En­nal­ta­eh­käi­se­vän päih­de­työn on­gel­ma on se, et­tä sen vai­ku­tuk­sia ei voi hel­pos­ti to­den­taa. Voi vain ar­vi­oi­da, et­tä il­man sitä x-mää­rä enem­män nuo­ria oli­si tart­tu­nut päih­tei­siin.

Pu­hu­mi­nen ja ko­ke­mus­ten ker­to­mi­nen ovat avai­na­se­mas­sa.

Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa kas­va­neet vel­jek­set ker­to­vat Iso­hei­ko Brot­hers -pod­cas­tis­saan lap­suu­des­taan al­ko­ho­lis­ti­per­hees­sä. He ha­lu­a­vat an­taa kuu­li­joil­le toi­voa ja us­koa sii­tä, et­tä pa­rem­pi­kin het­ki koit­taa.

Nel­jän ylä­kou­lun op­pi­lail­le ku­lu­val­la vii­kol­la jär­jes­tet­ty Päih­tee­tön nuo­ruus -kier­tue puo­les­taan tar­joi­li erit­täin konk­reet­ti­sia esi­merk­ke­jä sii­tä, mi­hin pa­him­mil­laan voi vie­dä se yk­si pää­tös ko­keil­la päih­tei­tä. Pu­hu­jat ei­vät si­loi­tel­leet ker­to­maan­sa, sil­lä ta­voit­tee­na oli jät­tää muis­ti­jäl­ki, joka eh­kä tu­lee nuo­rel­le sit­ten mie­leen sii­nä het­kes­sä, kun joku tar­jo­aa jo­ta­kin päih­det­tä.

Ke­nen ta­han­sa eteen se ti­lan­ne voi tul­la, ja sil­loin on mie­tit­tä­vä tark­kaan, kan­nat­taa­ko ot­taa ris­kiä. Lu­en­nol­la muis­tu­tet­tiin, et­tä päih­de voi tar­jo­ta haus­kaa het­ken, mut­ta paha olo tu­lee väis­tä­mät­tä en­nem­min tai myö­hem­min.

Oman taus­tan li­säk­si vai­kut­ta­vat ryh­mä­pai­ne ja viih­de­käyt­tö. Har­voin päih­tei­tä yk­sin ale­taan käyt­tää. En­sin voi­daan pi­tää haus­kaa vii­kon­lop­pui­sin, jos­ta käyt­tö li­sään­tyy ar­ki­päi­viin­kin ja lo­pul­ta huo­ma­taan, et­tä kus­kin pai­kal­la on­kin huu­me.

Yk­si lu­en­nol­la kuul­tu tär­keä neu­vo on, et­tä jos it­se te­kee­kin pää­tök­sen al­kaa käyt­tää päi­hei­tä, ei saa tyr­kyt­tää ai­net­ta muil­le. Oma käyt­tö seu­rauk­si­neen ei­vät myös­kään vai­ku­ta vain it­seen, vaan myös per­heen ja mui­den lä­heis­ten elä­mään.

Hyvä muis­tu­tus on se­kin, et­tä ka­tu­kau­pas­sa myy­tä­vät ai­neet ei­vät ai­na ole sitä mitä lu­va­taan. Hyö­dyn mak­si­moi­mi­sek­si ai­nei­ta jat­ke­taan esi­mer­kik­si liu­ot­ti­mil­la, ei­vät­kä lop­p­pu­por­taan myy­jät­kään tie­dä, mitä myy­vät. Vaik­ka tuo­te näyt­täi­si eh­jäl­tä ap­tee­kin pil­le­ri­lius­kal­ta, si­säl­tö voi ol­la mitä vain.

Lu­en­not toi­vat nuor­ten eteen ko­van maa­il­man, mut­ta tie­don mu­ka­na tuli tär­kei­tä val­miuk­sia teh­dä omat pää­tök­set. En­nal­ta­eh­käi­se­vää työ­tä ei kos­kaan voi ol­la lii­kaa.

Sari Hon­ka­sa­lo