Pu­he­lin­lan­gat lau­laa, näin lau­loi tun­net­tu si­ni­val­koi­nen suo­ma­lai­nen kuu­lui­suus. Muis­tan lap­se­na, kun äi­ti­ni lä­het­ti si­sa­re­ni os­ta­maan hii­vaa ky­lä­kau­pas­ta puo­len ki­lo­met­rin pääs­tä. Äi­ti seu­ra­si ty­tön mat­kaa ik­ku­nas­ta. Tyt­tö py­säh­tyi pu­he­lin­lin­jan koh­dal­la ja jäi kat­so­maan ylös­päin, läh­ti sit­ten ko­tiin ja ky­syi, et­tä mikä tuos­sa tol­pas­sa soi. Hii­van os­to ai­na­kin sil­lä ker­taa epä­on­nis­tui.

Pu­he­lin­lin­jat kul­ki­vat Vah­te­ruk­sen ky­läs­tä noin vii­den ki­lo­met­rin pää­hän pu­he­lin­kes­kuk­seen, Lah­den ky­län Va­lon ta­loon. Pu­he­lin­kes­kuk­set oli­vat sil­loin tun­net­tu­ja tie­to­toi­mis­to­ja. Vah­te­ruk­ses­ta ko­toi­sin ol­lut Emil Sal­mi­nen ker­toi, et­tä hän soit­ti jos­tain kau­kaa ko­tiin­sa ja kun hän ti­la­si pu­he­lun, nai­sää­ni kes­kuk­ses­ta sa­noi, et­tä Sal­mi­nen soit­taa Sal­mi­sel­le.

Kos­ka pu­he­lin­lin­jat oli­vat pit­kiä, sa­maan lin­jaan so­vit­tiin jos­kus kak­si eri pu­he­li­men omis­ta­jaa. Soit­to­hä­ly­tys­merk­ki oli yk­si tai kak­si soit­toa, jol­loin tie­si kum­mal­le pu­he­lu kuu­luu. Esi­mer­kik­si mei­dän pu­he­lin­nu­me­rom­me oli 15, kak­si soit­toa ja naa­pu­ril­lam­me 15, yk­si soit­to.

Mei­dän ky­läs­säm­me yk­si pu­he­lin oli täl­lai­sel­la jär­jes­te­lyl­lä teh­ty, lop­pu­pää oli ta­va­ran­puut­teen ta­kia piik­ki­lan­kaa. Meil­lä työ­vel­vol­li­se­na Pit­kä­nie­men van­ki­mie­li­sai­raa­las­ta ol­lut mies kävi ky­sy­mäs­sä täs­sä piik­ki­lan­ka­pääs­sä ol­leen pu­he­li­men ta­los­ta, et­tä on­ko teil­lä ai­tu­rei­ta leh­miä, kun piik­ki­lan­ka on lai­tet­tu noin ylös.

Sota-ai­ka­na uu­tis­ten tar­ve oli suu­ri. Kuun­te­lin sil­loin suo­men­kie­li­siä kiel­let­ty­jä uu­ti­sia USA:sta. Ra­di­o­jak­sot sain Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta, kun myl­ly­mat­ko­jen väis­tä­mät­tö­mä­nä odo­tu­sai­ka­na kä­vin kuun­te­le­mas­sa Ran­ta­ka­dun kah­vi­las­sa toi­pi­las­so­ti­lai­den ta­ri­noi­ta. Siel­lä myös ai­na soi ko­li­koil­la toi­mi­va le­vy­soi­tin. Eh­kä se oli so­ti­lai­den oma­toi­mis­ta hen­kis­tä huol­toa.

USA:sta tu­le­va ra­di­oää­ni oli nou­se­va ja las­ke­va, mut­ta sii­tä sai sel­vää. Täs­sä ra­di­o­lä­he­tyk­ses­sä käy­tet­tiin ame­rik­ka­lais­ten pit­kän mat­kan len­to­ja var­ten ke­hit­tä­mää niin sa­not­tua Dec­ca ja Lo­ran -jär­jes­tel­mää, jos­sa käy­tet­tiin pil­viä hy­väk­si. USA:n uu­ti­sis­ta sai sen kä­si­tyk­sen, et­tä heil­le oli Ja­pa­nin sota tär­keä ja sota Eu­roo­pas­sa toi­sar­voi­nen. Näis­tä uu­ti­sis­ta sai myös sen kä­si­tyk­sen, et­tä Suo­men uu­ti­sis­sa jä­tet­tiin osa asi­ois­ta ker­to­mat­ta.

Jos pa­la­taan tä­män ta­ri­nan al­kuun, si­ni­val­koi­nen ää­ni Kat­ri-He­le­na on suo­rit­ta­nut vii­mei­sen oh­jel­man­sa avus­ta­jien­sa kans­sa ja it­se­näi­syys­päi­vä­nä se oli kai­ken kan­san kat­sot­ta­vis­sa te­le­vi­si­os­sa. Kat­ri-He­le­na oli myös kut­sut­tu Lin­nan juh­liin en­sim­mäi­sek­si pre­si­dent­ti­pa­ria kät­te­le­mään.

Ai­em­min pi­de­tys­sä ve­te­raa­nien it­se­näi­syys­juh­las­sa pää­pai­no oli sota-ajan mu­sii­kis­sa. So­ti­las­poi­ka­pu­vus­sa ol­lut poi­ka esit­ti kak­si isän­maal­lis­ta lau­lua. Kaar­tin soit­to­kun­ta esit­ti mah­ta­vas­ti tu­tun Jää­kä­ri­mars­sin ja Kan­sal­li­soop­pe­ran kuo­ron kans­sa Fin­lan­di­an. Mo­lem­mat ovat Si­be­liuk­sen sä­vel­lyk­siä. Jää­kä­ri­mars­si esi­tet­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 1917 jää­kä­reil­le Lie­pa­jas­sa. Opet­ta­ja Mai­ja Mar­tin­ka­ri soit­ti meil­le kan­sa­kou­lu­lai­sil­le Fin­lan­di­an 1930-lu­vul­la, jol­loin sii­nä ei ol­lut vie­lä sa­no­ja.

Kaar­tin soit­to­kun­nan oh­jel­mis­tos­sa oli tä­män li­säk­si tun­net­tu­ja sota-ajan sä­ve­liä, ku­ten Lili Mar­leen, jo­hon liit­tyi oma eri­koi­nen ta­ri­na sak­sa­lais­ten juu­ta­lais­vai­no­jen ta­kia. Mut­ta sak­sa­lais­ten so­ti­lai­den vaa­ti­muk­ses­ta lau­lu säi­lyi. Tämä sä­vel­mä oli kaik­kien rin­ta­mien lau­lu omil­la sa­noil­la.

Suo­mes­sa lau­lun nimi on Lii­sa pien’ ja se al­kaa sa­noil­la Ka­sar­mim­me ees­sä suu­ri port­ti on, mi il­lan pi­me­tes­sä jää lyh­dyn va­lo­hon. Tätä lau­lua soi­tet­tiin le­vy­soit­ti­mil­la ja ko­va­ää­ni­sil­lä pit­kin itä­rin­ta­maa ja sil­loin kaik­ki aseet hil­je­ni­vät het­kek­si. Tämä oli yk­si vai­he toi­sen maa­il­man­so­dan his­to­ri­as­sa.

Kaar­tin soit­to­kun­ta soit­ti myös lau­lun Elo tää juok­su­hau­dois­sa on, meil­le käs­ky­nä vain koh­ta­lon, sekä mon­ta muu­ta sy­väl­lis­tä sota-ajan lau­lun sä­vel­tä.

So­dan jäl­keen val­von­ta­ko­mis­sio kiel­si nämä lau­lut sekä mää­rä­si suu­ren mää­rän kir­jo­ja hä­vi­tet­tä­vik­si Suo­men kir­jas­tois­ta. Sota-ai­ka­na lau­lut oli­vat tär­keä osa hen­kis­tä huol­toa.

Nyt jou­lun ai­kaan kuu­lu­vat kau­neim­mat jou­lu­lau­lut, mikä on hyvä asia.

Kau­no Pie­ti­lä

Ka­lan­ti