Kirjastoissa moni kohtaa taidetta, vaikka ei erityisemmin tarkoittanut etsiytyä sellaisen äärelle. Lehtien luvun tai seuraavan kirjan luettavaksi etsimisen lomassa katse eksyy seinille, jossa tarjonta vaihtuu hyvällä tahdilla, useimmiten kerran kuussa. Uudet värit, aiheet ja tekemisen tavat saattavat yllättää ja vedota sellaiseenkin katsojaan, joka ei edes tiennyt olevansa taiteesta kiinnostunut.
Kirjastonäyttelyn pitäminen onkin kuvataiteilijoille hyvä tilaisuus saada uutta yleisöä. On kiinnostavaa altistaa oma tekeminen erilaisten ihmisryhmien katseen kohteeksi, kaukana museoista ja juhlavista gallerioista.
Vehmaan kirjastossa pitkän, 35-vuotisen uran tehnyt ja hiljattain eläkkeelle jäänyt (V-SS 7.8.) kirjastotoimenjohtaja Sirpa Ikala-Suomalainen tapasi usein viitata paikkakunnalla viimeiset vuotensa asuneen taidegraafikko Outi Heiskasen sanoihin "taide kuuluu kaikille". Tämä ohjenuora marssitti kymmenien vuosien ajan vehmaalaisten nähtäville satoja ja tuhansia teoksia niin läheltä kuin paljon kauempaakin. Huippuhetki taiteen ystävien parissa koettiin viisi vuotta sitten, jolloin näyttelytilana toiminut kirjaston peräseinä puhkaistiin ja käyttöön saatiin sen takaa kokonainen uusi huone.
Kirjastoissa Vakan alueella on monennäköisiä tiloja taiteelle, Nousiaisissa kenties hulppein. Siellä taiteen äärelle päästäkseen on astuttava kirjojen äärestä toiseen tilaan. Kynnystä madaltavat näyttävät ikkunaseinät sekä erilaiset tilaisuudet, joita tilassa pidetään.
Kustavi on alueen paikkakunnista ainoa, jossa kirjastoon ei yksinkertaisesti mahdu taidetta esille. Paikalliset taiteilijat ja taiteen harrastajat ovat etsineet muita ratkaisuja, kuten taiteen tuomisen komeasti kulttuurikeskus Cruselliin Uuteenkaupunkiin, jossa näyttely Meidän Isokari on esillä 4.9. saakka.
Kustavissa on alkamassa uuden monitoimitalon rakentaminen, jonne kirjastonkin on tarkoitus muuttaa. Toivottavasti tämän jälkeen myös siellä pääsee nauttimaan kuvataidetarjonnasta.
Saara Huovinen