Las­ten run­sas ruu­tu­ai­ka ja sii­tä ai­heu­tu­vat mah­dol­li­set hai­tat ovat jo pit­kään ol­leet tut­ki­joi­den, opet­ta­jien ja ai­kuis­ten huo­le­nai­hee­na. Nyt on pää­dyt­ty ot­ta­maan avuk­si vi­ral­li­set suo­si­tuk­set, joi­den mu­kaan 6–10 -vuo­ti­ai­den ruu­tu­ai­ka tu­li­si ra­joit­taa yh­teen tun­tiin päi­väs­sä, 11–13 vuo­ti­ai­den kah­teen tun­tiin, ja al­le kak­si­vuo­ti­ai­den oli­si syy­tä pi­tää kat­seen­sa ko­ko­naan jos­sain muu­al­la.

Näyt­tää sil­tä, et­tä han­ka­lien asi­oi­den edes­sä py­ri­tään la­kai­se­maan on­gel­ma ma­ton al­le, kek­si­tään neut­raa­li rat­kai­su, jon­ka kaik­ki voi­vat ai­na­kin pe­ri­aat­tees­sa hy­väk­syä, ei­kä ke­tään lou­ka­ta.

Lap­set op­pi­vat kai­ken ym­pä­ris­tö­vai­ku­tus­ten ja mal­li­op­pi­mi­sen kaut­ta, elik­kä ”mitä isot edel­lä, sitä pie­net pe­räs­sä”. Nyt on vii­mein­kin ha­vah­dut­tu to­del­li­suu­teen: lii­al­li­nen ruu­tu­ai­ka (var­sin­kin sen tar­jo­a­ma ky­see­na­lai­nen si­säl­tö) on hai­tak­si lap­sen ke­hi­tyk­sel­le, ruu­tu­ai­kaa tu­li­si­kin tun­tu­vas­ti ra­joit­taa. Mut­ta se ei tule ole­maan help­po teh­tä­vä, kun tuo päin­vas­tai­seen suun­taan oh­jaa­va ”mal­li” (ai­kui­set ja some) on läs­nä ai­na ja kaik­ki­al­la.

Ky­syn­kin, mi­ten pe­rus­tel­laan ruu­tu­a­jan hait­ta­vai­ku­tuk­set lap­sel­le, jon­ka kä­teen on äly­pu­he­lin jo hit­sau­tu­nut lu­jas­ti kiin­ni, lap­sel­le, joka hal­lit­see di­gi­lait­tei­den mo­ni­puo­li­sen käy­tön eh­kä pa­rem­min, kuin osa ai­kui­sis­ta kon­sa­naan, mam­mois­ta ja pa­pois­ta pu­hu­mat­ta­kaan?

On­gel­maan on pal­jon hel­pom­pi yrit­tää löy­tää rat­kai­su, joka ei taa­tus­ti toi­mi sa­no­mal­la: älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sa­non. Oh­jeel­ta pu­to­aa poh­ja pois, kun oh­jeis­ta­ja it­se on kes­kit­ty­nee­nä vain oman ruu­tun­sa tar­jon­taan.

Toi­sin sa­no­en lap­siin koh­dis­te­tun ruu­tu­a­jan ra­joit­ta­mi­sen toi­mi­van kor­jaus­liik­keen läh­tö­koh­ta­na tu­li­si­kin ol­la ai­kuis­ten oman tur­han ruu­tu­a­jan ra­joit­ta­mi­nen, kuin mal­lik­si lap­sil­le.

Han­nu Krei­vi­lä KM