Oli­pa ilo lu­kea Vii­kon hen­ki­lön haas­tat­te­lua ja Fer­nan­do So­a­re­sin nä­ke­myk­siä (V-SS 27.8.): rat­kai­su krii­siin on yh­teis­työ. Jos maa­il­man krii­se­jä yri­te­tään rat­kais­ta hy­väl­lä yh­teis­työl­lä, pi­täi­si mal­lia ot­taa myös pai­kal­li­ses­ti.

Mei­na­si men­nä kah­vit vää­rään kurk­kuun, kun luin uu­tis­ta hal­li­tuk­sen ai­keis­ta lei­ka­ta po­lii­sin mää­rä­ra­ho­ja en­ti­ses­tään. Mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä po­lii­sin bud­jet­ti voi jää­dä pe­rä­ti 35–40 mil­joo­naa eu­roa va­jaak­si? Tä­män seu­rauk­se­na on pak­ko ha­kea sääs­tö­jä jo ai­em­pien sääs­tö­toi­mien myö­tä tiu­koil­le vi­ri­te­tys­tä toi­min­nas­ta. Näin ol­len sääs­töt nä­ky­vät väis­tä­mät­tä kent­tä­ta­son lain­val­von­nas­sa ja suo­ma­lais­ten tur­val­li­suu­des­ta huo­leh­ti­mi­ses­sa. Myös po­lii­siy­li­joh­ta­ja Sep­po Ko­leh­mai­nen on nos­ta­nut esil­le sen to­si­sei­kan, et­tei bud­jet­ti­pää­tök­set kul­je käsi kä­des­sä po­lii­sin toi­min­taan koh­dis­tu­vien odo­tus­ten kans­sa.