Sodan jälkeen Suomeen tuodut petrolikäyttöiset Fordson Major ja Ferguson -traktorit olivat käyttöongelmissa heikkolaatuisen polttoaineen takia. Tätä ei ensin ymmärretty silloin. Silloinen petroli oli palamisominaisuuksiltaan ja oktaaniarvoltaan liian alhainen. Polttoaineen toimittivat Shell ja amerikkalainen Esso, joilla oli myös öljytankkeja liikkeiden pihoilla. Polttoainetta myytiin lisäksi tynnyreissä.
Olin ostanut ensimmäisen traktorini, Ferguson 20:n, vuonna 1952. Se oli petrolikäyttöinen, mutta vaati käynnistykseen ja sammutukseen bensiiniä, jolle traktorissa oli oma tankki. Ajoin paljon rahtia, jolloin polttoaineita meni paljon, noin 26 tynnyriä petrolia ja pari tynnyriä bensiiniä vuodessa. Silloin myös meille Vahteruksen Pietilään tuotiin Esson tuhannen litran petrolitankki.
Sodan jälkeen maatalous oli vielä melkein kymmenen vuotta hevosvetoinen ja sen muuttamisessa traktorivetoiseksi oli monenlaisia ongelmia. Kun sotaan oli otettu hevosia maataloudelta, sodan aikana hevosia yritettiin kasvattaa lisää, ja kun sodan jälkeen hevoset palautettiin maataloudelle, hevosia oli liikaa. Rahasta oli puute, velan korko oli 12 prosenttia ja lyhytaikaisen vekselin korko 16 prosenttia. Uudet työkoneet olivat vielä kehitysvaiheessa ja myös tietoa puuttui. Nämä tekijät olivat maatalouden koneellistamisen esteitä.
Pääministeri Kekkosen aikana Suomeen alettiin puuhata omaa öljynjalostusta venäläisestä öljystä, jalostuspaikkana Naantali. Pääministeri Kekkonen teki rakennussopimuksen öljynjalostamosta amerikkalaisen firman kanssa, mutta USA kielsi amerikkalaiselta firmalta rakentamisen. Silloin amerikkalainen Esso vei öljysäiliönsä pois joka paikasta, myös meiltä. Kekkonen teki Neuvostoliiton kanssa öljykaupat. Tämän jälkeen Esso palautti öljysäiliönsä liikkeiden pihoille ja myös meille. Esso toi Suomeen nyt laivalastin ”vihreää” petrolia mainostaen sitä. Tällä polttoaineella traktorit toimivat hyvin.
Kun USA esti omiltaan Nesteen rakentamisen, Kekkonen meni Ranskaan ja teki siellä öljynjalostuslaitoksen rakennussopimuksen. Ranskalaiset rakensivat Naantalin öljyjalostamon ja Uolevi Raade tuli sen johtajaksi
Suomea pidettiin kansainvälisessä kaupassa kehitysmaana, jonne voi lähettää mitä tahansa ja jonka kanssa voi toimia miten tahansa. Kekkosen toiminta muutti tätä käsitystä.
Mitä näistä asioista pitäisi oppia? Kaikessa kansainvälisessä yhteistyössä pitäisi kuitenkin myös kansallinen etu pitää mielessä, mutta esimerkiksi EU:n komennon alla se ei aina ole mahdollista.
Kauno Pietilä
Kalanti