Sähköenergiaa tarvitaan, mutta oli sen tuottamisen muoto mikä tahansa, aina myös mielipiteet jakautuvat.
Maailmantilanne puoltaa energiatuotannon hajauttamista, mutta hajauttaminen tarkoittaa Suomen kaltaisessa maassa useimmiten sitä, että voimaloiden paikka on jossakin luonnon keskellä, oli kyse sitten tuulen tai auringon hyödyntämisestä.
Juuri käyttöön otetun Kalannin aurinkovoimalan tarvitsema tila on tähän mennessä Suomen suurin, noin 200 hehtaaria entistä metsää 40 vuoden ajan.
Vaikka alueelta on julkaistu useiden medioiden julkaisemia dronekuvia, sen kokoa on silti vaikea hahmottaa. Vakan verkkojutussa ja Facebook-päivityksessä julkaistu videokin näyttää laajaa aluetta, mutta on siis vain osa kokonaisuudesta.
Suurempia aurinkovoimaloita on eri puolilla maata suunnitteilla useita, joten on hyvä, että Kalannin hankkeesta on otettu opiksi monella taholla.
Yhtenä vaikkapa se, etteivät viranomaiset alkujaan katsoneet sen tarvitsevan vesilain mukaista lupaa. Laajan alueen ojitusten vesistövaikutuksiin kuitenkin havahduttiin ja lupa määrättiin haettavaksi jälkikäteen. Sitä myönnettäessä voidaan vielä tarvittaessa vaatia tehokkaampia vesiensuojelutoimia, ja uusissa hankkeissa asia otetaan heti huomioon.
Erityisesti ihmisten korvaan särähtää se, että aurinkovoimaloiden alueista puhutaan nimellä aurinkopuisto, kun puista ei niissä ole tietoakaan. Menossa oleva maakuntakaavoitus tulee osaltaan vaikuttamaan siihen, millaisia aurinkovoimaloita jatkossa rakennetaan.
Mikäli tekeillä oleva Varsinais-Suomen vesien ja voimien vaihemaakuntakaava tulee hyväksytyksi, metsiä ei enää paneelien alle mene.
Parhaillaan nähtävillä oleva kaavaluonnos esittää uudeksi määräykseksi, että laaja-alaisia maa-asenteisia aurinkovoimaloita ei saa sijoittaa metsiin, ojittamattomille soille tai arvokkaille maisema-alueille, vaan ensisijaisesti olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen tai muutoin jo muokatuille alueille.
Sari Honkasalo