Vuoden päättyessä usein katsotaan hetki taaksepäin, ja otetaan opiksi kaikesta siitä, mitä on koettu. Vuosi 2025 antoi loppumetreillään Hannes-myrskyn muodossa ainakin opetuksen siitä, että sähköjohtojen upottaminen metsien keskellä maan sisään on kalleudestaan huolimatta ollut hyödyllinen operaatio, sillä ainakaan näillä maakaapelialueilla eivät sähkökatkoja aiheuta linjoille kaatuneet puut.
Siitä huolimatta pelastuslaitoksella ja vapaaehtoisilla palokunnilla on riittänyt työtä vaaraa aiheuttaneiden puiden poistossa. Myrskyjen tärkeä opetus ja muistutus päättäjille onkin se, että näitä myrskyn keskelläkin liikkeelle lähteviä tekijöitä tarvitaan, jos se nyt on joltakulta päässyt unohtumaan tyynissä säissä.
Kotitalouksille myrskyt muistuttavat, miten tärkeää on olla varautunut monenlaiseen häiriötilanteeseen, joita esimerkiksi juuri sähkön puuttuminen aiheuttaa. Vaikka yhteiskunnassa on hyvä tukiverkosto, jokaisen oman avun riittävyys on sen toimivuudelle oleellinen pohja.
Vuoden päättyessä on tapana myös tehdä erinäisiä uudenvuoden lupauksia. Yksi voisi olla juuri se, että tarkastelee omaa varautumistaan, ja pistää kuntoon kotonaan vähintään ne asiat, jotka puuttuvat viranomaisten ja järjestöjen antamasta 72 tunnin varautumissuosituksesta. Se listahan on siis minimi, jolle pidempään aikaan varautuminen on plussaa.
Muutoinkin uudenvuodenlupausten on hyvä olla realistisia ja konkreettisia, sellaisia, jotka tukevat normaalia arkea.
Pieni ja toteutettavissa oleva lupaus, jonka tekee itseään varten eikä muita miellyttääkseen, toimii paremmin kuin lupaus pistää koko elämä uusiksi. Pahitteeksi ei ole sekään, että lupaus vähän joustaa ja sallii pienen lipsumisen, jotta ei luovuttaisi heti ensimmäisellä heikolla hetkellä.
Monet lupaukset sisältävät jonkin asian kieltämisen itseltään. Kenties kannattaakin ajatella lupauksia siitä näkökulmasta, että mitä ne lisäisivät elämään sen sijaan, että vain poistavat?
Sari Honkasalo