Vuokralainen harvemmin ryhtyy suurempiin toimenpiteisiin asunnon kunnon kohentamiseksi. Remontit, isommat ehostukset ja ennaltaehkäisevät toimet kuuluvat asunnon omistajalle. Vuokralainen naarmuttaa lattioita, naulaa tauluja ja jättää muita normaaleja asumisen jälkiä omistajan siistittäväksi, ja tämä vastaa siitä, että asunnon arvo säilyy ja hyvässä lykyssä paraneekin ajan mittaan.
Kun kyseessä on vuokrattu pelto, asetelma ei tästä poikkea. Omistajan vastuulla on huolehtia, että pelto tuottaa myös vuosien ja vuosikymmenten päästä. Jos vuokralainen ei tiedä, että pelto on hänen hallussaan myös tulevat vuodet, tuskin hänellä on liiemmin kiinnostusta muuhun kuin ottaa irti heti sen mitä saa siihen asti kun sitä saa.
On laskettu, että 80 prosentilla Suomen pelloista on ongelmia maan rakenteen perusasioissa, eikä vuokrapeltojen prosentit ainakaan tätä parempia ole (V-SS 21.4.). Maa tiivistyy, ja vesitaloudessa voi olla ongelmia. Korjaavat toimenpiteet vievät aikaa, ja ne myös maksavat.
Pitkälle tähtäävä vuokrapellon kasvukunnosta huolehtiminen perustuu maanomistajan ja vuokralaisen keskusteluyhteyteen ja vuorovaikutukseen. Viljelijän kvartaalin sanotaan olevan 25 vuotta, ja tehdyillä valinnoilla on kauaskantavat jäljet.
Myös kunnat eli tarkemmin sanottuna veronmaksajat omistavat peltomaata, jota vuokrataan viljelijöille. Myös kunnilla on vastuu pitää pelloistaan huolta siten, että ne pysyvät kunnossa ja satoa on mahdollista saada myös pitkällä aikavälillä. Tähän on saatavilla valtiolta neuvontakorvausta, ja peltojen kunnostustoimenpiteitä pystyy myös hankkeistamaan rahoituksen saamiseksi.
Maan rakenteen ja vesitalouden kunnostus on tärkeää erityisesti sen vuoksi, että hyvinvoiva pelto tuottaa pidemmällä ajalla paremmin. Kaupan päälle tulevat myönteiset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistyöhön hiilen tehokkaamman sitomisen kautta.
Saara Huovinen