Joululahjakääreistään luistimia ja suksia saaneiden lasten kannalta lumi ja pakkaset saapuivat tänä vuonna oivalliseen aikaan, sillä uusien välineiden testaamiseen jäi mukavasti aikaa loppiaisen jälkeen loppuneen loman aikana. Kuntien kannalta talvi saapui kuitenkin harmittavasti osuen juuri pitkien pyhien lomittamalle jaksolle. Kuntalaisilla kun olisi ollut aikaa harrastuksille, mutta latuja ja ulkojäitä ei pyhinä niin vain pistellä pystyyn.
Kuntalaisten harmitus on kuulunut sosiaalisessa mediassa, kun kuntohiihtäjät olivat pakotettuja purkamaan laturaivoaan näppäimistölle. Pelastajaksi monessa kunnassa ilmoittautuivat kyläyhdistykset ja urheiluseurat, jotka taikoivat latuja ja jääbaanoja kuntoon pikavauhdilla. Talkootyön ansiosta luistelemaan pääsi lopulta joka kunnassa ja latujakin saatiin ennen loppiaista aikaiseksi muutamaan kuntaan.
Talkootyö näytti siis jälleen voimansa. Yhteisönsä parasta ajatelleet uhrasivat oman aikansa tuoden iloa muille.
Toki kunnissakin on eroja. Naantalissa liikunta-alueiden kenttämiehet urakoivat jo viime viikolla hiihtolatujen eteen tykkilunta tehden. Kyse on kuitenkin myös kustannuksista ja resursseista. Lumitykit ja latukissat ovat pienille kunnille isoja satsauksia. Aina nekään eivät auta, jos kunnon talvea ei tule.
Tosiasia kuitenkin on, että nykyisellään kunnat eivät yksinään selviydy joka kolkkaan talviharrastusmahdollisuuksia järjestämään. Mitä kauemmas kunnan kanta-alueelta lähdetään, sitä vaikeammaksi jääkenttien ja latujen rakentaminen vähäisellä henkilöstöllä ja kalustolla osoittautuu.
Toisaalta kyläyhdistysten ansiosta tilanne saattaa olla parempi juuri siellä, minne vuosilomaltaan palannut kunta ei kalustoineen ole vielä ehtinyt. Esimerkiksi Maskussa luistelemaan pääsi nyt sitä varmemmin, mitä kauemmas kanta-Maskusta siirtyi.
Siitä talkootyöstä kyläyhdistyksiä ja seuroja usein unohdetaan kiittää.
Jesse Ranta