Di­gi­ta­li­saa­tio on tuo­nut meil­le elet­tä­väk­si ajan, jos­sa oi­kein mi­hin­kään ei voi us­koa.

Fa­ce­boo­kis­sa, jon­ka voi­maan asi­oi­den tie­dot­ta­mi­ses­sa ny­ky­ään va­kaas­ti us­ko­taan, pyö­rii lu­ke­ma­ton mää­rä ih­mi­siä, joi­ta ei ole oi­ke­as­ti ole­mas­sa. Jos­kus jot­kut näis­tä va­lep­ro­fii­leis­ta pal­jas­tu­vat, mut­ta var­muu­del­la ne ovat vain jää­vuo­ren huip­pu­ja.

Kun hen­ki­lö NN kom­men­toi jul­kai­su­a­si ja pro­vo­soi­dut, pro­fii­lin ta­ka­na saat­taa ol­la jopa se puo­li­tut­tu ky­lä­läi­nen, joka hu­vit­taa it­se­ään, pyr­kii vai­kut­ta­maan mie­li­pi­tei­siin pi­men­nos­ta tai et­sii muu­ta hyö­tyä.

So­si­aa­li­sen me­di­an kes­kus­te­lu­ka­na­vat ovat no­peu­des­saan ja laa­juu­des­saan tär­kei­tä, mut­ta ei ole vai­kea ku­vi­tel­la yl­lä­pi­tä­jien har­mai­den hius­ten run­sas­ta kas­vua, kun pi­täi­si yrit­tää eh­tiä mo­de­roi­maan kes­kus­te­lua ja tar­kis­taa mu­kaan liit­ty­nei­tä. Täl­lai­sis­sa ryh­mis­sä kun on ai­na tu­han­sia jä­se­niä, ei­vät­kä yl­lä­pi­tä­jät tee yl­lä­pi­toa työk­seen vaan oman kii­rei­sen ar­kie­lä­män­sä ohes­sa.

Vas­tuu on siis pit­käl­ti sil­lä, joka kir­joit­taa, ja sil­lä joka lu­kee.

Pe­rin­tei­sen me­di­an on oi­kais­ta­va vir­heet, jos sel­lai­sia huo­ma­taan, mut­ta so­mes­sa ke­nen­kään ei tar­vit­se kor­ja­ta paik­kan­sa­pi­tä­mät­tö­miä sa­no­mi­si­aan.

Epä­var­muut­ta li­sää myös te­ko­ä­lyn käyt­tä­mi­nen ar­jes­sa yhä enem­män. Sil­tä ky­sy­tään neu­vo­ja, joi­hin saa­dut vas­tauk­set saat­ta­vat ol­la luo­tet­ta­van oloi­sia mut­ta jos­kus hy­vin­kin kau­ka­na to­tuu­des­ta. Sitä voi­daan pyy­tää kir­joit­ta­maan puhe, esi­tel­mä, ylei­sö­no­sas­to­kir­joi­tus tai luo­maan va­lo­ku­va jos­ta­kin tai jos­ta­kus­ta, jota ei edes ole ole­mas­sa, ja niin edel­leen.

Kun ny­kyi­sin vie­lä oli­si kor­rek­tia mai­ni­ta jul­kai­su­jen yh­tey­des­sä, et­tä täs­sä on käy­tet­ty apu­na te­ko­ä­lyä, tu­le­vai­suus me­nee epäi­le­mät­tä sii­hen suun­taan, et­tä har­vi­nai­sem­paa ja mai­nit­ta­vam­paa on se, et­tä täs­sä ei ole käy­tet­ty te­ko­ä­lyä.

Ri­kol­li­ses­sa tar­koi­tuk­ses­sa teh­dyt hui­jauk­set ovat sit­ten ihan oma lu­kun­sa. Sel­keim­mät ni­ge­ri­a­lais­kir­jeet ei­vät enää mene läpi, mut­ta moni muu help­poa ra­haa lu­paa­va hui­jaus kyl­lä.

Sil­ti pi­täi­si us­kal­taa elää niin, et­tä en­sim­mäi­sek­si us­koo toi­ses­ta hy­vää.

Sari Hon­ka­sa­lo