Kirjastopalvelut on Suomessa yksi laajimmin hyväksytyistä ja käytetyistä julkisista palveluista, joka kustannetaan verovaroin. Koulu- ja kirjastolaitokset ovat osaltaan rakentaneet suomalaisen sivistyksen perustaa asuinpaikasta riippumatta. Se on demokraattisesti avoin kaikille väestöryhmille vauvasta vaariin.
Lapsille kirjojen ja tarinoiden ääneen lukemista pidetään sekä älyllistä että tunne-elämän kehitystä voimakkaasti tukevana yhdessäolon muotona vanhemman ja lapsen välillä, onhan iltasatu lähes kaikille tuttu asia. Myöhemmin lapsi pääsee itse valitsemaan mieluisia kirjoja kirjaston tiloista, ja kirjastoauton tiloista silloin kun matka muuten on pitkä varsinaiseen kirjastoon.
Entä miksi ei digikirjoja lapsille korvaamaan konkreettista painettua kirjaa? Niilläkin on paikkansa, mutta ruutuajasta perheissä joudutaan taistelemaan jo muutenkin. Aivotutkijat eivät suosittele pikkulapsille omia älylaitteita ollenkaan, eikä minkäänlaista ruutuaikaa alle 2–3 -vuotiaille. Ihmislapsen oppimisessa ja maailmaan tutustumisessa käsin koskettelu on oleellista aivojen ja ajattelun kehittymisen kannalta. Yhteinen katselu ja sivujen kääntely ees ja taas kirjaa lukiessa tukee tätä erinomaisesti.
Nyt ollaan yleisesti huolestuneita lasten lukutaidon ja keskittymiskyvyn rapautumisesta. Tämä huolestuttaa myös nuorisovaltuuston jäseniä, jotka toivovat tukea pyrkimykselleen päästä edes välillä irti digilaitteiden ja algoritmien hallitsevuudesta. He haluavat rauhassa keskittyä pitkäkestoiseen lukemiseen, ja arvostavat mahdollisuutta palata helpolla tavalla jo aiemmin lukemaansa. Digipalveluiden lisääminen ei yksin vastaa heidänkään toiveisiinsa, sen sijaan toivotaan konkreettisia kirjoja takaisin oppitunneillekin.
Sekä lapsiperheet että nuoret ovat haja-asutusalueilla riippuvaisia kulkuyhteyksistä, jotka varsinkin loma-aikoina ovat käytännössä olemattomat. Haja-asutusalueen opiskelijat hyötyvät, ja päiväkodin työntekijöiden työaikaa säästyy, kun aineistoja voi varata ja palauttaa lähelle. Autottomilla nuorilla ei vaihtoehtoja juuri ole.
Sama koskee eritavoin vammaisia henkilöitä, ja ikäihmisiä joilla joko ei ole omaa autoa tai enää ajokorttia. Julkisten liikenneyhteyksien puute ja saavutettavuusongelmat on asia, joka useimmin kyselyissä mainitaan elämänlaatua heikentävänä asiana. Iäkkäille ja vammaisille henkilölle kirjasto-auto on erityisesti haja-asutusalueilla tärkeä palvelu. Vaikka joinakin kertoina kävijöitä voi olla harvaanasutulla alueella vähän, voi toisella kerralla autoon olla jonoa.
Mahdollisuus poiketa autolle edistää muutakin liikkumista ja asiointia kodin ulkopuolella, tarjoaa mahdollisuuden inhimilliseen kanssakäymiseen, johon tilaisuudet voivat muutoin olla harvassa, ja ylläpitää monille rakasta ja hyödyllistä lukuharrastusta.
Iäkkäissä ja vammaisissa on paljon henkilöitä, joilla ei älylaitteita ole lainkaan, sekä heitä joille niiden käyttö ei joko onnistu tai on jopa ahdistavaa. Moni vammainen tai ikääntynyt henkilö voi tuntea itsensä myös liian araksi lähtemään kauemmaksi kotinurkilta keskustaan ja isoon kirjastoon, vaikka mahdollisuus olisikin olemassa.
Auton ei tarvitse olla uusi, eikä moitteeton. Riittää, että sillä päästään ihmisten luokse, ja ihmiset toistensa ja kirjojen äärelle. Jos nykyinen kirjastoauto olisi jo kokeneenkin korjaustaitoisen konkarin mielestä loppu, voitaisiin ehkä löytää muualta käyttämättömäksi jäänyt vastaavanlainen ajoneuvo – ehkä vanha myymäläauto tai vastaava.
Syrjäkyliä kiertävään ajoneuvoon voitaisiin yhdistää muitakin hyödyllisiä palveluita seuduille, joissa ei kyläkouluja enää ole, eikä tietoa saada helposti muutenkaan. Tietoiskut ja esitteet kulkevat näppärästi auton kyydissä mukana, ja erilaisia lisäpalveluita voidaan kehittää.
Digineuvoja saattaisi löytää vaikeammin tavoitettavia asiakkaita, ja myös digitaitoiset vertaisneuvojat voivat auttaa. Yhteistyö muiden Vaski-kirjaston kuntien kanssa lienee kehitettävissä.
Kaikki vaikuttamistoimielimemme ovat yksimielisesti kirjastoautopalvelun säilyttämisen kannalla.
Uudenkaupungin vammaisneuvosto, nuorisovaltuusto ja vanhusneuvosto