Vilhelm Junnila (ps.) kirjoitti (V-SS 27.10) ”Mahdollisuus omaan kotiin” eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajana. Juttua lukiessa jää epäilemään: Näinkö vaatimattomilla toimenpiteillä kotien lähes täysin pysähtynyt rakentaminen, peruskorjaus ja kiinteistökauppa laitetaan liikkeelle.
Kun muuttuvia asioita olivat ainoastaan laina-ajan pidennys neljäänkymmeneen vuoteen ja lainakaton nostaminen 90 prosentista 95 prosenttiin, niin sanottu stressitesti säilyisi kuitenkin entisellään. Olisi olettanut talousvaliokunnassa olevan selkeästi vaikuttavammat tavoitteet, kun yksi iso sektori on hiljentynyt maakunnissa kokonaan. Onko talousvaliokunnalla tiedon puute todellisesta tilanteesta?
Viimeisen kymmenen vuoden aikana omakotirakentaminen ja peruskorjauksien pysähtymisen syy maaseudulla ja maaseututaajamissa on ollut suurimmalta osalta pankkien rahoitus. Ehtojen kiristyminen on mennyt siihen, että vaikka molemmat puolisot ovat töissä, niin pientäkään korjauslainaa ei ole tahtonut saada.
Onko mainitsemasi Finanssivalvonta antanut niin mahdottomat ohjeet, että pankkien on pitänyt käytännössä lopettaa lainananto? Hyvin harva hakija pystyy täyttämään pankkien lainanhakuehdot ja seuraukset alkavat olla katastrofaaliset.
Rakentaminen on moninainen työllistäjä. Jo yksi omakotitalon peruskorjaus tarvitsee ison liudan eri alojen ammattihenkilöitä ja kaikki koteihin asennettava tavara pitää rakennustarvikkeiden valmistajien rattaat, niin isojen kuin pientenkin, pyörimässä. Siinä sivussa tarvitaan kuljetuksia, kauppaa ja monia muita toimijoita.
Jos ei mitään konkreettista tehdä, niin hetken päästä ihmetellään, mistä otetaan tarvittavat ammattimiehet. Ei koulun penkiltä lähtevistä tule hetkessä ammattilaisia.
Kunnat tarvitsevat rakentajia ja jokainen uusi muuttava perhe on kullan arvoinen tässä muuttoliikkeen kurimuksessa.
En haluaisi ajatella, että lainoitusohjeitten kiristämisellä olisi tarkoituksellista yhteyttä maalaiskuntien tyhjentämiselle, jota mitä moninaisimmilla päätöksillä on tehty.
Tietenkin voi saada niinkin mielettömän ajatuksen, että maaseutuasutusta ei tarvita, kun ruokaa ja vaatteita saa kaupasta, sähköä pistokkeesta, vettä hanasta ja lämpöä kaukolämpölaitokselta. Ei ymmärretä, että kaupunkien asukkaat eivät pärjää viikkoakaan ilman elinvoimaista maaseutua. Maaseutu on monien ammatti-ihmisten asuinpaikka, jota ollaan ponnekkaasti tuhoamassa.
Kyllä eduskunnan talousvaliokunnassa pitäisi hälytyskellot alkaa soida valtion velan ja työttömyyden kurimuksessa. Kaikki elvytysmahdollisuudet on kaivettava esiin, varsinkin jos kysymys on liian kireiksi tehdyistä määräyksissä ja ohjeista.
Voi tähän ongelmaan olla jokin muukin syy, mutta siihenkin on haettava ratkaisu. Rakentamisen totaalinen pysähtyminen maaseutukunnissa luulisi kiinnostavan myös koko hallitusta ja myös oppositiota.
Odotan vastinetta lehteen Vilhelm Junnilalta.
Pekka Heikkilä
Uusikaupunki