Kalannin matkalaisten bongaama nähtävyys Tartossa.
Kimmo Nevavuori
Bussilastillinen Eläkeliiton Kalannin yhdistyksen jäseniä matkusti syyskuun alussa Viroon tutustumaan noin 100 000 asukkaan Tarttoon.
Tartto oli kaupunki, joka Neuvostoliiton aikana oli suljettu kaupunki, minne turistit eivät päässeet. Muutama matkalaisista oli käynyt Tartossa heti 1990-luvun alussa ja nyt he olivat ihmeissään kaupungin kehittymisestä moderniksi virolaiskaupungiksi.
Retkikohteina oli muun muassa Viron kansallismuseo, jossa oli mahdollisuus tutustua virolaiseen arkielämään halki historian sekä osallistua suomalais-ugrilaisten kansojen elämään. Nähtävyys on jo itse rakennus, joka on rakennettu vanhan sotilastukikohdan kiitoradan päälle ja muistutti muodoltaan kiitoradan jatketta. Museon lähellä kiinnitti huomiota väärinpäin oleva rakennus, jonka huoneissakin kaikki tavarat olivat nurinpäin.
Maaseutupäivänä vierailimme noin tunnin päässä Tartosta olevalla, omaleimaisella Peipisjärvellä sijaitsevalla Piirisaarella, jossa elämä oli pysähtynyt vuosikymmeniä sitten. Venäjän raja sijaitsi lähimmillään noin 4 kilometrin päässä saaren rannasta.
Varsin mielenkiintoinen tutustumiskohde oli myöskin Tartossa oleva maatalousmuseo, joka sijaitsee historiallisessa Ulenurmen kartanossa. Museo esittelee havainnollisesti maatalouden ja maaseudun kehitystä Virossa. Neuvostoaikainen pysähtyneisyys ja takapajuisuus sekä elämän ankeus tuli hyvin esille hyvin hoidetussa museossa.
Matkalta mieleen jäi erityisesti paikallisopas Reet Kalameesin toteamus siitä, miten onnellisia meidän suomalaisten tulee olla vältettyämme Neuvostoliiton miehityksen sekä opetuksen siitä, että huononakin aikana pitää aina muistaa iloita kaikista pienistäkin asioista.
Matkalaisten puolesta,
Kimmo Nevavuori