Lämminhenkinen tapaaminen toi muistot pintaan.
Mynämäen Karjalassa sijainneen Karjalankylän koulun entisiä oppilaita (vuosina 1972–1978 syntyneet) kokoontui marraskuun puolessa välissä yhteiseen tapaamiseen. Paikalle saapui 21 ihmistä, hieman yli puolet silloisista ikäluokista. Koulu lopetti toimintansa vuonna 1995, mutta sen hengen huomasi olevan yhä lämpimästi elossa.
Kokoontumispaikkana toimi Karjalan Korvenkävijöiden maja. Kokoontumisen aluksi päästiin myös käymään vanhassa koulurakennuksessa ja silloin käytössä olleissa kahdessa luokassa, jotka nostivat kaikille muistoja mieleen.
Tunnelma oli heti alusta alkaen avoin ja lämmin. Moni ei ollut nähnyt toisiaan vuosikymmeniin, mutta keskustelu jatkui saumattomasti samoista aiheista kuin lapsena: opettajista, välituntien peleistä ja kaikista sattumuksista, joista on tullut yhteisiä tarinoita.
Pienen kyläkoulun vahva yhteisöllisyys näkyi illassa. Vaikka elämä on vienyt ihmisiä eri suuntiin, tuttuus löytyi välittömästi. Useampi totesi illan aikana, että lapsuuden kasvuympäristö, yhteisöllisyys ja koulun lämmin ilmapiiri näkyvät edelleen osallistujien joukossa myös siinä, että monessa keskusteluissa kuului kysymyksiä, mitä kuului osallistujien vanhemmille ja sisaruksille.
Illan koollekutsujat (Sanna Kylänpää, Miia Suominen ja Markku Salmela) saivat runsaasti kiitosta, ja ajatus uudesta tapaamisesta nousi esiin monen suusta, ehkä jopa hieman laajennettuna.
Kaikki halukkaat eivät lauantaina päässeet muiden kiireiden takia paikalle, mutta yksi asia oli kaikille selvä: vaikka Karjalankylän koulun ovet suljettiin 30 vuotta sitten, sen yhteishenki ei ole kadonnut minnekään.
Jos tätä juttua lukee joku entinen Karjalankylän koulun oppilas, joka olisi kiinnostunut tapaamisesta, voi olla yhteydessä Miia Suomiseen: suominen.miia@outlook.com.
Markku Salmela