JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Kielioppi on Eira Söderholmista hauskaa. Hän on tehnyt elämäntyönsä suomensukuisen kainun kielen parissa Norjassa.

Kielioppi on Eira Söderholmista hauskaa. Hän on tehnyt elämäntyönsä suomensukuisen kainun kielen parissa Norjassa.

Saara Huovinen

Uutiset
Vehmaa
10.11.2020 14.54

Raitsik­ka­ra­di­kaali muutti metsän keskelle

Saa­ra Huo­vi­nen

Veh­maal­le 15 vuot­ta sit­ten muut­ta­neel­le Ei­ra Sö­der­hol­mil­le pai­kal­li­sen mur­teen kuu­le­mi­nen on ol­lut yk­si viih­ty­vyys­te­ki­jä. Lem­pi­sa­nat ovat pröt­ti ja met­tä­pö­rö.

– Pak­ko­han pröt­tiä oli lei­poa, kun sil­lä on niin kau­nis nimi. Se on tie­tyn­lais­ta pan­nu­kak­kua. Met­tä­pö­rö olen it­se, kun asun tääl­lä met­sän kes­kel­lä. Pö­rö­hän tar­koit­taa kum­mi­tus­ta tai mör­köä, hän sel­ven­tää.

Elä­män­työn­sä Sö­der­holm on teh­nyt Nor­jas­sa pu­hu­tun suo­men kiel­tä lä­hel­lä ole­van kai­nun kie­len pa­ris­sa, joka ai­em­min tun­net­tiin pa­rem­min ni­mel­lä kvee­ni. It­se hän käyt­täi­si kaik­kein mie­lui­ten sa­naa lan­nan­kie­li, ja pu­hui­si kai­nu­lais­ten si­jas­ta lan­ta­lai­sis­ta, sil­lä si­ten pai­kal­li­set it­se it­se­ään pe­rin­tei­ses­ti kut­su­vat.

Oma ja rak­kain mur­re on Tu­run mur­re, mut­ta mikä mur­re ta­han­sa käy.

– Ihan kaik­ki maa­il­man mur­teet ovat mi­nul­le suo­ras­taan in­to­hi­moi­nen asia. Mur­teet lai­mis­tu­vat koko ajan, kun sa­nas­to hä­vi­ää. Yleis­kie­len sa­nat le­vi­ä­vät kuin rut­to, ei­kä sil­le mah­da mi­tään. Kiel­tä ei voi säi­löä, hän sa­noo.

Sa­maan ta­paan kuin pu­hu­taan bi­o­di­ver­si­tee­tis­tä, voi­si Sö­der­hol­min mu­kaan pu­hua myös kult­tuu­ri­di­ver­si­tee­tis­tä. Kun se ka­to­aa, kie­les­tä, kult­tuu­ris­ta ja jopa elä­mi­sen tai­dos­ta me­ne­te­tään pal­jon.

– Sen ta­kia mi­nä­kin sin­nil­lä pu­hun mur­ret­ta, oli ti­lan­ne mikä ta­han­sa.

Sö­der­holm pää­tyi Veh­maan val­tuus­toon vii­me vaa­leis­sa ää­ni­ku­nin­ga­tar Pirk­ko Tam­me­li­nin va­na­ve­des­sä.

– Pirk­ko tun­tee ja tie­tää asi­oi­ta, ja hä­nel­lä on kun­nal­lis­po­li­tii­kan kom­pe­tens­sia. To­si­a­si­as­sa on ihan sel­vää, et­tä jos me muut pöl­jät oli­sim­me yh­täk­kiä il­man Pirk­koa pel­mah­ta­neet mu­kaan, oli­sim­me ol­leet ty­pe­räm­piä. Ikä­ni ta­kia en ole vie­lä päät­tä­nyt, läh­den­kö vie­lä eh­dol­le, mut­ta on­nek­si Pirk­ko on, hän sa­noo.

Va­sem­mis­to­lai­suus on ol­lut Sö­der­hol­mil­le luon­tais­ta jo 1960-lu­vul­ta as­ti. Pääl­lim­mäi­siä ar­vo­ja hä­nel­le ovat tasa-ar­vo, työ­läis­ten oi­keu­det ja rau­ha. Sö­der­holm kuu­lui Tu­rus­sa niin sa­not­tuun eu­ro­va­sem­mis­toon, jol­le ym­pä­ris­tö­ky­sy­myk­set­kin oli­vat jo sil­loin tär­kei­tä.

– Mei­tä kut­sut­tiin rai­ti­o­vau­nu­ra­di­kaa­leik­si, hän ker­too.

Tu­run Sö­der­holm jät­ti vuon­na 1979, jol­loin muut­ti opet­ta­maan suo­mea Nor­jan Alat­ti­oon ja siel­tä myö­hem­min Troms­saan. Hän jäi eläk­keel­le Troms­san yli­o­pis­ton apu­laisp­ro­fes­suu­ris­ta kol­me vuot­ta sit­ten, mut­ta jat­kaa har­ras­tuk­sek­seen edel­leen pai­kan­ni­mis­tön tut­ki­mus­työ­tä.

Veh­maal­le Sö­der­holm muut­ti sat­tu­mal­ta et­sies­sään yh­teis­tä Suo­men-ko­tia kump­pa­nin­sa kans­sa. Hän ihas­tui en­sin Nak­ku­as­sa män­ty­met­sän kes­kel­lä si­jait­se­van pyö­rö­hir­si­ta­lon myyn­ti-il­moi­tuk­seen ja sit­ten it­se ta­loon ja sen pi­ha­pii­riin.

– Se oli tuo lam­pi, jo­hon ret­kah­din. Ei meil­lä Tom­pan kans­sa ol­lut suun­ni­tel­mia muut­taa juu­ri Veh­maal­le, vaan se oli äkil­li­nen mie­len­häi­riö, hän sa­noo.

Eira Söderholm muutti Vehmaalle, koska ihastui metsän keskellä sijaitsevaan pyöröhirsitaloon ja sen pihalla olevaan lampeen.

Eira Söderholm muutti Vehmaalle, koska ihastui metsän keskellä sijaitsevaan pyöröhirsitaloon ja sen pihalla olevaan lampeen.

Saara Huovinen

Kun­ta­po­li­tiik­ka on Sö­der­hol­min mie­les­tä vai­kea laji, jos­sa on hy­vin piu­kat raa­mit ja kan­gis­tu­neet ku­vi­ot. Veh­maan val­tuus­tos­sa on vai­kea ot­taa esi­mer­kik­si hii­li­neut­raa­liut­ta tai kier­to­ta­lou­teen pyr­ki­mis­tä edes pu­heek­si.

– Tääl­lä ei sel­lai­sia hir­ve­äs­ti aja­tel­la, vaik­ka ei ym­pä­ris­töys­tä­väl­lis­ten va­lin­to­jen tar­vit­si­si edes mak­saa pal­jon. Mi­nul­la on vain vä­hän haa­vei­ta, kos­ka tääl­lä ol­laan ta­lous­ti­lan­teen ta­kia veit­si kur­kul­la. Toi­saal­ta juus­to­höy­lä­sääs­tä­mi­nen voi tul­la kal­liik­si­kin, ja pi­täi­si pys­tyä kat­so­maan pi­dem­mäl­lä pers­pek­tii­vil­lä. Nyt ol­laan nenä kiin­ni sei­näs­sä.

Sö­der­holm sat­sai­si kult­tuu­riin, joka tuo hy­vin­voin­tia. Pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä se voi­si vä­hen­tää so­si­aa­li- ja ter­veys­puo­len kus­tan­nuk­sia, jot­ka kun­nas­sa ovat ver­rat­tain kor­ke­at.

– Kaik­ki ne pik­ku­ra­hat, mitä on voi­nut ha­kea kult­tuu­ri­toi­min­taan, on hä­vi­tet­ty ko­ko­naan. Kir­jas­to- ja kult­tuu­ri­lau­ta­kun­ta on hy­vin pie­ni osa kun­nan bud­je­tis­ta ja al­le kai­ken sen, mitä on suo­si­tel­tu.

Päät­tä­jän pai­kal­la -sar­ja esit­te­lee en­sim­mäi­sen kau­den val­tuu­tet­tu­ja.

Fak­ta

Ei­ra Sö­der­holm (vas.) on en­sim­mäi­sen kau­den val­tuu­tet­tu Veh­maal­la

Kir­jas­to- ja kult­tuu­ri­lau­ta­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja

Kun­nan­hal­li­tuk­sen va­ra­jä­sen

Kou­lu­lau­ta­kun­nan va­ra­jä­sen

Näköislehdet

Kysely