Ikään­ty­nei­den it­se­mää­rää­mi­soi­keus on pe­ru­soi­keus, mut­ta nyt se näyt­tää jää­neen hal­lin­nol­lis­ten pää­tös­ten jal­koi­hin.

Jo­kai­sel­la on oi­keus päät­tää omas­ta ar­jes­taan: mitä syö, mis­tä os­taa ruo­kan­sa ja hoi­dos­taan. Tätä oi­keut­ta voi­daan ra­joit­taa vain poik­keus­ti­lan­teis­sa, esi­mer­kik­si tur­val­li­suu­den vuok­si.

Sil­ti Var­si­nais-Suo­men hy­vin­voin­ti­a­lu­een (Var­ha) pää­tös muut­taa ko­ti­hoi­don kaup­pa­pal­ve­lua ka­ven­taa tätä oi­keut­ta mer­kit­tä­väs­ti.

Kaup­pa­pal­ve­lu on kil­pai­lu­tet­tu, ja asi­ak­kail­le on il­moi­tet­tu, et­tä pal­ve­lun­tuot­ta­ja vaih­tuu 15.6. al­ka­en. Niil­lä alu­eil­la, joil­la so­pi­mus on teh­ty, ikäih­mi­set siir­re­tään käyt­tä­mään Tu­run Osuus­kau­pan pal­ve­lu­ja. Tämä tar­koit­taa käy­tän­nös­sä kaup­pa­ti­lin avaa­mis­ta Ha­lis­ten S-mar­ke­tiin, jos­ta ruo­ka toi­mi­te­taan pit­kien mat­ko­jen pää­hän, muun mu­as­sa Uu­teen­kau­pun­kiin.

Vak­ka-Suo­mes­sa muu­tos kos­kee Uu­den­kau­pun­gin li­säk­si Mas­kun, Nou­si­ais­ten ja My­nä­mä­en ko­ti­hoi­don asi­ak­kai­ta.

Ai­em­min toi­min­ta­ta­pa on ol­lut sel­väs­ti asi­a­kas­läh­töi­sem­pi. Ko­ti­hoi­to on teh­nyt ti­lauk­set asi­ak­kaan toi­vo­maan pai­kal­li­seen kaup­paan ja toi­mit­ta­nut os­tok­set ko­tiin pää­sään­töi­ses­ti käyn­tien­sä yh­tey­des­sä. Kyse on ol­lut in­hi­mil­li­ses­tä, toi­mi­vas­ta ja asi­ak­kaan tar­pei­siin pe­rus­tu­vas­ta rat­kai­sus­ta.

Jat­kos­sa ko­ti­hoi­to voi teh­dä kaup­pa­ti­lauk­sia vain niil­le asi­ak­kail­le, jot­ka käyt­tä­vät Var­han kil­pai­lut­ta­maa pal­ve­lua. Käy­tän­nös­sä tämä pois­taa mo­nil­ta ikäih­mi­sil­tä mah­dol­li­suu­den va­li­ta oma ruo­ka­kaup­pan­sa, sil­lä suu­rin osa ko­ti­hoi­don asi­ak­kais­ta tar­vit­see apua ti­lauk­sen te­ke­mi­seen.

Kyse ei ole pel­käs­tä hal­lin­nol­li­ses­ta muu­tok­ses­ta. Se on suo­ra hei­ken­nys pal­ve­lun laa­tuun ja konk­reet­ti­nen leik­kaus ikäih­mis­ten it­se­mää­rää­mi­soi­keu­teen. Kun ih­mi­nen ei enää voi päät­tää edes sii­tä, mis­tä hä­nen ruo­kan­sa tu­lee, ol­laan kau­ka­na asi­a­kas­läh­töi­syy­des­tä.

Muu­tos ei ole myös­kään vä­häi­nen. Kaup­pa­pal­ve­lu on mo­nel­le ko­ti­hoi­don asi­ak­kaal­le vält­tä­mä­tön osa ar­kea ja ra­vin­non tur­vaa­mis­ta. Nyt teh­ty rat­kai­su hei­ken­tää pal­ve­lua ja ka­ven­taa ai­dos­ti ih­mis­ten mah­dol­li­suuk­sia vai­kut­taa omaan elä­mään­sä.

Pää­tös on ris­ti­rii­das­sa myös Var­han omien ar­vo­jen kans­sa. Stra­te­gi­as­sa pu­hu­taan huo­len­pi­dos­ta, vas­tuul­li­suu­des­ta ja asi­ak­kaan par­haas­ta. Käy­tän­nös­sä pää­tös näyt­tää aja­van täy­sin toi­seen suun­taan. Pit­kät kul­je­tus­mat­kat li­sää­vät ym­pä­ris­tö­kuor­mi­tus­ta, syr­jäyt­tää pai­kal­li­sia kaup­po­ja ja voi hei­ken­tää ruo­an saa­ta­vuut­ta. On vai­kea näh­dä, mi­ten tämä edis­tää ke­nen­kään hy­vin­voin­tia.

On ai­heel­lis­ta ky­syä, on­ko pää­tök­sen vai­ku­tuk­sia ar­vi­oi­tu riit­tä­väs­ti. Vai­kut­taa sil­tä, et­tei ko­ti­hoi­don asi­ak­kai­den ar­kea ole ym­mär­ret­ty, tai sitä ei ole pi­det­ty riit­tä­vän mer­ki­tyk­sel­li­se­nä.

Var­han tu­li­si nyt py­säh­tyä ja ar­vi­oi­da rat­kai­sun­sa uu­del­leen. Ikäih­mis­ten ar­kea ei saa jär­jes­tää hal­lin­non eh­doil­la, vaan pal­ve­lui­den tu­lee ra­ken­tua asi­ak­kaan tar­peis­ta.

Ko­ti­hoi­don kaup­pa­pal­ve­lu ei ole ylel­li­syys, se on vält­tä­mät­tö­myys. Sik­si sen to­teu­tuk­ses­sa on kun­ni­oi­tet­ta­va jo­kai­sen oi­keut­ta päät­tää omas­ta elä­mäs­tään.

Vir­ve Aho