Kak­si kuu­kaut­ta kat­soin joka il­ta jou­lu­e­lo­ku­via, et­tä sit­ten osai­sin viet­tää jou­lua oi­kein, teh­dä tai­ka­jou­lun. Sii­vo­ta tar­peek­si, joka kaa­pin.

Oli­si oi­kea mää­rä oi­ke­an sä­vyi­siä ko­ris­tei­ta, oi­ke­at ruu­at ja lei­po­muk­set. Oi­kea iso tuu­hea kuu­si. Oi­ke­at lah­jat kai­kil­le, oi­ke­at vaat­teet pääl­lä. Oi­kein ja­lat ja kä­det ris­tis­sä jou­lu­ju­lis­tuk­sen ai­ka­na. Kynt­te­lik­kö ja oi­ke­at kynt­ti­lät.

Oi­ke­as­sa elä­mäs­sä pi­par­kak­ku­ta­lo ro­mah­ti, kuu­sen va­lot kä­räh­ti­vät, kuu­si­kin on tois­puo­lei­nen, puu­ro pa­loi poh­jaan, kink­ku unoh­tui kaup­paan, pö­lyt jäi pyyh­ki­mät­tä. Ei men­nyt niin kuin Ströms­söös­sä, jos tot­ta pu­hu­taan.

Mut­ta muus­sia ja li­ha­pul­lia osa­sin teh­dä ja lo­put löy­tyi­vät kau­pas­ta. Lap­set tu­li­vat kat­so­maan mei­tä van­huk­sia ja läh­ti­vät ta­kai­sin ko­tei­hin­sa viet­tä­mään omaa jou­lu­aan vat­sat täyn­nä pie­nen lah­ja­kas­sin kans­sa. En osaa pa­ke­toi­da lah­jo­ja­kaan, jos tot­ta pu­hu­taan.

Lo­pun jou­lua ol­laan kah­des­taan, me van­huk­set. Ar­ki­vaat­teet pääl­lä, syö­dään suo­raan jää­kaa­pis­ta, juo­daan pul­lon suus­ta, lai­te­taan ho­me­juus­toa kau­pan pi­pa­reil­le. Nos­te­taan ja­lat ylös, vaih­de­taan pu­sut ja kat­so­taan li­sää hömp­pä­e­lo­ku­via. Vaik­ka sinä in­ho­at nii­tä. Nau­re­taan täy­del­li­sel­le jou­lul­le. Sy­ty­te­tään kynt­ti­lä ja sam­mu­te­taan va­lot. Muis­te­taan hei­tä, jot­ka ei­vät enää ole kes­kuu­des­sam­me.

On­han meil­lä koti ja toi­sem­me, on ruo­kaa, on rau­ha.

Tämä on jou­lun tai­kaa, tämä riit­tää.

Riit­ta Rou­ti