Vehmaan, Taivassalon ja Kustavin seurakunnissa järjestettiin viime viikolla tilaisuuksia liittyen tuomiokapitulin uusimpaan aloitteeseen seurakuntien yhdistämisestä. Tilaisuuksissa esiin nousi monia kysymyksiä. Kaikki eivät ota liitosta vastaan riemuiten.
Vehmaan tilaisuudessa kolmen seurakunnan liitoksen katsottiin pääasiassa olevan paras vaihtoehto, koska seurakunnat saavat tällöin pitää omat kirkkoalueensa. Tällöin toiminta voisi jatkua melko samanlaisena, vaikka hallinto muuttuisikin. Silti ilmoilla oli muun muassa epäilyksiä siitä, jatkavatko nykyiset Vehmaan seurakunnan ahkerat vapaaehtoiset työtään enää, kun seurakunta on jokin muu kuin Vehmaan seurakunta.
Taivassalon tilaisuudessa pelättiin, että nyt tehtävä liitos olisi vain alkusoittoa seuraaville liitoksille. Muistissa on vahvasti edelleen kapitulin esittämä viiden seurakunnan liitos viime vuodelta. Myös Kustavissa nähtiin, että liitos toteutetaan nyt negaation kautta. Ihmetystä aiheutti myös Vehmaan seurakunnan y-tunnuksen käyttö.
Vehmaalla yhdessä puheenvuorossa mainittiin sana pakkoliitos. Talouspäällikkö Riitta Luotonen sanoi, että liitos tuntuu seurakuntalaisista pakotetulta, kun määräys tulee ylhäältä, eli tässä tapauksessa tuomiokapitulilta.
Lisäksi laskelmia liitoksen tuomista säästöistä kaivattiin. Vehmaalla on kaivattu lapsi- ja nuorisotyöntekijää, mutta tilaisuudessa epäiltiin, että sellaiseen tuskin on varaa, vaikka liitos toteutuisi. Seurakuntaliitosta verrattiin myös kuntaliitokseen: Vehmaan kunta joutui arviointimenettelyyn, ja sai apua valtiolta. Tilaisuudessa ihmeteltiin, miksi seurakunta ei voisi saada samalla tavalla apua kuin kunta.
Seurakunnissa esimiestehtäviä hoitavat vt. kirkkoherrat. Selvää on, että kapituli ei ole halunnut vakituista viranhaltijaa seurakunnille antaa, koska liitokset ovat olleet mietinnässä.
Seurakunta itse tai edes tuomiokapituli ei viime kädessä liitoksista päätä, vaan päätökset tekee kirkkohallitus. Mitkä lausunnot kirkkohallituksen päätöksessä eniten painavat, se jää nähtäväksi.
Jenni Kylänpää