­a­jan jäl­keen.

Myös työ­voi­maa li­sät­tiin, kun kont­to­ri­a­pu­lai­sek­si pal­kat­tiin en­sin Rai­li Sal­mi­nen ja hä­nen jäl­keen­sä Syl­vi Hoik­ka­la.

Vak­ka il­mes­tyi aluk­si tors­tai­sin, mut­ta jo syys­kuus­sa 1951 ja­ko­päi­väk­si muut­tui per­jan­tai. Syy oli se, et­tei kil­pai­le­va leh­ti Kun­nal­li­set Tie­dot pys­ty­nyt enää käyt­tä­mään hyö­dyk­seen Va­kan tors­tai­leh­den uu­ti­sai­neis­toa.

Ta­lous­vai­keu­det jat­kui­vat. Eten­kin 1,4 mil­joo­nan mar­kan pai­na­tus­ku­lut joh­ti­vat sii­hen, et­tä vuo­si­tap­pi­o­ta ker­tyi yli 0,5 mil­joo­naa mark­kaa. Täs­tä syys­tä liit­to­hal­li­tus al­koi et­siä omaa pai­no­paik­kaa.

Vuon­na 1952 al­ka­neen uu­den val­tuus­to­kau­den tär­keim­mät teh­tä­vät oli­vat ta­lou­den ta­sa­pai­no­tus ja sääs­tö eten­kin pai­na­tuk­ses­sa. Oman pai­non han­kin­taan tuli mah­dol­li­suus, kun Asu Ka­ler­vo oli val­mis luo­pu­maan yri­tyk­ses­tään. Kau­pat syn­tyi­vät, kun hin­ta pys­tyt­tiin tin­ki­mään 1,4 mil­joo­nas­ta mar­kas­ta 1,3 mil­joo­naan.

Pai­no pää­tet­tiin pi­tää Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa.

Kau­pas­sa kun­tain­lii­ton omis­tuk­seen siir­tyi­vät pai­no­ko­nei­den li­säk­si muun mu­as­sa kä­si­rat­taat ja sei­nä­kel­lo. Mu­ka­na tuli myös kol­me pu­he­li­no­sa­ket­ta, mut­ta nii­den osa­ke­kir­jat oli­vat ka­don­neet.

Ka­ler­vo kuo­li vain pari viik­koa kaup­pa­kir­jan al­le­kir­joi­tuk­sen jäl­keen. Sa­mal­la al­koi kak­si­si­vui­sek­si kuih­tu­neen Kun­nal­lis­ten Tie­to­jen läh­tö­las­ken­ta. Kun kil­pai­li­jan toi­min­ta päät­tyi, Va­kan il­mes­ty­mis­päi­väk­si vaih­tui taas tors­taik­si.

Kir­ja­pai­no toi­mi al­keel­li­sis­sa vuok­ra­ti­lois­sa Uu­den­kau­pun­gin Se­pän­ka­dul­la van­has­sa puu­ta­los­sa. Lau­ta­lat­tia tä­ri­si, kun pai­no­ko­ne oli käyn­nis­sä.

Tal­vi­aa­mui­sin ra­ken­nus oli en­nen töi­den aloit­ta­mis­ta läm­mi­tet­tä­vä pie­nel­lä ka­mii­nal­la. Työ oli sen ver­ran hi­das­ta, et­tä pa­him­mil­laan leh­den val­mis­tu­mi­nen saat­toi ve­nyä aa­mu­kol­meen saak­ka.

Puu­pyö­räi­sil­lä kä­si­kär­ryil­lä leh­det kus­kat­tiin pos­tiin ja siel­tä ju­nal­le. Toi­si­naan oli hop­pu, sil­lä aa­mu­ju­na läh­ti liik­keel­le jo vii­del­tä.

Lehti muuttui kaksi­päi­väi­seksi

Al­ku­vai­keuk­sien jäl­keen Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien le­vik­ki läh­ti nou­suun kol­man­te­na toi­min­ta­vuo­te­na eten­kin sen jäl­keen, kun Kun­nal­lis­ten Tie­to­jen il­mes­ty­mi­nen lop­pui. Kun myös il­moi­tus­tu­lot harp­pa­si­vat hui­mas­ti, nel­jäs vuo­si tuot­ti kun­tain­lii­tol­le jo voit­toa run­saat 600 000 mark­kaa.

Va­kan le­vik­ki oli noin 4500 kap­pa­let­ta 1950-lu­vun alus­sa, mut­ta vuo­si­kym­me­nen puo­li­vä­lin paik­keil­la le­vi­kik­si kir­jat­tiin jo noin 7000 kap­pa­let­ta. Nou­su­kii­to kui­ten­kin tys­sä­si, kun voi­mia tär­vään­tyi jat­ku­vaan toi­mi­ti­la­vaih­to­eh­to­jen et­si­mi­seen ei­kä pai­no­ka­pa­si­teet­ti an­ta­nut mah­dol­li­suuk­sia leh­den ke­hit­tä­mi­seen. Myös­kään toi­mi­tuk­sen vah­vuut­ta ei li­sät­ty.

Nor­maa­lis­ti ne­li­si­vui­nen leh­ti al­koi käy­dä ah­taak­si, jo­ten pian vi­ri­si kes­kus­te­lua al­ku­pe­räi­sen aja­tuk­sen mu­kai­ses­ta kak­si­päi­väi­ses­tä leh­des­tä. Pie­nen tuu­mai­lun jäl­keen leh­den val­tuus­to päät­ti ää­nin 8–3 siir­ty­mi­ses­tä kak­si­päi­väi­syy­teen vuo­den 1955 alus­sa.

Uu­den ai­ka­tau­lun mu­kaan leh­ti al­koi il­mes­tyä kes­ki­viik­koi­sin ja lau­an­tai­sin.

Vaik­ka si­vu­mää­rä tup­laan­tui, ai­neis­to­pu­las­ta ei ol­lut huol­ta: kah­teen leh­teen riit­ti tun­kua yh­tä pal­jon kuin ai­em­min yh­teen leh­teen.

Le­mun kun­ta ei läh­te­nyt heti alus­sa mu­kaan Va­kan toi­min­taan, mut­ta jo elo­kuus­sa 1951 Lemu hy­väk­syt­tiin kun­tain­lii­ton jä­se­nek­si.

Kun­nis­sa oli myös toi­sen­lai­sia aja­tuk­sia.

Leh­teen tyy­ty­mät­tö­mät ka­lan­ti­lai­set anoi­vat val­tuus­ton pää­tök­sel­lä eroa kun­tain­lii­tos­ta vuo­den 1952 alus­ta al­ka­en. Asia kui­ten­kin pit­kit­tyi ja kun Ka­lan­tia uh­ka­si kor­vaus­vaa­ti­mus en­sim­mäis­ten tap­pi­ol­lis­ten vuo­sien vel­ko­jen vuok­si, kun­ta päät­ti vuon­na 1955 pe­rua ero­ha­ke­muk­sen­sa.

Nou­si­ai­sis­sa suh­tau­dut­tiin leh­den pe­rus­ta­mi­seen myön­tei­ses­ti, mut­ta sil­ti val­tuus­to päät­ti ol­la aluk­si liit­ty­mät­tä kun­tain­liit­toon. Vuon­na 1954 Nou­si­ai­nen liit­tyi Va­kan jä­se­nek­si, mut­ta kun­ta ei kui­ten­kaan luo­pu­nut ai­em­mis­ta il­moi­tus­leh­dis­tään.

Ly­hyt me­riyh­teys si­toi Kus­ta­via tiu­kas­ti Uu­teen­kau­pun­kiin. Tämä mer­kit­si sa­mal­la sitä, et­tä Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mien ase­ma oli Kus­ta­vis­sa vah­va. Vä­hi­tel­len Kus­ta­vis­sa kyp­syi aja­tus Va­kan jä­se­nyy­des­tä, mut­ta vie­lä vuon­na 1954 val­tuus­to torp­pa­si liit­ty­mi­sen, to­sin tä­pä­räs­ti ää­nin 8–7.

Va­kan liit­to­hal­li­tus jat­koi leh­den mark­ki­noin­tia Kus­ta­viin.

Lo­pul­ta vuon­na 1955 työ tuot­ti tu­los­ta, kun val­tuus­to päät­ti ää­nin 9–4 Kus­ta­vin liit­ty­mi­ses­tä kun­tain­liit­toon.

Epäi­ly­jä he­rät­ti kui­ten­kin se, et­tä joi­den päät­tä­jien mu­kaan kus­ta­vi­lais­ten oli­si ti­lat­ta­va kak­si leh­teä, kos­ka Vak­kaa pi­det­tiin vain il­moi­tus­leh­te­nä, mut­ta Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mis­ta löy­tyi­vät myös tär­keim­mät uu­ti­set.

Toimipaikasta valin­ta­vai­keutta

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien kun­tain­lii­ton ko­ti­paik­ka oli My­nä­mä­ki, mut­ta toi­mi­paik­ka oli aluk­si Tur­ku. Ti­lan­ne muut­tui, kun leh­ti os­ti kir­ja­pai­non Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta. Jo ai­em­min Tu­run toi­mi­tus­ta oli pi­det­ty lii­an kau­kai­se­na.

Leh­ti luo­pui Tu­run ti­lois­ta ke­vät­tal­vel­la 1953, jol­loin ryh­dyt­tiin ha­ke­maan Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta vuok­ra­ti­lo­ja toi­mi­tus­ta ja kont­to­ria var­ten.

Toi­mi­tus mah­tui sa­maan ta­loon kir­ja­pai­non kans­sa, mut­ta kont­to­ril­le ei ti­laa riit­tä­nyt. Pi­kai­ses­ti kont­to­ril­le saa­tiin vuok­rat­tua ti­laa Elin Ja­la­val­ta Se­pän­ka­dul­ta pai­no­ta­loa vas­ta­pää­tä.

Vaik­ka vuok­rat oli­vat koh­tuul­li­sia, niin ku­lu­ja kui­ten­kin ker­tyi mel­koi­ses­ti ei­kä toi­min­ta kah­des­sa pai­kas­sa ol­lut ihan­teel­li­sin rat­kai­su.

Aja­tus­ta oman kiin­teis­tön han­kin­nas­ta pön­kit­ti se, et­tä kun­tain­liit­toa ve­rot­ti­vat sekä ko­ti­paik­ka My­nä­mä­ki et­tä toi­mi­paik­ka Uu­si­kau­pun­ki.

Kiin­teis­tö­han­kin­ta pol­kais­tiin liik­keel­le lop­pu­vuo­des­ta 1953.

Sen jäl­keen al­koi mut­ki­kas mat­ka, jon­ka var­rel­la vaih­to­eh­toi­sis­ta toi­mi­pai­kois­ta ei ol­lut pu­laa.

En­sim­mäi­nen koh­de oli Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa Se­pän­ka­dun ja Yli­sen­ka­dun kul­ma­tont­ti, mut­ta ei eden­nyt. Tämä he­rät­ti kui­ten­kin my­nä­mä­ke­läi­set. My­nä­mä­en val­tuus­to oli val­mis lah­joit­ta­maan ton­tin Va­kal­le ja sa­maa poh­dit­tiin epä­vi­ral­li­ses­ti myös Mie­tois­ten val­tuus­tos­sa.

Liit­to­val­tuus­to torp­pa­si vie­lä mar­ras­kuus­sa 1954 Se­pän­ka­dun kul­ma­ton­tin os­ton. Kun My­nä­mä­en ja Mie­tois­ten tar­jouk­set tont­ti­lah­joi­tuk­sis­ta ei­vät eden­neet, esil­le nou­si myös Veh­maa, jos­sa pai­kal­li­nen Sääs­tö­pank­ki tar­jo­si os­tet­ta­vak­si Vink­ki­län lii­ke­ta­lo­aan.

Aja­tus ai­na­kin pai­non säi­lyt­tä­mi­ses­tä kau­pun­gis­sa sai tu­kea, kos­ka epäi­lys­ten mu­kaan maa­seu­dul­la kir­ja­pai­non työt oli­si­vat vä­hen­ty­neet.

Vuon­na 1955 uu­dek­si toi­mi­ti­la­vaih­to­eh­dok­si nou­si kel­lo­sep­pä Il­ma­ri Jo­ki­nie­men omis­ta­ma kiin­teis­tö Rau­han­ka­dul­la Uu­den­kau­pun­gin lin­ja-au­to­a­se­maa vas­ta­pää­tä.

My­nä­mä­ke­läi­set vas­tus­ti­vat edel­leen kau­pun­ki­kiin­teis­tön han­kin­taa.

Seu­raa­vak­si tyr­kyl­le tuli My­nä­mä­en Sääs­tö­pan­kin ki­vi­ta­lo Ni­hat­tu­las­sa. Sen jäl­keen My­nä­mä­en kun­ta teki uu­den tar­jouk­sen: kun­tain­liit­to sai­si lah­joi­tuk­se­na kak­si mil­joo­naa mark­kaa, jos se siir­täi­si kir­ja­pai­non My­nä­mä­keen ja os­tai­si pan­kin kiin­teis­tön.

My­nä­mä­en toi­nen esi­tys oli puo­len heh­taa­rin suu­rui­sen ti­lan ja mil­joo­nan mar­kan lah­joi­tus.

Liit­to­val­tuus­tos­sa kiin­teis­tön han­kin­ta Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta voit­ti My­nä­mä­ki-vaih­to­eh­don ää­nin 11–9, mut­ta sil­ti hal­li­tus jat­koi vie­lä poh­din­taa ja pyy­si Veh­maan Sääs­tö­pan­kil­ta tar­jous­ta. Ti­lan­ne joh­ti sii­hen, et­tä My­nä­mä­es­sä ryh­dyt­tiin to­sis­saan miet­ti­mään uu­den leh­den pe­rus­ta­mis­ta.

Uu­si kään­ne oli se, et­tä myös Veh­maa al­koi sor­va­ta mah­dol­lis­ta lah­joi­tus­ta.

Uusikaupunki vei voiton

Mo­nen kie­mu­ran jäl­keen Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien kun­tien edus­ta­jain­ko­kous pa­la­vee­ra­si vii­mein mar­ras­kuus­sa 1956 Veh­maal­la oman kiin­teis­tön han­kin­nas­ta.

Tun­nel­mat oli­vat sen ver­ran eri­pu­rai­set, et­tä jo ko­kouk­sen pu­heen­joh­ta­jas­ta jou­dut­tiin ää­nes­tä­mään.

Kun lop­pu­suo­ral­la oli­vat My­nä­mä­ki, Veh­maa ja Uu­si­kau­pun­ki, niin tak­ti­sis­ta syis­tä jo ää­nes­tys­jär­jes­tyk­ses­tä syn­tyi vään­töä. Ää­nes­tyk­sen jäl­keen pää­dyt­tiin sii­hen, et­tä en­sim­mäi­sel­lä kier­rok­sel­la oli­vat vas­tak­kain My­nä­mä­ki ja Veh­maa. My­nä­mä­ki meni odo­te­tul­la ta­val­la lop­pu­rat­kai­suun, jos­sa en­nak­ko­las­kel­mat pet­ti­vät. Yk­si tyh­jä ää­ni rat­kai­si sen, et­tä My­nä­mä­ki ku­kis­ti Uu­den­kau­pun­gin nu­me­roin 100–91.

Vaik­ka kiin­teis­tö pää­tet­tiin hank­kia My­nä­mä­es­tä, niin koh­de jäi vie­lä rat­kai­se­mat­ta, sil­lä My­nä­mä­en tar­jouk­seen toi­vot­tiin vie­lä ko­hen­nus­ta. Näin paik­ka­rat­kai­su jäi vie­lä pe­ri­aa­te­pää­tök­sek­si, jo­hon pa­lat­tai­siin jat­ko­ko­kouk­ses­sa.

Jou­lu­kuus­sa My­nä­mä­en val­tuus­to kä­sit­te­li Va­kan tin­ki­mää os­to­tar­jous­ta, mut­ta ai­van kun­tain­lii­ton toi­vo­mal­le ta­sol­le lah­joi­tus­ta ei nos­tet­tu. Jat­ko­pa­la­ve­ris­sa tam­mi­kuus­sa 1957 My­nä­mä­en tar­jouk­set sai­vat kri­tiik­kiä.

Kun­nan vas­taan­tu­lo ei ol­lut riit­tä­vä, vaan My­nä­mä­en eh­do­tuk­set hy­lät­tiin murs­ka­ää­nin 121–64.

Uu­si kään­ne joh­ti sii­hen, et­tä kool­le pää­tet­tiin kut­sua uu­si edus­ta­jain­ko­kous. Li­sä­maus­tet­ta sop­paan toi se, et­tä Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mat oli ha­lu­kas myy­mään kir­ja­pai­non­sa ja kiin­teis­tön­sä kun­tain­lii­tol­le.

Vuon­na 1957 leh­ti sai yhä uu­sia tar­jouk­sia, kun Tai­vas­sa­lo ja Mie­toi­nen ak­ti­voi­tui­vat. Myös My­nä­mä­ki vii­la­si vie­lä tar­jous­taan ja Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta nou­si esil­le uu­si koh­de.

Kun edus­ta­jain­ko­kous lo­pul­ta päät­ti han­kin­nas­ta uu­del­leen, rin­ta­ma­lin­jat oli­vat muut­tu­neet niin, et­tä Jo­ki­nie­men kiin­teis­tön os­to Uu­den­kau­pun­gin Rau­han­ka­dul­ta hy­väk­syt­tiin ää­nin 108,5–78,5. Vaik­ka lop­pu­tu­los oli sel­vä, en­nak­ko­veik­kai­luis­sa kau­pan hyl­kää­mis­tä pi­det­tiin vie­lä mah­dol­li­se­na.

My­nä­mä­ki ei kui­ten­kaan he­vin tyy­ty­nyt koh­ta­loon­sa. Tap­pio hier­si niin, et­tä hel­mi­kuus­sa 1958 My­nä­mä­en kun­nan­hal­li­tus yk­si­mie­li­ses­ti va­lit­taa edus­ta­jain­ko­kouk­sen pää­tök­ses­tä.

Lää­nin pää­tök­ses­sä to­det­tiin My­nä­mä­en ta­voin, et­tä os­to­pää­tös oli pe­rus­sään­nön vas­tai­nen.

Kier­re kui­ten­kin jat­kui, sil­lä kun­tain­liit­to teki vas­ta­va­li­tuk­sen kor­keim­paan hal­lin­to-oi­keu­teen, joka ku­mo­si lo­ka­kuus­sa 1959 lää­nin­hal­li­tuk­sen pää­tök­sen. My­nä­mä­ki tyy­tyi tä­hän, mut­ta pai­kal­li­nen Sääs­tö­pank­ki ir­ti­sa­noi leh­del­le myön­ne­tyt lai­nat.

Vaik­ka tont­ti oli han­kit­tu, ra­ken­ta­mi­nen al­koi vas­ta run­saan kah­den vuo­den ku­lut­tua, kun my­nä­mä­ke­läi­set vas­tus­ti­vat edel­leen uu­dis­ra­ken­nus­han­ket­ta.

Kirjapaino vaati uudistuksia

Vaik­ka Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat hank­ki pi­kai­ses­ti leh­den pe­rus­ta­mi­sen jäl­keen oman kir­ja­pai­non, li­sä­kus­tan­nuk­sil­ta ei väl­tyt­ty.

Han­kit­tu ka­lus­to on niin van­haa ja ku­lu­nut­ta, et­tä toi­nen pai­no­ko­neis­ta myy­tiin jo syk­syl­lä 1953 ro­muk­si.

Pai­non va­rus­te­lua py­rit­tiin ko­hen­ta­maan, mut­ta ko­ne­kan­ta ei riit­tä­nyt vas­taa­maan uu­siin haas­tei­siin. Lai­ti­lan Sa­no­mien pai­na­tus jou­dut­tiin ir­ti­sa­no­maan, kos­ka ka­pa­si­teet­tia ei ol­lut tar­peek­si kah­den leh­den te­ke­mi­seen.

Vuon­na 1955 leh­ti os­ti Ko­ke­mä­el­tä sa­no­ma­leh­ti Lal­lil­ta käy­te­tyn pai­no­ko­neen. In­ves­toin­nit oli­vat lii­ke­toi­min­nan laa­juu­teen ver­rat­tu­na suu­ria, mut­ta jon­kin ver­ran hel­po­tus­ta tuli sii­tä, et­tä eten­kin Uu­den­kau­pun­gin yri­tyk­sil­tä al­koi tul­la pai­no­työ­ti­lauk­sia.

Sen si­jaan jä­sen­kun­nat ei­vät täs­tä mah­dol­li­suu­des­ta juu­ri in­nos­tu­neet.

Mel­koi­nen uu­dis­tus ajoit­tui vuo­teen 1959, jol­loin toi­mi­tus­sih­tee­rin käyt­töön han­kit­tiin Volks­wa­gen-hen­ki­lö­au­to 425 000 mar­kal­la. Ky­sees­sä oli leh­den vuo­den suu­rin in­ves­toin­ti, joka ai­heut­ti vie­lä suu­reh­ko­ja käyt­tö­ku­lu­ja.

Au­toa tar­vit­si myös liit­to­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja käy­des­sään hoi­ta­mas­sa ta­lon asi­oi­ta.

Lä­hi­tie­noon leh­ti­maa­il­maa yl­lät­ti se, et­tä Jaak­koo-Taa­ra Oy:n kir­ja­pai­non omis­ta­ja Nii­lo Jaak­ko­la pe­rus­ti Va­kan ydin­le­vik­ki­a­lu­een tun­tu­maan vuo­den 1957 uu­den leh­den.

Uu­tis-Val­ja­kon alu­ee­seen kuu­lui­vat aluk­si Nou­si­ai­nen, Lemu, As­kai­nen ja Mas­ku, mut­ta pa­rin seu­raa­van vuo­den ai­ka­na leh­ti laa­jen­si toi­min­taan­sa Vel­ku­al­le, My­nä­mä­keen, Mie­toi­siin ja Kar­ja­laan.

Jo vuon­na 1960 Uu­tis-Val­jak­ko oli lä­hes 6800 kap­pa­leen le­vi­kil­lään Va­kan kan­noil­la.

Vaik­ka oman kir­ja­pai­non han­kin­taa pi­det­tiin pe­rus­tel­tu­na rat­kai­su­na, sen vaa­ti­mat in­ves­toin­nit vai­keut­ti­vat it­se leh­den ke­hit­tä­mis­tä.

Ajan­koh­ta oli sii­nä mie­les­sä han­ka­la, et­tä alal­le il­maan­tui Uu­tis-Val­ja­kon kal­tai­sia uu­sia kil­pai­li­joi­ta.

Va­kan siir­ty­mis­tä koh­ti uu­tis­leh­teä hi­das­ti pe­rus­ta­jien al­ku­pe­räi­nen aja­tus sii­tä, et­tä ky­sees­sä oli en­nen kaik­kea omis­ta­ja­kun­tien il­moi­tus­leh­ti.

Vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien tuot­to py­syi tyy­dyt­tä­väl­lä ta­sol­la.

Kun leh­ti viet­ti kym­men­vuo­tis­juh­li­aan, mie­li­a­lat oli­vat kor­ke­al­la eten­kin sik­si, et­tä va­li­tus oman kiin­teis­tön os­tos­ta oli ku­mot­tu. Näin omien ti­lo­jen ra­ken­ta­mi­seen voi­tiin ryh­tyä pit­kän vat­vo­mi­sen jäl­keen.

Lehti sai oman kodin

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien oman toi­mi­ta­lon suun­nit­te­lu­työt käyn­nis­tyi­vät vuon­na 1958. Al­ku­pe­räi­set suun­ni­tel­mat yk­si­ker­rok­si­ses­ta ra­ken­nuk­set muut­tui­vat lä­hin­nä pai­non ti­la­vaa­ti­mus­ten vuok­si niin, et­tä ra­ken­nus­lu­paa ha­et­tiin kah­den ker­rok­sen ra­ken­ta­mi­seen.

Uu­si talo otet­tiin käyt­töön lo­ka­kuus­sa 1960. Toi­mi­ta­lon hin­nak­si tuli run­saat kym­me­nen mil­joo­naa mark­kaa ja asuin­ta­lo mak­soi va­jaat 2,8 mil­joo­naa mark­kaa.

Kaik­ki kun­tain­lii­ton toi­min­not siir­ret­tiin Uu­den­kau­pun­gin Rau­han­ka­dul­le.

Muut­to uu­siin ti­loi­hin mer­kit­si työn­te­ki­jöi­den oloi­hin huo­mat­ta­vaa ko­hen­nus­ta, sil­lä Se­pän­ka­dun vuok­ra­ti­lois­sa mu­ka­vuuk­sia oli­vat lä­hin­nä käy­mä­lä pi­han pe­räl­lä ja kyl­mä­ve­si­la­vu­aa­ri.

Toi­mi­tus, kont­to­ri ja la­to­mo si­joit­tui­vat uu­den ta­lon ylä­ker­taan. Pai­na­tus no­peu­tui huo­mat­ta­vas­ti: kun ai­em­min pai­no­ko­ne teki töi­tä jopa tois­ta­kym­men­tä tun­tia yh­den leh­den val­mis­tuk­ses­sa, niin nyt sa­maan teh­tä­vään ku­lui vain run­saat kak­si tun­tia. Näin ai­neis­ton vas­taa­not­to­ai­ko­ja pys­tyt­tiin myö­häis­tä­mään ja leh­teen saa­tiin tuo­reem­pia uu­ti­sia.

Li­säk­si leh­den ko­koa ky­et­tiin pai­sut­ta­maan jopa 8-si­vui­sek­si, mut­ta aluk­si har­mia tuot­ti hei­koh­ko pai­no­jäl­ki.

Seu­raa­va ke­hi­ty­sas­kel oli au­to­maat­ti­sen sy­lin­te­ri­pai­no­ko­neen han­kin­ta si­vii­li­töi­tä var­ten. Mah­dol­li­suu­det pai­no­töi­den li­sää­mi­seen oli­vat jo sitä luok­kaa, et­tä leh­des­sä teh­tiin pää­tös fak­to­rin palk­kaa­mi­ses­ta.

Syys­kuus­sa 1961 pai­no­toi­min­nan joh­ta­ja­na aloit­ti Nii­lo Hur­me, joka jat­koi ko­ne­kan­nan uu­si­mis­ta ja li­sää­mis­tä.

Eten­kin la­to­mon ko­neis­sa oli on­gel­mia.

Ti­lan­ne hel­pot­tui, kun oma la­to­mo­ko­ne kor­jat­tiin Sak­sas­sa 2,1 mil­joo­nal­la mar­kal­la ja lait­teis­toa li­sät­tiin vuo­den ai­ka­na 1,3 mil­joo­nal­la mar­kal­la.

Tah­ti jat­kui heti seu­raa­van vuo­den alus­sa, kun leh­ti os­ti 3,6 mil­joo­nal­la mar­kal­la au­to­maat­ti­sy­lin­te­ri­ko­neen.

Kir­ja­pai­no ohit­ti tu­lo­jen han­kin­nas­sa il­moi­tus­myyn­nin, kun uu­dek­si asi­ak­kaak­si tuli Ran­nik­ko­seu­tu-leh­ti. Kym­me­nen mil­joo­nan mar­kan sat­sauk­sil­la Vak­ka nou­si muu­ta­mas­sa vuo­des­sa kes­ki­suur­ten pai­no­jen jouk­koon.

Vuo­teen 1961 ajoit­tui myös sel­lai­nen mer­kit­tä­vä pää­tös, et­tä kun­tain­liit­to os­ti Rau­han­ka­dun ja Yli­sen­ka­dun kul­mauk­ses­ta ki­vi­ta­lo­kiin­teis­tön.

Kun myy­jien vaa­ti­muk­se­na oli pi­kai­nen kaup­pa, liit­to­hal­li­tus ja liit­to­val­tuus­to ei­vät em­pi­neet, vaan hy­väk­syi­vät 3,6 mil­joo­nan mar­kan han­kin­nan.

Hin­taa pi­det­tiin hy­vin edul­li­se­na, sil­lä ai­em­min kiin­teis­töä oli kau­pat­tu kuu­del­la mil­joo­nal­la mar­kal­la.

Kiin­teis­tön os­to toi kun­tain­lii­ton omis­tuk­seen asuin- ja lii­ke­huo­neis­to­ja, joi­den vuok­ra­tu­loil­la pys­tyt­tiin ly­hen­tä­mään lai­naa.

Vaihdoksia ja vekseleitä

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien hy­vään vauh­tiin pääs­syt ke­hi­tys ot­ti taka-as­ke­leen, kun fak­to­ri Nii­lo Hur­meen ja toi­mi­tus­sih­tee­ri Mat­ti Kan­to­lan hen­ki­lö­ke­mi­at ei­vät toi­mi­neet. Hur­me il­moit­ti huh­ti­kuus­sa 1962, et­tä joko hän tai Kan­to­la läh­tee. Hal­li­tus tuki Hur­met­ta, jo­ten Kan­to­la pyy­si eroa teh­tä­väs­tään.

Myös Hur­me oli jo eh­ti­nyt ir­ti­sa­nou­tua, mut­ta pe­rui il­moi­tuk­sen­sa, jos pal­kan­ko­ro­tuk­ses­ta pääs­täi­siin so­pi­muk­seen. Kun hal­li­tus ei tä­hän suos­tu­nut, leh­ti ryh­tyi et­si­mään liki sa­ma­nai­kai­ses­ti kir­ja­pai­non joh­ta­jaa ja toi­mi­tus­sih­tee­riä.

Vas­taa­vak­si toi­mit­ta­jak­si va­li­koi­tui ko­ke­nut leh­ti­mies Veli Riesk­jär­vi ja fak­to­rik­si tuli Ola­vi Lius­ki.

Hen­ki­lö­pul­mat kui­ten­kin jat­kui­vat. Lius­ki ero­si teh­tä­väs­tään va­jaan puo­len vuo­den ku­lut­tua. Riesk­jär­vi puo­les­taan vaa­ti palk­kaan­sa pää­toi­mit­ta­ja­li­sää, jota ei kui­ten­kaan hä­nel­le myön­net­ty. Täs­tä Riesk­jär­vi veti omat joh­to­pää­tök­sen­sä ja lo­pet­ti työt Va­kas­sa vuo­den 1963 lo­pus­sa.

Liit­to­hal­li­tus pyr­ki vält­tä­mään joh­ta­ja­vaih­dok­set yh­dis­tä­mäl­lä toi­mi­tus­sih­tee­rin ja fak­to­rin toi­met. Toi­meen va­lit­tiin Es­ko Sa­lo­vaa­ra, joka jat­koi pi­kais­ta ir­ti­sa­nou­tu­mis­ten sar­jaa.

Sa­maa lin­jaa nou­dat­ti seu­raa­vak­si fak­to­rik­si ni­met­ty Al­po Kal­li­la. Kir­ja­pai­non joh­dos­sa ti­lan­ne rau­hoit­tui vas­ta vuon­na 1965, kun Sep­po Su­men­to­la aloit­ti lä­hes 30-vuo­ti­sen työ­u­ran­sa Va­kas­sa.

Sen si­jaan toi­mi­tuk­seen ei pal­kat­tu li­sä­työ­voi­maa, vaan Pau­li Leh­ti­nen jat­koi yk­si­nään leh­den te­ke­mis­tä.

Vai­keuk­sia oli myös ta­lou­del­li­ses­ti.

No­pe­at laa­jen­nuk­set, hen­ki­lö­kun­ta­li­säyk­set ja palk­ka­me­no­jen kas­vu mer­kit­si­vät sel­lai­sia kus­tan­nuk­sia, et­tei tu­lo­jen han­kin­ta py­sy­nyt mu­ka­na sa­mas­sa vauh­dis­sa.

Kun val­tuus­ton myön­tä­mä lai­na­val­tuu­tus lop­pui syys­kuus­sa 1960, liit­to­hal­li­tus ot­ti vii­kon vä­lein kak­si vek­se­liä, joi­den yh­teis­sum­ma oli kol­me mil­joo­naa mark­kaa.

Vel­ka­taak­ka pai­sui niin, et­tä vuon­na 1962 lai­naa oli va­jaat 23 mil­joo­naa mark­kaa, jos­ta vek­se­lei­den osuus oli run­saat vii­si mil­joo­naa mark­kaa.

Pari vuot­ta myö­hem­min ve­lat al­koi­vat hel­lit­tää, kun kun­tain­liit­to pää­si eroon vek­se­leis­tä. Vaik­ka ta­lous­ti­lan­ne oli tiuk­ka, mis­sään vai­hees­sa toi­min­nan lo­pet­ta­mi­nen ei tul­lut pu­heek­si.

Ra­ha­pu­laan toi hel­po­tus­ta se, et­tä kun­tain­lii­ton tont­ti Uu­den­kau­pun­gin to­rin lai­dal­ta myy­tiin Ra­ken­nus­va­sa­ra Oy:lle 90 000 mar­kal­la eli van­has­sa ra­has­sa yh­dek­säl­lä mil­joo­nal­la mar­kal­la.

Jo vuon­na 1964 ta­lous­ti­lan­ne oli huo­mat­ta­vas­ti ai­em­paa pa­rem­mas­sa ja­mas­sa, kun vek­se­lit oli mak­set­tu ja myös ta­val­lis­ta lai­naa ly­hen­net­ty reip­paas­ti.

Mattilan ja Sirkiän aikaa

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien ta­lous­ti­lan­ne ko­he­ni ja hen­ki­lö­vaih­dos­rul­jans­si rau­hoit­tui 1960-lu­vun puo­li­vä­lis­sä.

Myös luot­ta­mus­hen­ki­lö­va­lin­nois­sa ta­pah­tui mer­kit­tä­vä muu­tos, kun hal­li­tus­ta 12 vuot­ta luot­san­neen lo­ka­lah­te­lai­sen Vil­ja­mi Tam­mis­ton luot­ta­mus al­koi mu­ren­tua.

Tam­mis­tol­la oli toki vie­lä kan­nat­ta­jia, mut­ta vuon­na 1965 hän hä­vi­si hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja­vaa­lin tai­vas­sa­lo­lai­sel­le Toi­vo Mat­ti­lal­le ää­nin 10–5. Täs­tä al­koi Mat­ti­lan yli 30-vuo­ti­nen ura leh­den hal­li­tuk­sen kip­pa­ri­na.

Mat­ti­la oli ko­ke­nut kun­ta­luot­ta­mus­hen­ki­lö, mut­ta Va­kan hal­lin­nos­ta hä­nel­lä oli vain nel­jän vuo­den ko­ke­mus leh­den val­tuus­tos­ta. Mat­ti­lal­la oli kui­ten­kin sel­kei­tä nä­ke­myk­siä sii­tä, mi­ten leh­teä pi­täi­si ke­hit­tää.

Uu­si hal­li­tus poh­ti heti il­moi­tus­hank­ki­jan hank­ki­mis­ta ja vah­vis­ti eten­kin ete­läis­ten kun­tien uu­ti­soin­tia palk­kaa­mal­la my­nä­mä­ke­läi­nen Tau­no Hän­ti ti­la­päi­sek­si avus­ta­jak­si. Tämä oli en­si­as­kel koh­ti ny­kyi­sin­kin käy­tös­sä ole­vaa alu­e­toi­mit­ta­ja­mal­lia.

Muo­dol­li­ses­ti pää­toi­mit­ta­jan teh­tä­viä hoi­ta­nut Toi­vo Tyr­ni kuo­li hei­nä­kuus­sa 1966. Vas­taa­va­na toi­mit­ta­ja­na jat­koi Pau­li Leh­ti­nen, mut­ta usein vas­tuu leh­den ka­saa­mi­ses­ta jäi toi­mit­ta­ja Pau­la Ka­rin har­teil­le.

Tyy­ty­mät­tö­myys Leh­ti­sen työs­ken­te­lyyn joh­ti tam­mi­kuus­sa 1967 sii­hen, et­tä Vak­kaan pää­tet­tiin pal­ka­ta en­sim­mäi­nen var­si­nai­nen pää­toi­mit­ta­ja ja li­säk­si My­nä­mä­en alu­e­toi­mit­ta­ja.

Hel­mi­kuus­sa 1967 liit­to­hal­li­tus va­lit­si pää­toi­mit­ta­jan pes­tiin 19 ha­ki­jan jou­kos­ta Erk­ki Sir­ki­än, joka oli vuo­des­ta 1961 saak­ka työs­ken­nel­lyt Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mien toi­mit­ta­ja­na.

Mies tun­net­tiin en­tuu­des­taan jo Va­kas­sa­kin. Mat­ti­lan ja Sir­ki­än pit­kän yh­teis­työn pe­rus­ta luo­tiin yh­des­sä lau­sees­sa, joka on saa­nut Va­kan pii­ris­sä jo lä­hes le­gen­daa­ri­sen mai­neen.

– Minä pi­dän ko­kouk­sia, sinä toi­mi­tat leh­teä, Mat­ti­la to­te­si Sir­ki­äl­le

Sa­mas­sa ko­kouk­ses­sa My­nä­mä­en alu­e­toi­mit­ta­jak­si ni­met­tiin Pau­li Iso­a­ho.

Kak­si­kon työt al­koi­vat ap­ril­li­päi­vä­nä, mut­ta sitä en­nen maa­lis­kuu­hun ajoit­tui kir­ja­työn­te­ki­jöi­den lak­ko, jon­ka vuok­si kuu­si Va­kan nu­me­roa jäi il­mes­ty­mät­tä.

Uu­den pää­toi­mit­ta­jan toi­men­ku­vaan kuu­lui osal­lis­tu­mi­nen myös tait­to­työ­hön ai­na il­ta­myö­hään saak­ka. Li­säk­si Sir­kiä kier­si tiu­haa tah­tia jut­tu­mat­koil­la.

Sen ver­ran toi­mi­tuk­sen työ­taak­kaan saa­tiin hel­po­tus­ta, et­tä vuon­na 1967 leh­teen pal­kat­tiin en­sim­mäis­tä ker­taa ke­sä­toi­mit­ta­ja.

Uusikaupunki liittyi kahdesti

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien toi­min­not si­joit­tui­vat Uu­teen­kau­pun­kiin, mut­ta sil­ti kau­pun­kia ei edes har­kit­tu kun­tain­lii­ton jä­se­nek­si 1950-lu­vul­la.

Vak­ka oli pe­rus­tet­tu eten­kin il­man omaa leh­teä ol­lei­den maa­seu­tu­kun­tien ää­nen­kan­nat­ta­jak­si. Kun alu­eel­li­nen yh­teis­työ li­sään­tyi, myös kau­pun­ki ja kun­tain­liit­to al­koi­vat lä­hen­tyä.

En­sim­mäi­sen ker­ran Uu­den­kau­pun­gin mah­dol­li­nen jä­se­nyys nou­si vi­ral­li­ses­ti esil­le vuon­na 1958, kun kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jä­sen Veli Iko­nen asi­aa esit­ti.

Kau­pun­ki tie­dus­te­li jä­se­nyys­mah­dol­li­suut­ta ke­säl­lä, mut­ta Va­kan hal­li­tuk­sel­ta tuli kiel­tei­nen vas­taus vas­ta puo­li vuot­ta myö­hem­min.

Pe­rus­te­lu oli yti­me­käs: kau­pun­gin jä­se­nyy­des­tä ei oli­si kun­tain­lii­tol­le etua. Li­säk­si muis­tu­tet­tiin, et­tä Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa il­mes­tyy pai­kal­li­nen leh­ti, joka tyy­dyt­tää kau­pun­gin il­moi­tus­tar­peen.

Liit­to­val­tuus­tos­sa esi­tet­tiin vuon­na 1961 leh­den toi­min­ta-alu­een laa­jen­ta­mis­ta Lai­ti­laan, Py­hä­maa­han ja Py­hä­ran­taan.

Lai­ti­la pi­täy­tyi omas­sa leh­des­sään, mut­ta mui­den kun­tien päät­tä­jät pi­ti­vät jat­ko­neu­vot­te­lu­ja tar­peel­li­si­na.

Li­säk­si neu­vot­te­lu­kir­jel­mä läh­ti Uu­den­kau­pun­gin maa­lais­kun­taan. Kun­nis­sa ei kui­ten­kaan riit­tä­nyt kiin­nos­tus­ta, jo­ten kat­seet kään­tyi­vät kau­pun­gin suun­taan.

Ho­su­mal­la neu­vot­te­luis­sa ei edet­ty, sil­lä vas­ta tam­mi­kuus­sa 1968 Uu­den­kau­pun­gin val­tuus­to kä­sit­te­li Va­kan jä­se­nyyt­tä.

Liit­ty­mis­pää­tös syn­tyi ää­nin 12–7.

Rat­kai­su poi­ki kui­ten­kin va­li­tusp­ro­ses­sin, jos­sa käy­tiin läpi kun­tain­lii­ton oi­keut­ta har­joit­taa kir­ja­pai­no­toi­min­taa. Va­lit­ta­ji­na oli­vat Uu­den­kau­pun­gin Kir­ja­pai­no Oy ja jouk­ko pai­kal­li­sia kun­nal­lis­po­lii­tik­ko­ja.

Kau­pun­gin­val­tuus­to esit­ti kui­ten­kin ää­nin 13–7 va­li­tuk­sia hy­lät­tä­vik­si.

Lää­nin­hal­li­tuk­sen mu­kaan kau­pun­gin pää­tös oli lain­mu­kai­nen, mut­ta kor­keim­man hal­lin­to-oi­keu­den mu­kaan liit­ty­mis­pää­tös oli­si tar­vin­nut kah­den kol­ma­so­san mää­rä­e­nem­mis­tön.

Tä­män rat­kai­sun jäl­keen Uu­den­kau­pun­gin jä­se­nyys Va­kas­sa päät­tyi lo­ka­kuus­sa 1969.

Lo­pul­ta Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta tuli Va­kan jä­sen vuo­den 1974 alus­ta al­ka­en kun­ta­lii­tok­sen kaut­ta.

Py­hä­maa liit­tyi kun­tain­liit­toon vuon­na 1971 ja kun sii­tä tuli muu­ta­maa vuot­ta myö­hem­min osa Uut­ta­kau­pun­kia, kau­pun­gin jä­se­nyys to­teu­tui lii­tos­so­pi­muk­sen mu­kaan au­to­maat­ti­ses­ti il­man uut­ta val­tuus­to­kä­sit­te­lyä.

Py­hä­ran­nan kans­sa leh­ti kävi uu­sia neu­vot­te­lu­ja muu­ta­maan ot­tee­seen, mut­ta ne ei­vät joh­ta­neet kun­nan Vak­ka-jä­se­nyy­teen.

Lehti kolmesti viikossa

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien pää­toi­mit­ta­ja­na vuon­na 1967 aloit­ta­nut Erk­ki Sir­kiä pa­neu­tui leh­den ke­hit­tä­mi­seen, si­säl­lön mo­ni­puo­lis­ta­mi­seen ja le­vi­kin li­sää­mi­seen.

Ti­laus­kam­pan­jaan liit­ty­nyt asi­a­mies­kil­pai­lu toi sa­to­ja uu­sia ti­laa­jia. Ki­san yk­kö­nen oli my­nä­mä­ke­läi­nen Un­to Rin­dell, joka hank­ki 459 ti­laus­ta. Kun vuon­na 1968 teh­tiin Va­kan his­to­ri­an en­sim­mäi­nen vi­ral­li­nen le­vi­kin­tar­kas­tus, lu­ke­ma oli 6409 kap­pa­let­ta.

Uu­den­kau­pun­gin tulo kun­tain­lii­ton jä­se­nek­si li­sä­si toi­mi­tuk­sen töi­tä. Leh­den si­vu­mää­rä kas­voi niin, et­tä pai­no­ko­neen sal­li­ma mak­si­mi­ko­koi­nen kah­dek­san­si­vui­nen leh­ti oli jo nor­maa­li ver­sio.

Sir­ki­äl­lä oli kui­ten­kin aja­tus kol­me ker­taa vii­kos­sa il­mes­ty­väs­tä leh­des­tä. Ko­hen­tu­nut ta­lous­ti­lan­ne an­toi pont­ta näil­le poh­din­noil­le.

Liit­to­hal­li­tus esit­ti tal­vel­la 1969 jul­kai­su­ker­to­jen li­sää­mis­tä, mut­ta liit­to­val­tuus­to pai­noi vie­lä jar­rua. Eten­kin se as­kar­rut­ti, et­tä kol­mi­päi­väi­syys pa­kot­tai­si nos­ta­maan hin­to­ja.

Idea jäi kui­ten­kin ky­te­mään. Vaik­ka hal­li­tuk­ses­sa il­mes­ty­mis­ker­to­jen li­sää­mi­nen al­koi jo joi­ta­kin jä­se­niä mie­ti­tyt­tää, asia ete­ni hei­nä­kuus­sa uu­del­leen val­tuus­toon. Pää­tös kol­men il­mes­ty­mis­ker­ran viik­ko­tah­dis­ta syn­tyi ää­nin 14–8. Uu­teen ryt­miin siir­ryt­tiin vuo­den 1970 alus­ta al­ka­en.

Va­kan le­vik­ki jat­koi nou­su­aan. Se oli tuol­loin tu­hat­kun­ta suu­rem­pi kuin jo pit­kään kol­mi­päi­väi­se­nä il­mes­ty­neel­lä Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mil­la.

My­nä­mä­ki toi­voi omaa alu­e­toi­mit­ta­jaa sen jäl­keen, kun Pau­li Iso­a­ho aset­tui asun­to­ti­lan­teen vuok­si Nou­si­ai­siin. Tämä toi­ve to­teu­tui vuon­na 1972, kun Iso­a­ho ir­ti­sa­nou­tui sil­lä pe­rus­teel­la, et­tä Va­kan palk­ka­ta­so oli lii­an ma­ta­la.

Iso­a­hon seu­raa­jak­si läh­det­tiin ha­ke­maan sääs­tö­ta­voit­teis­ta huo­li­mat­ta har­joit­te­li­jan si­jas­ta pä­te­vää toi­mit­ta­jaa niin, et­tä si­joi­tus­paik­ka oli­si My­nä­mä­ki.

Va­li­tuk­si tuli jy­väs­ky­lä­läi­nen Os­mo Kap­las. Nyt jo edes­men­neen toi­mit­ta­jan vä­ri­käs ja per­soo­nal­li­nen ote on var­mas­ti vie­lä mo­nien muis­tis­sa My­nä­mä­es­sä ja lä­hi­kun­nis­sa.

Kun Os­mo Kur­ki­lah­ti jäi eläk­keel­le, kir­jan­pi­tä­jän ni­mi­ke muu­tet­tiin ta­lous­pääl­li­kök­si. Teh­tä­vään va­lit­tiin tai­vas­sa­lo­lai­nen Ka­le­vi Sai­nio, jon­ka yh­teis­työ pää­toi­mit­ta­ja Erk­ki Sir­ki­än kans­sa su­jui luon­te­vas­ti. Tiuk­ka me­no­tark­kai­lu jat­kui ei­kä tuh­lai­luun sor­rut­tu. Kun Sai­nio osal­lis­tui hal­lin­to­a­si­oi­den hoi­toon, Sir­ki­äl­lä oli mah­dol­li­suus kes­kit­tyä enem­män leh­den te­ke­mi­seen.

Harmaata ja pirun harmaata

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien heik­koon pai­no­a­suun ryh­dyt­tiin kiin­nit­tä­mään huo­mi­o­ta eten­kin 1970-lu­vun al­ku­vuo­si­na. Tämä myön­net­tiin myös liit­to­val­tuus­tos­sa, mut­ta sil­ti kal­liin pai­no­ko­neen hank­ki­mi­nen ar­ve­lut­ti.

Las­kel­mat syk­syl­tä 1973 ker­toi­vat, et­tä uu­si pai­no­ko­ne mak­sai­si yli puo­li mil­joo­naa mark­kaa. Vaih­to­eh­doik­si vä­läy­tet­tiin leh­den pai­na­mis­ta muu­al­la tai yh­teis­työ mui­den leh­tien kans­sa.

Kun myös Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mis­sa oli he­rän­nyt kiin­nos­tus­ta yh­teis­työ­hön pai­no­ko­ne­os­tos­sa, Va­kas­ta otet­tiin yh­teyt­tä Lai­ti­lan Sa­no­miin. Kil­pai­lu­ti­lan­tees­ta huo­li­mat­ta leh­ti­kol­mi­kol­la oli val­miut­ta pai­no­yh­teis­työ­hön. Pa­him­mas­sa ja­mas­sa oli Vak­ka, jon­ka si­vu­jen teks­tis­tä oli ajoit­tain han­ka­la saa­da tolk­kua. Erään luon­neh­din­nan mu­kaan Va­kas­sa oli vain har­maa­ta ja pi­run har­maa­ta.

Uu­teen pai­no­tek­niik­kaan pie­nil­lä leh­dil­lä ei yk­si­nään ol­lut va­raa, jo­ten vaik­ka kil­pai­li­joi­den yh­teis­työ oli en­nen­kuu­lu­ma­ton­ta, aja­tus al­koi tun­tua hou­kut­te­le­val­ta.

Täs­sä vai­hees­sa my­nä­mä­ke­läi­set he­rä­si­vät ja kun­taan ryh­dyt­tiin suun­nit­te­le­maan leh­ti­ta­lon pe­rus­ta­mis­ta. My­nä­mä­es­sä eh­dit­tiin laa­tia leh­ti­ta­lon pii­rus­tuk­set jo en­nen yh­teis­työn lo­pul­lis­ta var­mis­tu­mis­ta.

Mar­ras­kuus­sa 1973 pi­det­tiin en­sim­mäi­nen vi­ral­li­nen yh­teis­neu­vot­te­lu. Kaik­kien kol­men leh­den edus­ta­jat oli­vat yk­si­mie­li­siä sii­tä, et­tä pai­no­ko­neen yh­teis­han­kin­ta oli­si jär­ke­vää. Yh­teis­työ ra­joit­tui kui­ten­kin vain pai­noon, sil­lä muu­ten leh­tien toi­min­ta jat­kui en­nal­laan.

Pai­no­hal­lis­ta pyy­det­tiin tar­jouk­sia My­nä­mä­es­tä, Ka­lan­nis­ta, Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta ja Lai­ti­las­ta. My­nä­mä­en tar­jouk­seen liit­tyi vaa­ti­mus sii­tä, et­tä myös toi­mi­tus siir­tyi­si pai­non mu­ka­na.

Si­joi­tus­pai­kak­si tuli kui­ten­kin Lai­ti­la, joka tar­jo­si sel­ke­äs­ti edul­li­sin­ta so­pi­mus­ta niin, et­tä sil­loi­nen kun­ta ra­ken­tai­si hal­lin ja luo­vut­tai­si sen pe­rus­tet­ta­van Plari Oy:n käyt­töön 15 vuo­dek­si il­man pää­o­ma­ku­lu­ve­loi­tus­ta.

Pla­rin yh­ti­ö­so­pi­mus sol­mit­tiin lo­ka­kuus­sa 1974. Tä­män jäl­keen pää­dyt­tiin noin 700 000 eu­ron ro­taa­ti­o­pai­no­ko­neen han­kin­taan. Jou­lu­kuus­sa 1974 Va­kan liit­to­val­tuus­to hy­väk­syi yk­si­mie­li­ses­ti leh­tien pai­no­yh­teis­työn, yh­tei­sy­ri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­sen, yh­ti­ö­jär­jes­tyk­sen ja vuok­ra­so­pi­muk­sen sekä myön­si yh­ti­ön lai­noil­le ta­kauk­sen. My­nä­mä­en hal­li­tar­jous ei enää kir­voit­ta­nut kom­ment­te­ja.

En­nak­ko­luu­lo­ton yh­teis­työ­rat­kai­su osoit­tau­tui me­nes­tyk­sel­li­sek­si. Plari hank­ki omien leh­tien pai­na­mi­sen li­säk­si myös ul­ko­puo­li­sia töi­tä niin, et­tä omis­ta­ja­leh­tien pai­no­kus­tan­nuk­set py­syi­vät ai­sois­sa.

Tabloidia ja markkinointia

Kol­men leh­den pai­no­ko­ne­han­kin­nan jäl­keen en­sim­mäi­nen uu­dis­tu­nut ver­sio Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­ta il­mes­tyi 11. mar­ras­kuu­ta 1975. Ky­sees­sä oli leh­den his­to­ri­an suu­rin muu­tos tek­ni­ses­sä val­mis­tuk­ses­sa. Leh­den ul­ko­a­su muut­tui suu­res­ti, kun käyt­töön tuli mus­tan pai­no­vä­rin li­säk­si tie­tyil­lä si­vuil­la myös toi­nen väri.

Vie­lä suu­rem­pi uu­dis­tus to­teu­tui vain kol­mi­sen kuu­kaut­ta myö­hem­min, kun Vak­ka al­koi il­mes­tyä tab­loid­koos­sa.

Sen ver­ran hal­li­tus em­pi pää­toi­mit­ta­ja Erk­ki Sir­ki­än esit­tä­mää ide­aa si­vu­koon pie­nen­tä­mi­ses­tä, et­tä aluk­si pää­dyt­tiin kuu­kau­den mit­tai­seen ko­kei­luun.

Lu­ki­ja­ky­se­lys­tä tuli kui­ten­kin tu­kea niin, et­tei van­haan for­maat­tiin pa­luu­ta enää har­kit­tu.

Si­vu­koon muu­tos joh­ti sii­hen, et­tä pals­tat vä­he­ni­vät seit­se­mäs­tä vii­teen. Li­säk­si si­vu­mää­rän kak­sin­ker­tais­tu­mi­nen muut­ti leh­den ra­ken­net­ta.

Li­sää muu­tok­sia oli tu­los­sa. Pla­rin pai­no­ko­ne toi­mi moit­teet­to­mas­ti ja pai­nos­sa oli va­paa­ta ka­pa­si­teet­tia. Kun seu­raa­via ke­hit­tä­mis­toi­mia poh­dit­tiin, esil­le nou­si tar­ve työn­te­ki­jöi­den li­sää­mi­seen.

Ai­van uut­ta oli aja­tus il­moi­tus­han­kin­taan pa­nos­ta­mi­ses­ta. Ai­em­min sys­tee­mi toi­mi niin, et­tä il­moi­tuk­sia otet­tiin kyl­lä vas­taan, mut­ta oi­ke­aan mark­ki­noin­tiin ei juu­ri sat­sat­tu.

Kun asi­a­mies­toi­min­ta laan­tui, il­moi­tus­han­kin­ta jäi ko­ko­naan toi­mi­tuk­sen ja kont­to­rin vas­tuul­le. Täs­tä al­koi keh­key­tyä suun­ni­tel­ma pää­toi­mi­sen mark­ki­noin­ti­hen­ki­lön palk­kaa­mi­ses­ta ja ak­tii­vi­sen il­moi­tus­han­kin­nan aloit­ta­mi­ses­ta.

Ta­lous­pääl­li­köl­le jäi ylei­nen ta­lous­joh­to, kun taas uu­den työn­te­ki­jän toi­men­ku­vaan kuu­lui­vat il­moi­tus­han­kin­ta ja le­vik­ki­mark­ki­noin­ti.

Kun il­moi­tus- ja le­vik­ki­pääl­li­kön teh­tä­vä ju­lis­tet­tiin ha­et­ta­vak­si vuon­na 1976, ha­ki­joi­ta ker­tyi kah­dek­san.

Va­lin­ta koh­dis­tui lai­ti­la­lai­seen Ka­le­vi Lou­koon, joka oli ai­em­min työs­ken­nel­lyt ti­li­toi­mis­tos­sa ja isän­nöit­si­jä­nä. Leh­ti­mark­ki­noin­nis­ta Lou­kol­la ei ol­lut ko­ke­mus­ta.

Yh­tey­det mer­kit­tä­viin il­moit­ta­jiin ja hen­ki­lö­koh­tai­set suh­teet asi­ak­kai­siin joh­ti­vat sii­hen, et­tä Lou­ko ke­hit­ti työn ohes­sa Va­kan il­moi­tus­st­ra­te­gi­an.

Myös toi­mi­tus sai li­sää työ­voi­maa. Toi­mi­tuk­sen vah­vuus oli 3,5 hen­ki­löä, kun­nes ke­vääl­lä 1976 toi­mi­tus­har­joit­te­li­jak­si va­lit­tiin as­kais­lai­nen Lee­na Törnst­röm.

Seu­raa­vak­si ta­loon tuli vuon­na 1979 Juk­ka Uo­ti­la, joka ete­ni toi­mit­ta­jan pes­tis­tä en­sin toi­mi­tus­sih­tee­rik­si ja myö­hem­min Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien pää­toi­mit­ta­jak­si.

Toimitukseen lisää väkeä

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien toi­min­taa 1970–1980-lu­ku­jen vaih­tees­sa ku­va­taan rau­hal­li­sen ke­hi­tyk­sen ajak­si. Eri­koi­ses­ta kun­ta­o­mis­tus­taus­tas­taan huo­li­mat­ta Vak­kaa alet­tiin jo pi­tää nor­maa­li­na leh­te­nä. Yk­si esi­merk­ki täs­tä oli leh­den liit­ty­mi­nen vuon­na 1980 Pai­kal­lis­leh­tien liit­toon, jon­ka suh­tau­tu­mi­nen Vak­kaan oli ai­em­min ol­lut va­rauk­sel­lis­ta.

Vak­ka oli­kin yk­si Suo­men suu­rim­mis­ta kol­mi­päi­väi­sis­tä leh­dis­tä.

Vuon­na 1982 laa­di­tun pit­kän täh­täyk­sen ke­hit­tä­mi­soh­jel­man pää­koh­dat liit­tyi­vät var­hais­ja­ke­lun sel­vit­tä­mi­seen ja toi­mi­tuk­sen hen­ki­lös­tön li­sää­mi­seen. Ta­voit­teek­si ase­tet­tiin myös se, et­tä leh­ti il­mes­tyi­si nel­jä ker­taa vii­kos­sa.

Liit­to­val­tuus­tol­la ei ol­lut huo­maut­ta­mis­ta ke­hit­tä­mis­ta­voit­teis­ta.

Leh­den laa­juus kas­voi niin, et­tä 70-lu­vun lop­pu­puo­lis­kol­la kes­ki­mää­räi­nen si­vu­lu­ku oli jo yli 16. Kun uu­si kun­nal­lis­la­ki pa­tis­ti kun­tia te­hos­ta­maan tie­do­tus­taan, kun­tau­u­tis­ten li­sään­ty­mi­nen toi Va­kal­le pai­nei­ta toi­mi­tuk­sen vah­vis­ta­mi­seen.

Sa­maan ai­kaan yh­dis­tys­toi­min­nan tie­dot­tei­den ja seu­ra­kun­ta­tie­to­jen mää­rä kas­voi.

Ke­hit­tä­mis­suun­ni­tel­man kii­reel­li­sin asia oli toi­sen alu­e­toi­mit­ta­jan palk­kaa­mi­nen.

My­nä­mä­es­sä ai­em­min aloit­ta­nut Os­mo Kap­las hoi­ti työ­tään hy­vin it­se­näi­ses­ti ja jous­ta­vas­ti.

Myös uu­den alu­e­toi­mit­ta­jan piti si­joit­tua My­nä­mä­keen, mut­ta nou­si­ais­lai­sen Timo Mo­ber­gin va­lin­nan jäl­keen vuon­na 1983 pää­dyt­tiin sel­lai­seen rat­kai­suun, et­tä mo­lem­mat työs­ken­te­li­vät ko­ti­toi­mi­tuk­sis­sa.

Kun le­vik­ki­ki­sa ki­ris­tyi eten­kin Uu­den­kau­pun­gin ym­pä­ris­tös­sä, Vak­ka palk­ka­si ka­lan­ti­lai­sen Min­na Kar­run kol­man­nek­si alu­e­toi­mit­ta­jak­si Veh­mas­sa­lon alu­eel­le.

Näin leh­des­sä oli kah­dek­san toi­mit­ta­jaa.

Vuon­na 1985 leh­teen pe­rus­tet­tiin toi­mi­tus­sih­tee­rin toi­mi, jot­ta pää­toi­mit­ta­ja Erk­ki Sir­ki­äl­le jäi­si enem­män ai­kaa toi­min­nan ke­hit­tä­mi­seen. Toi­mi­tus­sih­tee­rik­si va­li­koi­tui ta­lon omas­ta vä­es­tä Juk­ka Uo­ti­la. Kun toi­mi­tuk­sen re­surs­se­ja li­sät­tiin maa­seu­tu­a­lu­eil­la, ta­voi­te le­vi­kin li­sää­mi­ses­tä eten­kin Uu­den­kau­pun­gin seu­dul­la ei eden­nyt odo­te­tul­la ta­val­la.

Va­kan kes­ki­mää­räi­nen si­vu­mää­rä ki­pu­si yli 20:n ra­jan ja kun alu­e­toi­mit­ta­jat toi­vat li­sä­voi­maa, ylei­sen koko al­koi ol­la 24-si­vui­nen leh­ti. Tämä li­sä­si pai­no­kus­tan­nuk­sia, mut­ta uu­tis­tar­jon­taa ei ha­lut­tu ra­joit­taa si­vu­mää­rää hil­lit­se­mäl­lä.

Si­vu­mää­rän kas­vu py­säh­tyi, kun pals­ta­ti­laa li­sät­tiin kas­vat­ta­mal­la si­vu­pi­tuut­ta ja mak­si­moi­mal­la pai­no­pin­ta-ala vuon­na 1986. Sa­mal­la käyt­töön tuli kuu­des pals­ta.

Ilmaislehdistä kilpailijoita

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mil­la, Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mil­la ja Lai­ti­lan Sa­no­mil­la oli pai­no­yh­teis­työn alus­ta saak­ka erään­lai­nen re­vii­ri­ja­ko. Uu­sik­si kil­pai­li­joik­si al­koi kui­ten­kin pyr­kiä 1980-lu­vun al­ku­puo­lel­la il­mais­ja­ke­lu­leh­tiä Vak­ka-Suo­men alu­eel­le sekä Rau­man et­tä Tu­run suun­nas­ta. Kol­men leh­den kimp­pa­ku­vi­os­sa eten­kin Lai­ti­lan Sa­no­mil­la oli ak­tii­vi­nen roo­li uu­sien leh­ti­tuot­tei­den ke­hit­te­lys­sä.

Va­kas­sa ol­tiin kui­ten­kin he­reil­lä: muut­tu­nee­seen ti­lan­tee­seen vas­tat­tiin omaa mark­ki­noin­tia ke­hit­tä­mäl­lä ja il­moi­tus­pääl­li­kön liik­ku­mis­ta li­sää­mäl­lä. Li­säk­si My­nä­mä­es­tä ryh­dyt­tiin et­si­mään toi­mi­ti­laa ja leh­den hin­noit­te­lu­po­li­tiik­kaa ru­kat­tiin. Iso as­kel oli Uu­den­kau­pun­gin liik­kei­den kans­sa syn­ty­nyt il­moi­tus­so­pi­mus.

Pai­no­töis­sä kas­vu py­säh­tyi. Vaik­ka ko­ne­kan­ta oli ajan ta­sal­la, kir­ja­pai­non si­vii­li­töi­den mää­rä jäi al­le odo­tus­ten. Kun myös il­moi­tus­tu­lot not­kah­ti­vat, pai­non kan­nat­ta­vuut­ta ryh­dyt­tiin jäl­leen poh­ti­maan. Ti­lan­ne ete­ni sii­hen pis­tee­seen, et­tä vuon­na 1987 Vak­ka palk­ka­si kon­sul­tik­si Pai­kal­lis­leh­tien lii­ton toi­mi­tus­joh­ta­jan Pent­ti Ku­run­mä­en.

Ku­run­mä­en mu­kaan il­mais­ja­ke­lu­leh­det ei­vät muo­dos­ta­neet val­ta­vaa uh­kaa, mut­ta kir­ja­pai­no­toi­min­ta oli sel­ke­äs­ti kan­nat­ta­ma­ton­ta. Kon­sul­tin eh­do­tus oli raju: tie­to­tek­niik­kaan oli­si li­sät­tä­vä huo­mat­ta­vas­ti ja koko pai­no oli­si lo­pe­tet­ta­va. Leh­den yh­teis­työ­ko­mi­te­as­sa ei kui­ten­kaan in­nos­tut­tu pai­non ala­sa­jos­ta.

Leh­dis­töl­lä oli 19080-lu­vul­la vah­van kas­vun ai­kaa. Vak­ka li­sä­si ti­laus­mää­riä eten­kin maa­seu­dul­la, mut­ta alu­een poh­joi­so­sas­sa kas­vu­toi­veet tys­sä­si­vät pit­käl­ti sii­hen, et­tä Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mat li­sä­si vuon­na 1986 il­mes­ty­mis­päi­vi­ään kol­mes­ta vii­teen vii­kos­sa.

Va­kan hen­ki­lö­kun­nan ko­koon­pa­nos­sa ta­pah­tui muu­tok­sia 1980-lu­vun lo­pul­la. Il­moi­tus- ja le­vik­ki­pääl­lik­kö Ka­le­vi Lou­ko peri edes­men­neen Ka­le­vi Sai­ni­on tit­te­lin ja hä­net ni­met­tiin vuon­na 1986 ta­lous­pääl­li­kök­si. Pie­nen vä­li­vai­heen jäl­keen il­moi­tus- ja le­vik­ki­pääl­li­kön teh­tä­vää ryh­tyi hoi­ta­maan rau­ma­lais­leh­dis­sä ko­ke­mus­ta hank­ki­nut Mar­jat­ta Pel­to­maa.

Myös toi­mi­tuk­ses­sa kir­jat­tiin hen­ki­lö­vaih­dok­sia. Kun Timo Mo­berg siir­tyi Tu­run Sa­no­miin, hä­nen ti­lal­leen va­lit­tiin vuon­na 1988 Mas­kun ja Nou­si­ais­ten alu­e­toi­mit­ta­jak­si Vesa Pent­ti­lä. Seu­raa­va­na vuon­na Har­ri Suo­ma­lai­ses­ta tuli Mar­jat­ta Lei­non seu­raa­ja Veh­mas­sa­lon alu­e­toi­mit­ta­jan teh­tä­vis­sä.

Kasino­ta­lou­desta lamaan

Suo­mes­sa val­lit­si 1980-lu­vul­la niin kiih­keä kas­vun ai­ka, et­tä ka­si­no­ta­lou­dek­si kut­sut­tu ter­mi tuli tu­tuk­si. Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­sa huol­ta he­rät­ti kui­ten­kin se, et­tä mark­ki­noil­la suun­taus oli koh­ti kau­pan ket­juun­tu­mis­ta, kes­ki­tet­tyä il­moit­te­lua ja suo­ra­mai­non­taa.

En­nus­tei­den mu­kaan maa­seu­tu­a­lu­een il­moi­tus­mää­ris­sä ei juu­ri näh­ty kas­vu­mah­dol­li­suuk­sia.

To­del­li­set vai­keu­det leh­ti­a­lal­la tu­li­vat vas­taan sii­nä vai­hees­sa, kun ka­si­no­ta­lous­huu­ma muut­tui en­sin jyr­käk­si las­ku­suh­dan­teek­si ja sen jäl­keen sy­väk­si la­mak­si.

Va­kas­sa kir­jat­tiin en­sim­mäi­set mer­kin suun­nan muut­tu­mi­ses­ta jo vuon­na 1989, kun il­moi­tus­tu­lot las­ki­vat en­sim­mäi­sen ker­ran vuo­den 1965 jäl­keen. Li­säk­si mak­su­häi­ri­öt ja luot­to­tap­pi­ot li­sään­tyi­vät.

Yleis­lin­jas­ta poi­ke­ten leh­den le­vik­ki ki­pu­si kui­ten­kin uu­siin en­nä­tys­lu­ke­miin, kun par­haim­mil­laan Va­kal­la oli 9815 ti­laa­jaa. Sa­maan ai­kaan lä­hi­tie­noon kil­pai­li­joi­den le­vi­kit kään­tyi­vät las­kuun.

Myös Va­kas­sa piti tur­vau­tua sääs­tö­toi­miin sit­ke­än la­man vuok­si.

Hen­ki­lö­kun­nan vä­hen­tä­mi­nen jär­jes­tyi kui­ten­kin il­man ir­ti­sa­no­mi­sia, kun vä­keä siir­tyi muun mu­as­sa jat­ko-opin­toi­hin ja eläk­keel­le.

Sääs­tö­jä et­sit­tiin pie­nem­mis­tä koh­teis­ta, esi­mer­kik­si tin­ki­mäl­lä ke­sä­lo­mi­tuk­sis­ta ja vä­hen­tä­mäl­lä si­vu­mää­riä.

Esi­tys ne­li­päi­väi­ses­tä työ­vii­kos­ta ei kui­ten­kaan to­teu­tu­nut.

Suu­rem­pi sääs­tö­pot­ti oli ta­voit­tee­na, kun leh­des­sä ryh­dyt­tiin kes­kus­te­le­maan il­mes­ty­mis­päi­vis­tä niin, et­tä lau­an­tain si­jas­ta leh­ti ja­et­tai­siin­kin jo per­jan­tai­na. Liit­to­val­tuus­to ei kui­ten­kaan vie­lä jou­lu­kuus­sa 1991 rat­kai­sua lau­an­tai­ja­ke­lun lo­pet­ta­mi­ses­ta.

Kun lama pit­kit­tyi, kes­kus­te­lu il­mes­ty­mis­päi­vis­tä vi­ri­si uu­del­leen vuon­na 1993. Esil­le nou­si aja­tus pa­luus­ta kak­si­päi­väi­seen leh­teen, mut­ta se to­det­tiin mer­kik­si taan­tu­mi­ses­ta ei­kä tä­hän rat­kai­suun ha­lut­tu tur­vau­tua. Sen si­jaan per­jan­tai­ja­ke­lus­sa pää­dyt­tiin en­sin puo­len vuo­den ko­kei­lu­jak­soon.

Lama al­koi vai­kut­taa myös Va­kan le­vik­kiin, kun huip­pu­vuo­den 1991 jäl­keen ti­laa­jien mää­rä las­ki en­sim­mäi­sen ker­ran yli 20 vuo­teen. Leh­ti pys­tyi kui­ten­kin pa­nos­ta­maan il­moi­tus­han­kin­taan niin, et­tä tiu­kois­ta ajois­ta huo­li­mat­ta tu­los py­syi po­si­tii­vi­se­na. Kun­tain­liit­to päät­ti kui­ten­kin ha­kea val­ti­on leh­dis­tö­tu­kea alu­eel­li­sen tie­don­vä­li­tyk­sen tur­vaa­mi­sek­si, mut­ta sitä ei myön­net­ty edes sii­nä vai­hees­sa, kun tu­los kään­tyi tap­pi­ol­li­sek­si.

Masku mukaan, Laitila ei

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien pe­rus­ta­ja­kun­tia oli yh­dek­sän. Jä­sen­kun­tien mää­rä nou­si 1960-1970-lu­vuil­la enim­mil­lään 13:een, mut­ta sen jäl­keen kun­ta­lii­tok­set ovat har­ven­ta­neet leh­den omis­ta­ja­jouk­koa. Nyt osuus­kun­ta­muo­toi­seen leh­teen kuu­luu kah­dek­san kun­taa: Kus­ta­vi, Mas­ku, My­nä­mä­ki, Naan­ta­li, Nou­si­ai­nen, Tai­vas­sa­lo, Uu­si­kau­pun­ki ja Veh­maa.

Jo 1950-lu­vul­la Vak­ka tun­nus­te­li Rus­kon ja Mas­kun ha­luk­kuut­ta liit­tyä leh­teen. Myös Vah­don suun­taan oli kiin­nos­tus­ta. Vi­ral­li­set neu­vot­te­lut käyn­nis­tyi­vät kui­ten­kin vas­ta vuon­na 1979. Mas­kus­sa asia ete­ni pie­nin as­ke­lin. En­sin kun­ta ti­la­si vuon­na 1981 leh­den pa­rik­si kuu­kau­dek­si luot­ta­mus­hen­ki­löil­le.

Syk­syl­lä 1984 sol­mit­tiin yh­teis­työ­so­pi­mus, jon­ka mu­kaan Vak­ka ryh­tyi uu­ti­soi­maan Mas­kun asi­ois­ta ja kun­ta aloit­ti il­moit­te­lun leh­des­sä. So­pi­muk­sen mu­kaan Mas­kus­sa piti teh­dä kah­den vuo­den ku­lu­es­sa rat­kai­su sii­tä, liit­tyy­kö kun­ta Va­kan kun­tain­lii­ton jä­se­nek­si.

Mas­ku­lai­set ha­lu­si­vat kui­ten­kin li­sää har­kin­ta-ai­kaa, jo­ten so­pi­mus­ta jat­ket­tiin vie­lä kah­dek­si vuo­dek­si. Lo­pul­ta Mas­kun val­tuus­to oli tam­mi­kuus­sa 1989 val­mis Vak­ka-rat­kai­suun. Leh­den hal­li­tus hy­väk­syi Mas­kun liit­ty­mi­sen sa­man vuo­den huh­ti­kuus­sa.

Vak­ka seu­ra­si pit­kään myös Lai­ti­lan asi­oi­ta. Vaik­ka Lai­ti­la kuu­luu Vak­ka-Suo­men seu­tu­kun­taan, niin Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien kun­tain­liit­toon se ei ole liit­ty­nyt. Kun Lai­ti­la ei myös­kään il­moi­tel­lut Va­kas­sa, sen roo­li on jää­nyt vä­häi­sek­si.

Vuon­na 1986 Lai­ti­lan liit­ty­mi­nen Vak­kaan oli jo lä­hel­lä. Kau­pun­gin­hal­li­tus esit­ti liit­ty­mis­tä yk­si­mie­li­ses­ti, mut­ta val­tuus­to hyl­kä­si eh­do­tuk­sen nu­me­roin 20–15.

Uu­del­leen asia nou­si esil­le, kun kun­ta­yh­ty­mäk­si muut­tu­nut Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat tuli Lai­ti­lan Sa­no­mien toi­sek­si omis­ta­jak­si. Vuon­na 1993 Lai­ti­lan hal­li­tus oli jäl­leen yk­si­tuu­mai­ses­ti jä­se­nyy­den kan­nal­la, mut­ta lama-ajan vai­ke­as­sa ta­lous­ti­lan­tees­sa eh­do­tus­ta ei vie­ty val­tuus­ton rat­kais­ta­vak­si. Kun­ta­yh­ty­mäl­lä oli omai­suut­ta sen ver­ran, et­tei uu­si jä­sen oli­si voi­nut saa­da sii­tä osuut­ta il­mai­sek­si. En­sim­mäis­tä leh­den his­to­ri­as­sa eh­to­na oli liit­ty­mis­mak­sun mak­sa­mi­nen.

Seu­raa­van ker­ran Lai­ti­lan hal­li­tus va­ra­si vuon­na 1998 mää­rä­ra­han bud­jet­tieh­do­tuk­seen Vak­ka-jä­se­nyyt­tä var­ten. Täl­lä ker­ral­la myös val­tuus­to hy­väk­syi va­rauk­sen, mut­ta sitä ei ole kui­ten­kaan käy­tet­ty.

Yhden lehden hanke kaatui

Ar­vi­oi­den mu­kaan Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat meni le­vik­ki­lu­vuis­sa Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mien ohi jo 1950-lu­vul­la. Lai­ti­lan Sa­no­mat oli vak­ka­suo­ma­lai­sis­ta leh­dis­tä sel­väs­ti pie­nem­pi. Leh­tien yh­dis­ty­mis­suun­ni­tel­mat nou­si­vat sil­loin täl­löin esil­le, mut­ta edes Plari-ku­vi­on yh­tey­des­sä asia ei eden­nyt.

Tu­run Sa­no­mat he­rät­ti fuu­si­oi­de­an uu­del­leen hen­kiin 1990-lu­vun la­ma­vuo­si­na. Las­kel­mien mu­kaan kol­men pai­kal­lis­leh­den yh­dis­tä­mi­ses­tä syn­tyi­si kan­nat­ta­va ne­li­päi­väi­nen leh­ti, jos vä­keä vä­hen­net­täi­siin, si­vii­li­pai­not lo­pe­tet­tai­siin ja toi­mi­tus kes­ki­tet­täi­siin Uu­teen­kau­pun­kiin. Lai­ti­lan Sa­no­mat ve­täy­tyi hank­kees­ta pi­kai­ses­ti.

Va­kan ja Tu­run Sa­no­mien en­sim­mäi­nen vi­ral­li­nen neu­vot­te­lu käy­tiin tam­mi­kuus­sa 1992. Va­kan edus­ta­jat yl­lät­tyi­vät sii­tä, kuin­ka pit­käl­le las­kel­mia oli jo teh­ty. Tu­run Sa­no­mat oli­si ha­lun­nut uu­des­ta leh­des­tä enem­mis­tön, mut­ta tä­hän Vak­ka ei suos­tu­nut. Tä­män vuok­si Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien työ­va­li­o­kun­ta päät­ti yk­si­mie­li­ses­ti, et­tä yh­dis­ty­mis­neu­vot­te­lut lo­pe­te­taan, vaik­ka mo­nis­ta muis­ta asi­ois­ta oli löy­det­ty yk­si­mie­li­syys.

Jo en­nen hank­keen kuop­paa­mis­ta sat­tui tie­to­vuo­to, joka ai­heut­ti ko­hua. Te­le­fak­sin huo­li­mat­to­man käy­tön vuok­si tie­to fuu­si­o­suun­ni­tel­mis­ta lip­sah­ti liik­keel­le en­ne­nai­kai­ses­ti.

La­ma­vuo­si­na Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien ja Tu­run Sa­no­mien yh­teis­työ to­teu­tui kui­ten­kin toi­sel­la ta­val­la. Jo ke­vääl­lä 1992 Va­kas­sa har­kit­tiin Lai­ti­lan Sa­no­mien os­ta­mis­ta.

Idea oli se, et­tä il­mais­ja­ke­lu­leh­ti­mark­ki­noil­la vel­kaan­tu­nut Lai­ti­lan Sa­no­mat voi­tai­siin pe­las­taa leh­det yh­dis­tä­mäl­lä. Va­kas­sa uh­ka­na pi­det­tiin sitä, et­tä Lai­ti­lan Sa­no­mien ajau­tu­mi­nen uu­den omis­ta­jan hal­tuun voi­si rik­koa Plari-yh­teis­työn.

Neu­vot­te­luis­sa nou­si esil­le puo­len­kym­men­tä eri­lais­ta vaih­to­eh­toa.

Plari teki tar­jouk­sen, jon­ka mu­kaan Vak­ka ja Uu­den­kau­pun­gin Kir­ja­pai­no Oy os­tai­si­vat jul­kai­suo­i­keu­det puo­lik­si, kun taas Tu­run Sa­no­mil­le jäi­si kiin­teis­tön han­kin­ta. Va­kas­sa kan­na­tet­tiin kui­ten­kin ta­sais­ta kol­mi­ja­koa, jot­ta ar­vo­kas kiin­teis­tö ei oli­si men­nyt yh­del­le omis­ta­jal­le.

En­nen lo­pul­lis­ta rat­kai­sua mu­kaan il­mes­tyi myös Loi­maan Leh­ti. Mo­nien mut­kien jäl­keen pää­dyt­tiin kui­ten­kin sii­hen, et­tä Vak­ka ja Tu­run Sa­no­mat tur­va­si­vat yh­des­sä omis­ta­ja­kak­sik­ko­na lai­ti­la­lai­sil­le tär­ke­än leh­den jul­kai­se­mi­sen. Lai­ti­lan Sa­no­mat jat­koi krii­si­vai­heen jäl­keen il­mes­ty­mis­tään nor­maa­lis­ti.

Lyhyt seikkailu radiossa

Ra­di­o­toi­min­ta va­pau­tui 1980-lu­vul­la, kun Yleis­ra­di­ol­ta vie­tiin mo­no­po­li­a­se­ma. Kun leh­dis­tös­sä oli saa­tu merk­ke­jä pai­kal­li­sen tie­don­vä­li­tyk­sen kas­va­vas­ta roo­lis­ta, niin myös pai­kal­lis­ra­di­o­toi­min­nas­sa näh­tiin me­nes­ty­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia. Vak­ka­suo­ma­lai­nen yh­teis­työ toi­mi taas niin, et­tä Plari Oy haki heti en­sim­mäis­ten jou­kos­sa ra­di­o­lu­paa vuon­na 1985. Tuol­loin lu­paa ei vie­lä tul­lut.

Kun uu­sia lu­pia sai ha­kea nel­jä vuot­ta myö­hem­min, Vak­ka-Suo­mes­sa pää­dyt­tiin uu­den­lai­seen rat­kai­suun. Lupa hel­ti­si Vak­ka-Suo­men Pai­kal­lis­ra­dio Oy:lle, jon­ka pää­o­sak­kai­na oli­vat uu­si­kau­pun­ki­lai­set yrit­tä­jät. Vä­hem­mis­tö­sii­vu jäi Pla­ril­le ja sen pai­kal­lis­leh­dil­le sekä am­mat­tiyh­dis­tys­vä­el­le.

Toi­min­ta al­koi hei­nä­kuus­sa 1989 Ra­dio UBC:n ni­mel­lä. Va­kan va­ro­vai­nen suh­tau­tu­mi­nen ra­di­o­toi­min­taan osoit­tau­tui jär­ke­väk­si, sil­lä kuu­li­jat ei­vät uu­des­ta pai­kal­lis­me­di­as­ta oi­kein in­nos­tu­neet. Ra­dio Ma­ja­kak­si muut­tu­neen ka­na­van toi­min­ta jat­kui tap­pi­ol­li­se­na ja vel­ka­taak­ka pai­sui. Vak­ka oli vie­lä val­mis osal­lis­tu­maan hank­keen li­sä­ra­hoi­tuk­seen, mut­ta sitä en­nen ra­dio eh­ti men­nä kon­kurs­siin lo­ka­kuus­sa 1992. Lo­pul­ta Vak­ka huk­ka­si seik­kai­lus­saan ra­di­oaal­loil­la vain 10 000 mark­kaa.

Sa­moi­hin ai­koi­hin osui myös toi­nen mer­kit­tä­vä rat­kai­su. Va­kas­sa oli jo mie­tit­ty kir­ja­pai­non tu­le­vai­suut­ta, mut­ta asia nou­si uu­del­leen esil­le vuon­na 1992, kun leh­tien ka­riu­tu­nei­den yh­dis­ty­mis­neu­vot­te­lui­den jäl­keen oli et­sit­tä­vä sääs­tö­koh­tei­ta. Sel­vi­tet­tä­väk­si tuli pai­non hen­ki­lö­kun­nan ha­luk­kuus ryh­tyä hoi­ta­maan var­si­nais­ta kir­ja­pai­no­työ­tä. Poh­din­taa avit­ti se, et­tä näyt­tö­päät­teil­lä teh­tä­vä si­vun­val­mis­tus oli jo mah­dol­lis­ta ja sa­mal­la di­gi­taa­li­tek­niik­ka vä­hen­täi­si la­to­mon työ­voi­ma­tar­vet­ta.

Neu­vot­te­lut ete­ni­vät pi­kai­ses­ti, vaik­ka pai­non myyn­ti he­rät­ti myös pien­tä vas­tus­tus­ta. Val­tuus­to hy­väk­syi yli­mää­räi­ses­sä ko­kouk­ses­saan elo­kuus­sa, et­tä kir­ja­pai­no myy­dään Tuo­mo Al­ha­sen ja Timo Hä­mä­läi­sen pe­rus­ta­mal­le yh­ti­öl­le. Vak­ka sai ko­neis­ta 480 000 mark­kaa ja li­säk­si uu­det yrit­tä­jät jäi­vät pai­no­ta­lon ala­ker­taan aluk­si vii­den vuo­den vuok­ra­so­pi­muk­sel­la.

Myyn­ti­het­ki ajoit­tui lä­hes tar­kal­leen päi­vään, jol­loin tuli ku­lu­neek­si 40 vuot­ta sii­tä, kun Va­kan kun­tain­liit­to os­ti kir­ja­pai­non. Uu­det yrit­tä­jät ot­ti­vat käyt­töön­sä Asu Ka­ler­von pai­non en­ti­sen ni­men Vak­ka-Suo­men Kir­ja­pai­no.

Uuteen tekniikkaan

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­sa seu­rat­tiin sil­mä tark­ka­na tie­to­ko­nei­den ke­hi­tys­tä 1980-lu­vul­la. Leh­ti va­rau­tui hy­vis­sä ajoin di­gi­taa­li­seen si­vun­val­mis­tuk­seen niin, et­tä kaik­ki kir­joit­ta­mi­nen, il­moi­tus­ten ko­ko­a­mi­nen ja pai­no­fil­min val­mis­ta­mi­nen voi­tai­siin siir­tää näyt­tö­päät­teil­le.

Reis­su alan mes­suil­le Kuo­pi­oon vuon­na 1988 osoit­ti kui­ten­kin, et­tei­vät sil­loi­set so­vel­lu­tuk­set vie­lä pär­jän­neet pa­pe­ri­tai­tol­le.

Vak­ka siir­tyi en­sim­mäis­ten jou­kos­sa uu­teen leh­den­val­mis­tuk­seen, mut­ta hä­ti­köi­dyis­tä rat­kai­suis­ta ei ol­lut kyse.

Puo­li­päi­vä­toi­meen kir­ja­pai­non myyn­nin jäl­keen siir­ty­nyt fak­to­ri Sep­po Su­men­to­la kes­kit­tyi val­mis­te­le­maan atk-jär­jes­tel­män uu­si­mis­ta ja in­teg­roi­tuun si­vun­val­mis­tuk­seen siir­ty­mis­tä.

Apu­na oli kuu­den hen­gen työ­ryh­mä.

Tar­jous­ki­san jäl­keen han­kin­nat teh­tiin mar­ras­kuus­sa 1993 Gra­fi­me­dia Oy:ltä 630 000 mar­kal­la. Vaik­ka ra­haa ku­lui, kau­pan­te­koa avit­ti se, et­tä Va­kan kun­tain­liit­to oli täy­sin ve­la­ton.

Uut­ta tek­niik­kaa ei kui­ten­kaan saa­tu käyt­töön suun­ni­tel­lus­sa ai­ka­tau­lus­sa, kos­ka si­vu­ai­neis­ton siir­to di­gi­taa­li­ses­ti Pla­rin pai­noon vii­väs­tyi Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mien jar­rut­te­lun vuok­si.

Si­vu­pel­te­jä piti edel­leen kus­ka­ta au­tol­la Lai­ti­laan. Di­gi­taa­li­suu­den ja au­toi­lun yh­dis­tel­mäs­tä Vak­ka pää­si eroon vas­ta, kun leh­den pai­na­tus siir­tyi Rau­mal­le.

Lama-ajan roh­kei­den rat­kai­su­jen jäl­keen myös ta­lous­ti­lan­ne kir­kas­tui niin, et­tä nel­jän tap­pi­o­vuo­den jat­keek­si leh­ti kir­ja­si po­si­tii­vi­sen ti­lin­pää­tök­sen.

Sa­mal­la voi­tiin unoh­taa aja­tus hei­nä­kuun kak­si­päi­väi­syy­des­tä.

Mark­ki­noin­ti­pääl­li­kön tar­peel­li­suu­des­ta leh­den hal­li­tus va­kuut­tui nel­jän vuo­den poh­din­nan jäl­keen: vuon­na 1998 teh­tä­vään pal­kat­tiin Jan­ne Vuo­re­la, jon­ka ny­kyi­nen tit­te­li on toi­mi­tus­joh­ta­ja.

Toi­mi­tuk­ses­sa la­ma­vuo­sien muu­tok­set joh­tui­vat lä­hin­nä hen­ki­lö­vaih­dok­sis­ta. Mer­kit­tä­vin rat­kai­su oli se, kun Va­kan alu­e­toi­mit­ta­ja­na vuo­des­ta 1972 saak­ka työs­ken­nel­lyt Os­mo Kap­las jäi en­sin osa-ai­ka­e­läk­keel­le vuon­na 1997 ja seu­raa­va­na vuon­na ko­ko­ai­kai­sek­si olo­neu­vok­sek­si.

Kap­lak­sen seu­raa­jak­si va­li­koi­tui Sari Hon­ka­sa­lo, joka jat­kaa edel­leen uraan­sa My­nä­mä­en alu­e­toi­mit­ta­ja­na.

La­man kou­ris­sa Vak­ka pin­nis­te­li pa­rem­min kuin leh­dis­tö kes­ki­mää­rin. Ti­laa­jat ei­vät kai­kon­neet ja kun asu­kas­mää­rä alu­eel­la kas­voi, Vak­ka oli vuon­na 1996 Suo­men le­vik­kiyk­kö­nen kol­mi­päi­väis­ten leh­tien sar­jas­sa.

Leh­den hal­lin­nos­sa ta­pah­tui iso muu­tos, kun hal­li­tus­ta 32 vuot­ta luot­san­nut tai­vas­sa­lo­lai­nen Toi­vo Mat­ti­la siir­tyi si­vuun ja uu­te­na pu­heen­joh­ta­ja­na aloit­ti my­nä­mä­ke­läi­nen Jor­ma Ee­va vuon­na 1997.

Paino- ja toimi­ti­la­muu­toksia

Kun tek­niik­ka ke­hit­tyi, kir­ja­pai­non väki siir­tyi vuo­si­kym­men­ten ku­lu­es­sa kuu­ma­la­don­nas­ta of­f­set­me­ne­tel­män ja pa­pe­ri­tai­ton kaut­ta di­gi­taa­li­tek­niik­kaan ja näyt­tö­pää­te­työs­ken­te­lyyn.

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat vi­rit­te­li en­sin Lai­ti­lan Sa­no­mien kans­sa sel­lais­ta ku­vi­o­ta, et­tä si­vun­val­mis­tus oli­si teh­ty yh­teis­työs­sä. Mer­kit­tä­vis­tä hen­ki­lös­tö­ku­lu­sääs­töis­tä huo­li­mat­ta tämä ei to­teu­tu­nut.

Yh­tä kö­pe­lös­ti kävi, kun Va­kan toi­mi­tuk­sen ja Lai­ti­las­sa si­jain­neen Pla­rin pai­non vä­lil­le ryh­dyt­tiin suun­nit­te­le­maan di­gi­taa­lis­ta tie­don­siir­toa. Tu­run Sa­no­mat il­moit­ti syk­syl­lä 1997, et­tä Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mat siir­tyy pai­net­ta­vak­si Tur­kuun. Tämä joh­ti pai­no­ta­lo­yh­teis­työn päät­ty­mi­seen, kos­ka kah­den leh­den va­ras­sa ei kan­nat­ta­nut pi­tää suur­ta ro­taa­ti­o­ko­net­ta.

Näin Vak­ka jou­tui et­si­mään uut­ta pai­no­paik­kaa. Yh­teis­työ­kump­pa­nik­si löy­tyi tar­jous­ki­san pe­rus­teel­la Rau­mal­la toi­mi­nut ja Län­si-Suo­mi-leh­ti­kon­ser­niin kuu­lu­nut Kir­ja­pai­no Oy West Point, jos­ta tuli Va­kan nel­jäs pai­no­paik­ka. En­sim­mäi­nen Rau­mal­la pai­net­tu Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat il­mes­tyi huh­ti­kuus­sa 1998.

Hen­ki­lö­kun­nan kas­vu ja uu­si val­mis­tus­tek­niik­ka vaa­ti­vat li­sä­ti­lo­jen hank­ki­mis­ta Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa. Vak­ka vuok­ra­si en­sin vuon­na 1974 Uu­den­kau­pun­gin Seu­dun Osuus­pan­kil­ta lii­ke­ra­ken­nuk­sen vii­dek­si vuo­dek­si omien ti­lo­jen­sa naa­pu­ris­ta.

Uu­sia rat­kai­su­ja oli teh­tä­vä, kun vuok­ra-ai­ka lä­he­ni lop­pu­aan. Neu­vot­te­lui­den jäl­keen Vak­ka os­ti Osuus­pan­kin ti­lat 435 000 mar­kal­la vuon­na 1980.

Oma kir­ja­pai­no­ra­ken­nus pi­det­tiin käyt­tö­kun­nos­sa pie­nin re­mon­tein, mut­ta kun leh­den laa­jen­tu­mi­nen jat­kui, lii­ke­sii­ven ti­lat ei­vät enää riit­tä­neet. Toi­mi­tuk­sel­le saa­tiin li­sä­ti­laa vuon­na 1985, kun kun­tain­lii­ton omis­ta­ma asuin­huo­neis­to otet­tiin käyt­töön puh­kai­se­mal­la por­taik­ko pää­toi­mit­ta­jan huo­nees­ta asun­toon.

My­nä­mä­ke­läis­ten toi­vee­na oli jo pit­kään ol­lut se, et­tä Vak­ka nä­kyi­si paik­ka­kun­nal­la enem­män. Mo­nien vai­hei­den jäl­keen leh­ti hank­ki syk­syl­lä 1989 My­nä­mä­en Y-kul­man lii­ke­ta­los­ta huo­neis­ton, jos­sa si­jait­si leh­den asi­a­mie­he­nä toi­mi­va ke­mi­ka­lio Ter­ma. Huo­neis­tos­sa ei kui­ten­kaan riit­tä­nyt ti­laa toi­mi­tuk­sel­le.

My­nä­mä­en alu­e­toi­mit­ta­jan ko­ti­työs­ken­te­ly päät­tyi vas­ta, kun Os­mo Kap­las siir­tyi osa-ai­ka­e­läk­keel­le. Tuol­loin hä­nel­le ja Sari Hon­ka­sa­lol­le vuok­rat­tiin yh­tei­sek­si työ­ti­lak­si huo­ne My­nä­mä­en pa­lo­a­se­mal­ta.

Isojen uutisten aikaa

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat al­koi muut­tua si­säl­löl­li­ses­ti ja myös ul­koi­ses­ti oi­ke­as­ti uu­tis­leh­dek­si sen jäl­keen, kun Erk­ki Sir­kiä aloit­ti pää­toi­mit­ta­ja­na vuon­na 1967. Pää­kir­joi­tuk­set tu­li­vat leh­den pals­toil­le ja uu­tis­jut­tui­hin syn­tyi sel­ke­ää hie­rar­ki­aa. Li­säk­si Sir­kiä ryh­tyi kir­joit­ta­maan pa­ki­noi­ta.

Uu­den pää­toi­mit­ta­jan en­sim­mäis­tä Vak­ka-vuot­ta avit­ti se, et­tä iso­jen pai­kal­li­suu­tis­ten tar­jon­ta oli poik­keuk­sel­li­sen run­sas­ta. Täs­tä ker­to­vat muu­ta­mat esi­mer­kit: Uu­si­kau­pun­ki viet­ti 350-vuo­tis­juh­lia, My­nä­mo­tel­li oli ra­ken­teil­la, As­kais­ten Lou­hi­saa­ri otet­tiin mu­se­o­käyt­töön, My­nä­mä­es­sä jär­jes­tet­tiin maa­ta­lous­näyt­te­ly, Vak­ka-Suo­men kaup­pa ja te­ol­li­suus esit­täy­tyi­vät Uu­den­kau­pun­gin näyt­te­lys­sä ja Leh­män­kur­kun tie­han­ke nou­si esil­le.

Yk­kö­suu­ti­nen oli kui­ten­kin seu­tu­kaa­va­lii­ton suun­nit­te­le­ma kun­ta­ja­kou­u­dis­tus, jos­ta Vak­ka ker­toi tuo­reel­taan. Oi­va apu pit­käk­si ve­ny­nees­sä kes­kus­te­lus­sa oli lo­ka­lah­te­lais­syn­tyi­nen Kun­nal­li­so­pis­ton joh­ta­ja Mark­ku Sa­lo­nen, jon­ka kaut­ta Vak­ka sai ai­hees­ta usei­ta jut­tu­vink­ke­jä.

Kun uu­dis­tus­suun­ni­tel­ma he­rät­ti mo­nen­lai­sia mie­li­pi­tei­tä, niin ai­neis­toa riit­ti myös ylei­sö­pals­tal­le. Vä­lil­lä tun­tui sil­tä, et­tä Vak­ka toi­mi aree­na­na Sa­lo­sen ja Seu­tu­suun­nit­te­lun kes­kus­lii­ton vä­li­ses­sä ki­nas­te­lus­sa.

Uu­tis­pal­jous ai­heut­ti myös on­gel­mia. Leh­des­sä al­koi ol­la niin ah­das­ta, et­tä esi­mer­kik­si ot­sik­ko­ko­koa jou­dut­tiin pie­nen­tä­mään. Tämä luon­nol­li­ses­ti hei­ken­si näyt­tä­vyyt­tä, jota Sir­kiä pyr­ki tuo­maan leh­den ul­ko­a­sun ke­hit­te­ly­työs­sä. Ti­lan­ne hel­pot­tui, kun Vak­ka al­koi il­mes­tyä kol­me ker­taa vii­kos­sa.

Iso­jen uu­tis­ten ai­ka jat­kui 60–70-lu­ku­jen tait­tees­sa: pre­si­dent­ti Ur­ho Kek­ko­nen kävi vih­ki­mäs­sä Uu­den­kau­pun­gin au­to­teh­taan, maa­kaa­su­put­ki nou­si ot­si­koi­hin ja Kus­ta­vis­sa ko­keil­tiin kir­jo­lo­hen me­ri­kas­va­tus­ta. Li­säk­si kun­ta­lii­tos­kes­kus­te­lu jat­kui ja konk­re­ti­soi­tui, kun Uu­den­kau­pun­gin maa­lais­kun­ta liit­tyi kau­pun­kiin vuon­na 1969.

Ja­los­ta­mo­han­ke­suun­ni­tel­ma vauh­dit­ti Py­hä­maan liit­ty­mis­tä Uu­teen­kau­pun­kiin vii­si vuot­ta myö­hem­min ja täs­tä kah­den vuo­den ku­lut­tua Kar­ja­las­ta tuli osa My­nä­mä­keä. Kii­vas­ta kes­kus­te­lua käy­tiin sii­tä, pi­täi­si­kö Lo­ka­lah­den fuu­si­oi­tua Uu­teen­kau­pun­kiin.

Tii­viin uu­tis­seu­ran­nan taus­tal­la Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat jat­koi leh­den si­säl­lön ke­hit­te­lyä. Vuo­si 1974 toi mer­kit­tä­viä uu­dis­tuk­sia, jois­ta Vii­kon hen­ki­lö -haas­tat­te­lut ovat edel­leen leh­den jo­ka­viik­kois­ta per­jan­tai­ai­neis­toa. Ko­vin mo­nel­la leh­del­lä ei tai­da ol­la va­ki­pals­taa, jol­la oli­si ikää jo 46 vuot­ta.

Lisää kuntau­u­ti­sointia

Kun­nal­lis­ten uu­tis­ten mer­ki­tys on ol­lut ja on edel­leen iso Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­sa. Ny­kyi­sin kun­tien tie­do­tus­toi­min­ta on var­sin avoin­ta, mut­ta toi­sin oli en­nen. Ai­na 1970-lu­vun al­kuun saak­ka Vak­ka uu­ti­soi lä­hin­nä vain val­tuus­to­jen pää­tök­sis­tä. To­sin jo 1960-lu­vun lop­pu­puo­lel­la esi­mer­kik­si My­nä­mä­en kun­nan­hal­li­tuk­sen pää­tök­siä saa­tiin leh­den pals­toil­le, mut­ta vain sa­tun­nai­ses­ti. My­nä­mä­ki il­moit­ti vuon­na 1967, et­tei leh­del­le toi­mi­te­ta hal­li­tuk­sen esi­tys­lis­to­ja muun mu­as­sa sik­si, et­tä ne si­säl­si­vät hen­ki­lö­koh­tai­sia asi­oi­ta.

En­nen vuo­si­kym­me­nen vaih­det­ta Va­kan ja Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mien pää­toi­mit­ta­jat sekä Päi­vä­leh­den alu­e­toi­mit­ta­ja pyy­si­vät leh­tien käyt­töön Uu­den­kau­pun­gin hal­li­tuk­sen asi­a­lis­to­ja. Tämä to­teu­tui sil­lä eh­dol­la, et­tei en­ne­nai­kai­sia uu­ti­sia jul­kais­ta il­man kau­pun­gin­joh­ta­jan lu­paa.

My­nä­mä­en hal­li­tus ryh­tyi jär­jes­tä­mään vuon­na 1974 kol­men vii­kon vä­lein leh­dis­tö­ti­lai­suuk­sia, mut­ta sys­tee­mi osoit­tau­tui vä­hem­män toi­mi­vak­si, kos­ka esi­tys­lis­to­ja ei ol­lut vie­lä­kään saa­ta­vil­la.

Nou­si­ai­nen ja As­kai­nen al­koi­vat jo toi­mit­taa lis­to­ja, en­nen kuin My­nä­mä­ki myön­tyi sa­maan. To­sin myös My­nä­mä­ki aset­ti eh­don, jon­ka mu­kaan uu­ti­sia ei laa­di­ta ot­ta­mat­ta yh­teyt­tä kun­nan­joh­ta­jaan tai -sih­tee­riin.

Vuo­si 1977 toi kun­tau­u­ti­soin­tiin mer­kit­tä­vän muu­tok­sen, kun kun­nal­lis­la­kiin tuli mai­nin­ta tie­do­tus­vel­voit­tees­ta.

Tämä sopi pa­rem­min kuin hy­vin Vak­ka-Suo­men Sa­no­mil­le, joka oli pe­rus­tet­tu en­sin kun­tien il­moi­tus­leh­dek­si en­nen laa­jen­tu­mis­ta pit­käl­ti kun­nal­li­sa­si­oi­hin kes­kit­ty­väk­si uu­tis­leh­dek­si. La­ki­muu­tok­sen jäl­keen Vak­ka ryh­tyi avar­ta­maan kun­nal­lis­ta tie­dot­ta­mis­ta.

Jo en­nen uut­ta la­ki­py­kä­lää kun­nan­hal­li­tus­ten pää­tö­suu­ti­soin­ti sai kan­na­tus­ta muun mu­as­sa As­kai­sis­sa, Kus­ta­vis­sa ja Mie­toi­sis­sa niin, et­tä ai­na­kin tär­keim­mät asi­at piti päät­tä­jien mie­les­tä jul­kais­ta Va­kas­sa.

Uu­des­sa ti­lan­tees­sa pe­li­sään­nöt muok­kau­tui­vat pi­kai­ses­ti ja kun­tien luot­ta­mus leh­teen va­kiin­tui. No­pe­as­ti edet­tiin käy­tän­töön, jos­sa leh­ti sai hal­li­tus­ten esi­tys­lis­tat käyt­töön­sä jo etu­kä­teen kai­kis­ta kun­nis­ta. Sen ver­ran kun­nil­la oli lin­ja­e­ro­ja, et­tei­vät kaik­ki suos­tu­neet lä­het­tä­mään esi­tys­lis­to­jen liit­tei­tä.

Leh­den ja kun­tien yh­teis­työ tii­vis­tyi 1980-lu­vul­la vie­lä niin, et­tä myös tär­keim­pien lau­ta­kun­tien pää­tök­sis­tä al­koi tih­kua tie­toa. Kun­tien vä­lil­lä lau­ta­kun­ta­tie­do­tuk­ses­sa oli kui­ten­kin iso­ja ero­ja.

Kisailua kuntail­moi­tuk­sista

Kun Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat al­koi il­mes­tyä vuon­na 1950, kun­tien il­moi­tus­ta­poi­hin tuli muu­tok­sia. Kun­nat oli­vat ai­em­min­kin käyt­tä­neet omien il­moi­tus­tau­lu­jen­sa ohel­la leh­tiä, mut­ta Va­kan pe­rus­ta­mi­sen jäl­keen kaik­ki kun­tain­lii­ton jä­sen­kun­nat siir­si­vät pää­o­san il­moi­tuk­sis­taan uu­teen leh­teen.

Kisa kun­tail­moi­tuk­sis­ta sai uu­sia muo­to­ja jo 1950-lu­vun lo­pul­la. Uu­tis-Val­jak­ko pyr­ki pön­kit­tä­mään le­vik­ki­työ­tään tar­jo­a­mal­la aluk­si kun­nil­le il­moi­tus­ti­laa mak­sut­ta. Tämä kiin­nos­ti eten­kin Nou­si­ai­sis­sa, mut­ta myös My­nä­mä­ki ot­ti pa­rin vuo­den poh­din­nan jäl­keen käyt­töön kah­den il­moi­tus­leh­den mal­lin.

Il­moit­te­lu kah­des­sa leh­des­sä yleis­tyi 1960-lu­vul­la, mut­ta Vak­ka py­syi yleen­sä yk­kös­vaih­to­eh­to­na. Sil­ti vain Veh­maal­la ja Tai­vas­sa­los­sa Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat on ol­lut pe­rus­ta­mi­ses­ta saak­ka kun­nan ai­noa il­moi­tus­leh­ti. Uu­tis-Val­jak­ko si­vuu­tet­tiin Kar­ja­las­sa 1967, Nou­si­ai­sis­sa 1989, My­nä­mä­es­sä 1990, Mie­toi­sis­sa ja Le­mus­sa 1991, As­kai­sis­sa 1992 ja Mas­kus­sa 1994.

Lo­ka­lah­ti ot­ti Uu­den­kau­pun­gin Sa­no­mat kak­kos­leh­dek­si, kun kun­ta­lii­tos­kes­kus­te­lut al­koi­vat vuon­na 1972. Näi­den leh­tien rin­nak­kais­käyt­tö jat­kui Ka­lan­nis­sa kun­ta­lii­tok­seen as­ti ja Kus­ta­vis­sa vuo­teen 1995 saak­ka. Py­hä­maa ot­ti Va­kan toi­sek­si il­moi­tus­leh­dek­seen vuon­na 1971 ja Uu­si­kau­pun­ki jat­koi sa­maa käy­tän­töä kun­ta­lii­tok­sen jäl­keen kol­me vuot­ta myö­hem­min.

Vain Vel­kua luo­pui vi­ral­li­sen il­moi­tus­leh­den ni­me­ä­mi­ses­tä. Uu­tis-Val­ja­kon tulo saa­ris­to­kun­taan ei on­nis­tu­nut, mut­ta myös Va­kan ase­ma heik­ke­ni. Vel­ku­an ja Ran­nik­ko­seu­dun yh­teis­työ jäi se­kin ly­hy­tai­kai­sek­si, jo­ten kun­ta pa­la­si pel­käs­tään il­moi­tus­tau­lun käyt­töön.

Uu­si vai­he kun­tien il­moit­te­lus­sa ajoit­tui 1970-lu­vun puo­li­vä­liin, jol­loin use­at kun­nat al­koi­vat jul­kais­ta il­moi­tuk­sia pai­kal­lis­leh­tien li­säk­si puo­lu­e­leh­dis­sä. Ti­lan­net­ta muut­ti myös se, et­tä kun­nan­hal­li­tuk­set sai­vat pyy­tää val­tuuk­sia il­moit­ta­mi­seen myös muis­sa kuin val­tuus­to­jen ni­me­ä­mis­sä vi­ral­li­sis­sa il­moi­tus­leh­dis­sä.

Kun­tien il­moi­tuk­sia al­koi nä­kyä am­mat­ti­leh­dis­sä ja isois­sa leh­dis­sä. Kun il­moi­tus­mää­rä­ra­ho­ja ei kui­ten­kaan mer­kit­tä­väs­ti nos­tet­tu, il­moit­te­lun ha­jaan­tu­mi­nen vai­kut­ti eten­kin pai­kal­lis­leh­tiin, joi­den tu­lois­ta kun­tien il­moi­tuk­set muo­dos­ti­vat ison osan.

Kun­tien il­moi­tus­ha­luk­kuut­ta hei­ken­si 1990-lu­vun lama. Sa­moi­hin ai­koi­hin al­koi yleis­tyä tapa, jos­sa kun­nan­vi­ras­ton val­von­nas­sa laa­dit­tiin tie­do­tus­leh­ti­siä.

Uudelle vuosi­tu­han­nelle

Kun maa­il­ma juh­li siir­ty­mis­tä uu­del­le vuo­si­tu­han­nel­le, Vak­ka-Suo­men Sa­no­mil­la riit­ti ai­het­ta tup­la­juh­laan, sil­lä leh­den pe­rus­ta­mi­ses­ta tuli ku­lu­neek­si puo­li vuo­si­sa­taa vuon­na 2000. Leh­ti lu­keu­tui edel­leen omas­sa sar­jas­saan le­vi­kil­tään Suo­men suu­rim­piin ja il­moi­tus­tu­lot kas­voi­vat uu­teen en­nä­tyk­seen.

Tou­ko­kuus­sa jär­jes­tet­tiin juh­la­vuo­den kun­ta­se­mi­naa­ri My­nä­mä­es­sä ja elo­kuun tans­si­ai­sis­sa Veh­mas­sal­men la­val­la Va­kan lu­ki­jat ruuh­kaut­ti­vat par­ke­tin.

Juh­lan jäl­keen on edes­sä pa­luu ar­keen, sil­lä leh­dis­tön tu­lo­puo­len kor­ke­a­suh­dan­ne tait­tui seu­raa­va­na vuon­na. Myös Va­kan nou­se­vat käy­rät kään­tyi­vät alas­päin ja en­nä­tys­ten rik­ko­mi­nen jäi haa­veek­si. To­sin ta­ka­pak­kiin osat­tiin va­rau­tua etu­kä­teen, sil­lä 50-vuo­tis­juh­lien li­säk­si edel­lis­vuot­ta avit­ti kun­nal­lis­vaa­lien il­moi­tus­tuot­to. Koko leh­dis­töl­le har­mai­ta hiuk­sia ai­heut­ti Suo­men Pos­ti Oy:n pää­tös ja­ke­lu­kus­tan­nus­ten kym­me­nen pro­sen­tin ko­ro­tuk­ses­ta.

Vak­ka sol­mi pai­no­yh­teis­työn jat­ko­so­pi­muk­sen kah­dek­si vuo­dek­si rau­ma­lai­sen West Poin­tin kans­sa. Sa­mal­la leh­den pai­na­mi­seen saa­tiin uut­ta tek­niik­kaa.

Vuo­si 2002 oli Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien his­to­ri­as­sa si­kä­li mer­kit­tä­vä, et­tä leh­den en­sim­mäi­nen pää­toi­mit­ta­ja Erk­ki Sir­kiä jäi eläk­keel­le.

Hän eh­ti luot­sa­ta Vak­kaa run­saat 35 vuot­ta. Läh­tö­haas­tat­te­lus­sa (V-SS 27.9.2002) Sir­kiä to­te­si, et­tä pää­toi­mit­ta­jan pes­ti on ol­lut elä­män­ta­pa.

Sir­ki­än seu­raa­jaa ei tar­vin­nut kau­kaa ha­kea.

Vuon­na 1979 leh­den pal­ve­luk­seen tul­leen Juk­ka Uo­ti­lan siir­ty­mi­nen toi­mi­tus­sih­tee­rin teh­tä­vis­tä pää­toi­mit­ta­jan pai­kal­le oli niin luon­te­va rat­kai­su, et­tei leh­den päät­tä­vis­sä eli­mis­sä va­ka­vas­ti edes har­kit­tu vi­ran ju­lis­ta­mis­ta avoi­mes­ti ha­et­ta­vak­si.

Vah­din­vaih­toa Va­kan joh­dos­sa juh­lis­ti se, et­tä pie­nen su­kel­luk­sen jäl­keen leh­den ta­lous nou­si taas plus­sal­le. Tä­hän vai­kut­ti eten­kin se, et­tä hen­ki­lös­tön vä­he­ne­mi­sen vuok­si saa­tiin kus­tan­nus­sääs­tö­jä. Kun te­ki­jä­jouk­ko pie­ne­ni, myös leh­den si­vu­mää­rä vä­he­ni.

Po­si­tii­vi­nen tren­di jat­kui myös seu­raa­vi­na vuo­si­na. Il­moi­tus­myyn­ti li­sään­tyi kes­ki­mää­räis­tä enem­män ja le­vik­ki py­syt­te­li ku­ta­kuin­kin va­kaal­la ta­sol­la.

Vuon­na 2004 ta­lous ko­he­ni niin tun­tu­vas­ti, et­tä Vak­ka kir­ja­si yh­den par­hais­ta ti­lin­pää­tök­sis­tään leh­den his­to­ri­as­sa. Kun ja­ke­lu­kus­tan­nus­ten nou­su jat­kui, leh­ti et­si sääs­tö­jä hil­lit­se­mäl­lä si­vu­mää­riä ja vä­rien käyt­töä.

Vuon­na 2003 toi­mi­tus siir­tyi käyt­tä­mään pää­a­si­as­sa di­gi­ka­me­roi­ta. Tä­hän päät­tyi fil­mi­rul­lien kus­kaa­mi­nen lin­ja-au­to­kyy­dil­lä alu­e­toi­mi­tuk­sis­ta Uu­teen­kau­pun­kiin.

Vilkasta liitosvääntöä

Kun 2000-lu­vun en­sim­mäi­nen vuo­si­kym­men eh­ti puo­li­vä­liin, kun­ta­lii­tos­kes­kus­te­lut al­koi­vat yhä enem­män työl­lis­tää Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien toi­mi­tus­ta.

My­nä­mä­en ja Mie­tois­ten en­sim­mäi­nen yh­dis­ty­mis­han­ke rau­ke­si kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä, mut­ta kun­ta­kak­sik­ko aloit­ti uu­det fuu­si­o­neu­vot­te­lut vuon­na 2005. Naa­pu­ruk­set löy­si­vät toi­sen­sa niin, et­tä kun­ta­ra­ja pois­tui vuo­den 2007 alus­sa.

Val­ti­o­neu­vos­ton käyn­nis­tä­mä kun­ta- ja pal­ve­lu­ra­ken­nep­ro­jek­ti vauh­dit­ti lii­tos­suun­ni­tel­mia. Va­kan alu­eel­la ke­hi­tys joh­ti suu­riin muu­tok­siin, kun vuon­na 2009 As­kai­sis­ta ja Le­mus­ta tuli osa Mas­kua.

Sa­maan ai­kaan Vel­kua, Me­ri­mas­ku ja Ry­mät­ty­lä liit­tyi­vät Naan­ta­liin. Kun pis­kui­nen Vel­kua kuu­lui Va­kan kun­ta­yh­ty­mään, niin fuu­si­on jäl­keen Naan­ta­li peri jä­se­nyy­den.

His­to­ri­aan jäi myös ka­riu­tu­nei­ta lii­tos­hank­kei­ta. Ny­kyi­sin Mas­kuun ja Naan­ta­liin kuu­lu­vat kun­nat oli­vat mu­ka­na seit­se­män kun­nan saa­ris­to­kau­pun­ki­sel­vi­tyk­ses­sä. My­nä­mä­en ja Nou­si­ais­ten fuu­si­o­sel­vi­tys ei joh­ta­nut lii­tok­seen. Uu­si­kau­pun­ki oli en­sin mu­ka­na lii­tos­sel­vi­tyk­ses­sä Lai­ti­lan, Py­hä­ran­nan ja Rau­man kans­sa ja esit­ti sen jäl­keen neu­vot­te­lu­ja Lai­ti­lal­le ja Py­hä­ran­nal­le, mut­ta kum­pi­kaan han­ke ei eden­nyt.

Leh­dis­tön mur­ros­vai­hees­ta ker­toi­vat Va­kan kir­jauk­set. Vuon­na 2005 vuo­si­tu­lot ylit­ti­vät odo­tuk­set, leh­den ta­lous vah­vis­tui ei­kä le­vi­kis­sä ta­pah­tu­nut mer­kit­tä­viä muu­tok­sia. Vie­lä seu­raa­va­na vuon­na il­moi­tus­myyn­ti on­nis­tui odo­tet­tua pa­rem­min, mut­ta vuo­den 2007 not­kah­dus joh­ti heik­koon ta­lous­tu­lok­seen. Uu­sia mah­dol­li­suuk­sia kus­tan­nus­sääs­töi­hin ei enää ol­lut. Sen si­jaan li­sä­ku­lu­ja tuli toi­mi­tus- ja tait­to­jär­jes­tel­mien sekä ul­ko­a­sun uu­dis­tuk­sis­ta.

Vuon­na 2006 My­nä­mä­en kun­ta myön­si
Vak­ka-Suo­men Sa­no­mil­le My­nä­mä­ki-mi­ta­lin leh­den mer­kit­tä­väs­tä työs­tä pai­kal­li­ses­sa tie­don­vä­li­tyk­ses­sä. Sa­man vuo­den muu­tok­sia oli­vat uu­sien toi­mi­ti­lo­jen vuok­raa­mi­nen My­nä­mä­en alu­e­toi­mi­tuk­sel­le Kes­kus­ka­dun var­rel­ta ja uu­tis­ten jul­kai­se­mi­nen pa­pe­ri­leh­den li­säk­si myös ne­tis­sä.

Kun Naan­ta­lis­ta tuli Va­kan jä­sen, kun­ta­yh­ty­mä käyn­nis­ti pe­rus­so­pi­muk­sen muu­tos­työn. So­pi­mus­ta muu­tet­tiin niin, et­tä yh­ty­mä­val­tuus­ton jä­sen­mää­rä pe­rus­tui asu­kas­lu­vun li­säk­si myös kun­ta­koh­tai­seen le­vik­kiin. Täy­sin ki­vut­to­mas­ti uu­dis­tus ei to­teu­tu­nut, sil­lä Uu­si­kau­pun­ki va­lit­ti muu­tok­ses­ta hal­lin­to-oi­keu­teen.

Lizeliukselle muistomerkki

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mat osal­lis­tui mer­kit­tä­väl­lä ta­val­la suo­ma­lai­sen sa­no­ma­leh­dis­tön juh­la­vuo­den viet­toon vuon­na 2008.

Näyt­tä­vin juh­la­het­ki ajoit­tui lo­ka­kuu­hun, jol­loin My­nä­mä­es­sä pal­jas­tet­tiin Ant­ti Li­ze­liuk­sen muis­to­merk­ki.

Ai­ka ja paik­ka sai­vat luon­nol­li­sen se­li­tyk­sen, sil­lä My­nä­mä­en kirk­ko­her­ra­na toi­mi­neen Li­ze­liuk­sen syn­ty­mäs­tä tuli ku­lu­neek­si 300 vuot­ta ja juu­ri My­nä­mä­es­sä hän jul­kai­si en­sim­mäis­tä suo­men­kie­lis­tä sa­no­ma­leh­teä vuo­si­na 1775–1776.

Muis­to­mer­kin suun­nit­te­lus­ta vas­ta­si veh­maa­lai­nen ku­van­veis­tä­jä Jark­ko Roth.

Va­kan mer­ki­tys ko­ros­tui muis­to­merk­ki­hank­kees­sa, sil­lä se läh­ti ai­koi­naan liik­keel­le pää­toi­mit­ta­ja Erk­ki Sir­ki­än esi­tyk­ses­tä. Täs­tä hy­väs­tä Sir­ki­äl­le myön­net­tiin maa­kun­nan pai­kal­lis­leh­tien Ant­ti-pie­nois­pat­sas.

Li­ze­lius ei ol­lut suin­kaan ai­noa leh­den­te­ki­jä, joka sai huo­mi­o­ta vuon­na 2008. Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien alu­e­toi­mit­ta­ja Sari Hon­ka­sa­lo va­lit­tiin My­nä­mä­es­sä Vuo­den Lau­rik­si ja leh­den pit­kä­ai­kai­nen avus­ta­ja Paa­vo Tii­ho­nen sai Nou­si­ai­sis­sa Vuo­den Hen­ri­kin tit­te­lin.

La­man vai­ku­tuk­set nä­kyi­vät sel­ke­äs­ti 2000-lu­vun en­sim­mäi­sen vuo­si­kym­me­nen lo­pul­la. Las­kel­mien mu­kaan il­moit­te­lu vä­he­ni vuon­na 2009 pai­kal­lis­leh­dis­sä pe­rä­ti 15 pro­sent­tia ja le­vik­ki­lu­vut oli­vat las­ku­suun­nas­sa. Ti­lan­ne joh­ti sii­hen, et­tä myös Var­si­nais-Suo­mes­sa pai­kal­lis­leh­tiä siir­tyi osak­si isom­pia kon­ser­ne­ja.

Vuo­den lo­pus­sa maa­kun­nas­sa il­mes­tyi Va­kan li­säk­si enää kak­si muu­ta muus­sa omis­tuk­ses­sa ol­lut­ta suo­men­kie­lis­tä pai­kal­lis­leh­teä.

Pai­kal­lis­leh­tien ylei­set vai­keu­det hei­jas­tui­vat myös Vak­ka-Suo­men Sa­no­miin. Il­moi­tus­myyn­nin ta­voit­teet jäi­vät saa­vut­ta­mat­ta, kun eten­kin pai­kal­li­sen päi­vit­täis­ta­va­ra­kau­pan mai­nok­set vä­he­ni­vät.

Kah­des­sa vuo­des­sa Va­kan le­vik­ki hu­pe­ni run­saan 200 ti­lauk­sen ver­ran.

Vuo­si 2010 mer­kit­si Va­kas­sa jäl­leen juh­laa, kun leh­ti ikään­tyi 60-vuo­ti­aak­si. Merk­ki­vuo­den pää­ta­pah­tu­ma oli syys­kuus­sa jär­jes­tet­ty jour­na­lis­mi­se­mi­naa­ri, jos­sa alus­ta­ja­na toi­mi Jul­ki­sen sa­nan neu­vos­ton pu­heen­joh­ta­ja Ris­to Ui­mo­nen.

Leh­dis­töl­le tuli uut­ta ta­lous­ra­si­tet­ta, kun edus­kun­ta päät­ti, et­tä vuo­den 2012 alus­sa ryh­dy­tään pe­ri­mään sa­no­ma­leh­tien ti­laus­hin­nois­ta yh­dek­sän pro­sen­tin ar­von­li­sä­ve­roa.

Vak­ka nos­ti sa­man ver­ran ti­laus­hin­to­ja, mut­ta ko­ro­tus meni ve­ro­ti­li­tyk­se­nä val­ti­ol­le. Ti­laus­hin­ta­muu­tos ei riit­tä­nyt kat­ta­maan leh­den val­mis­tu­mis­kus­tan­nus­ten nou­sua.

Konkarit eläkkeelle

Vuon­na 2012 Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­sa päät­tyi kak­si pit­kää työ­u­raa, kun pää­toi­mit­ta­ja Juk­ka Uo­ti­la ja ta­lous­pääl­lik­kö Ka­le­vi Lou­ko jäi­vät eläk­keel­le. Uo­ti­la tuli ta­lon pal­ve­luk­seen vuon­na 1979 ja Lou­ko vuon­na 1976.

En­nä­tys­pi­tuuk­sia kak­sik­ko ei kui­ten­kaan Vak­ka-työs­sä hä­tyy­tel­lyt, sil­lä myö­hem­min elä­köi­ty­neet Jou­ni Vir­ta­nen ja Jou­ni Tuo­mi­nen te­ki­vät noin 45-vuo­ti­set työ­u­rat si­vun­val­mis­tuk­ses­sa.

Uo­ti­lan pää­toi­mit­ta­ja­kau­si kes­ti ku­ta­kuin­kin tar­kal­leen kym­me­nen vuot­ta, en­nen kuin elä­ke­vuo­det kut­sui­vat. Ke­vääl­lä 2016 Va­kan väki sai su­ru­vies­tin, kun no­pe­as­ti eden­nyt sai­raus vei eme­ri­tus­pää­toi­mit­ta­jan. Ai­ka olo­neu­vok­se­na jäi ko­vin ly­hy­ek­si.

Uo­ti­lan työ­tä jat­koi Jar­no Kes­ki­nen syk­syl­lä 2012, mut­ta hä­nen Vak­ka-uran­sa päät­tyi kui­ten­kin jo ke­vääl­lä 2015. Tä­män jäl­keen al­koi lä­hes kah­dek­si vuo­dek­si ve­ny­nyt vt-jak­so, jol­loin mark­ki­noin­ti­pääl­li­kök­si vuon­na 1998 ni­met­ty Jan­ne Vuo­re­la hoi­ti toi­mi­tus­joh­ta­jan teh­tä­viä ja vuon­na 1988 alu­e­toi­mit­ta­ja­na aloit­ta­nut Vesa Pent­ti­lä työs­ken­te­li pää­toi­mit­ta­ja­na.

Mo­nien vai­hei­den jäl­keen Va­kas­sa pää­dyt­tiin sel­lai­seen rat­kai­suun, et­tä ai­em­mas­ta mal­lis­ta poi­ke­ten pää­toi­mit­ta­jan ja toi­mi­tus­joh­ta­jan teh­tä­vät eriy­tet­tiin.

Toi­mi­tus­joh­ta­jan paik­kaa ei lai­tet­tu ha­kuun, vaan Vuo­re­la siir­ret­tiin sii­hen ke­vääl­lä 2017. Pää­toi­mit­ta­jak­si va­li­koi­tui ha­ki­joi­den jou­kos­ta leh­ti­a­lan ko­ke­nut kon­ka­ri Tei­ja Uit­to.

Hen­ki­lö­vaih­dos­ten li­säk­si Va­kan 2010-lu­kuun on mah­tu­nut mui­ta­kin muu­tok­sia.

Kun rau­ma­lai­nen West Point lo­pet­ti pai­no­toi­min­nan, leh­den piti et­siä uu­si pai­no­paik­ka. Nyt ai­neis­to siir­tyy pa­pe­ril­le Sa­no­ma Manu Oy:ssä Tam­pe­reel­la.

Pai­no­pai­kan vaih­tu­mi­nen tus­kin lu­ki­joi­ta sen kum­mem­min het­kaut­ti. Sen si­jaan leh­den ul­ko­a­su-uu­dis­tus syk­syl­lä 2016 oli niin mer­kit­tä­vä, et­tä het­ken ai­kaa us­kol­li­sil­la ti­laa­jil­la oli ih­met­te­le­mis­tä.

Uu­dis­tus voi­daan kui­ten­kin tul­ki­ta on­nis­tu­neek­si, sil­lä val­ta­o­sa pa­laut­tees­ta on ol­lut po­si­tii­vis­ta. Vii­me vuo­si­na Va­kas­sa on kes­ki­tyt­ty net­ti­leh­den ke­hit­tä­mi­seen.

Kun­tien omis­ta­man leh­den il­mes­ty­mi­nen on tiet­tä­väs­ti ai­nut­laa­tuis­ta Suo­mes­sa ja ken­ties laa­jem­min­kin. Kun­tain­lii­ton jäl­keen syn­ty­nyt kun­ta­yh­ty­mä piti kui­ten­kin kuo­pa­ta vuo­den 2014 lo­pus­sa, kun la­ki­muu­tos es­ti toi­min­nan kil­pail­lul­la me­dia-alal­la.

Vuo­den 2015 alus­sa leh­den jul­kai­se­mis­ta jat­koi Vak­ka-Suo­men Me­dia Osuus­kun­ta.

Muu­tok­sel­la ei ol­lut juu­ri käy­tän­nön mer­ki­tys­tä, sil­lä leh­den omis­taa edel­leen kah­dek­san kun­nan jouk­ko: Kus­ta­vi, Mas­ku, My­nä­mä­ki, Naan­ta­li, Nou­si­ai­nen, Tai­vas­sa­lo, Uu­si­kau­pun­ki ja Veh­maa.

Mie­len­kiin­toi­nen poi­min­ta his­to­ri­an leh­dil­tä ker­too, et­tä il­man kun­ta­lii­tok­sia le­vik­ki­a­lu­eel­la oli­si 20 kun­taa. It­se­näis­ten kun­tien lis­tal­ta ovat vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na pois­tu­neet As­kai­nen, Lemu, Kar­ja­la, Mie­toi­nen, Naan­ta­lin maa­lais­kun­ta, Vel­kua, Me­ri­mas­ku, Ry­mät­ty­lä, Uu­den­kau­pun­gin maa­lais­kun­ta, Py­hä­maa, Lo­ka­lah­ti ja Ka­lan­ti.