Lapsella on oikeus kuulua ja kiinnittyä yhteisöön ja yhteiskuntaan. Hänellä on oikeus tulla paitsi nähdyksi myös kuulluksi. Tällä teemalla vietettiin viime viikolla Lapsen oikeuksien viikkoa.
Jotta oikeus toteutuu, aikuisten on pidettävä huolta, että olosuhteet siihen ovat olemassa. Lasten aktiivista osallistumista voidaan edistää monella tavalla, ottaen huomioon lapsen ikä ja kehitystaso.
Osallisuuden tunne syntyy tai on syntymättä lapselle ja nuorelle jokaisella arkielämän tasolla kodista päiväkotiin, kouluun ja vapaa-ajan harrastuksiin kuten myös yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Ei ole vaikea kuvitella, miten eri tavalla kasvavaan lapseen vaikuttaa se, jos hän kokee, että hänen mielipiteillään on merkitystä kuin jos häntä vähätellään, oletetaan asioita kysymättä häneltä itseltään tai suhtaudutaan peräti välinpitämättömästi.
Lastensuojelun Keskusliiton vuoden 2024 kyselystä 10–17-vuotiaille lapsille ilmeni, että lähes puolet lapsista ja nuorista kokee, että heidän mielipidettään kysytään liian harvoin heitä koskevissa asioissa.
Jos lapset ja nuoret eivät ole mukana keskustelussa, millaisen tulevaisuuden aikuiset osaavat heille rakentaa?
Aiheesta puhuttaessa ei tietenkään tarkoiteta sitä, että lasten kuuluisi saada itse päättää asioistaan, vaan aikuisella on aina velvollisuus ratkaista ne. Tällöin pitää myös perustella ratkaisu, jos se ei ole lapsen toiveen mukainen.
Kunnissa kuullaan jo monella tavalla pienimpiä kuntalaisia, esimerkiksi lapsiparlamenttien kautta. Lasten keskuudestaan valitsemat edustajat vievät niissä eteenpäin päättäjille lasten yhteisiä toiveita. Jos lapset toivovat kesää talven keskelle, niin heille kerrottaneen, miksi se ei ole mahdollista. Mutta trampoliinin päiväkodin pihaan voisi hyvinkin saada.
On tärkeää, että pientenkin menestymisten kautta lapset kokevat voivansa vaikuttaa. Se osaltaan säilyttää toiveikkuutta ja uskoa tulevaisuuteen, omien unelmien saavuttamiseen.
Sari Honkasalo