Sari Hon­ka­sa­lo

Kun Suo­meen ra­ken­net­tiin rau­ta­tie­ver­kos­toa, jär­kyt­ti­vät isot, tu­han­si­a­kin ra­ken­ta­jia kä­sit­tä­neet työ­maat pai­kal­lis­ten ky­lien elä­mää, kun nuo­ret mie­het joi­vat ja löi­vät kort­tia.

Tur­ku–Uu­si­kau­pun­ki -ra­dan ra­ken­ta­mi­nen osui vai­hee­seen, jol­loin työn al­la oli mui­ta­kin ra­to­ja, jo­ten tääl­lä työn­te­ki­jöi­tä oli enim­mil­lään vain sa­to­ja ei­kä toi­min­ta sik­si nä­ky­nyt pal­jo­a­kaan ky­lil­lä.

Muun mu­as­sa tä­män sei­kan ker­toi My­nä­mä­es­sä kes­ki­viik­ko­na lu­en­noi­nut Tam­pe­reel­la si­jait­se­van Työ­vä­en­mu­seo Wers­taan joh­ta­ja Kal­le Kal­lio.

Ra­dan­ra­ken­ta­jien elä­mää väi­tös­kir­jas­saan tut­ki­nut Kal­lio on kir­joit­ta­nut vuon­na 2022 il­mes­ty­neen tie­to­kir­jan Ra­ta­jät­kät: rau­ta­tien­ra­ken­ta­jien ko­ke­muk­set 1857–1939.

Tu­run–Uu­den­kau­pun­gin ra­dan ra­ken­ta­mi­nen ajoit­tuu ajan­jak­son kes­ki­vai­heil­le vuo­siin 1918–1924.

En­sim­mäi­se­nä osuu­te­na Suo­mes­sa ra­ken­net­tiin Hel­sin­gin ja Hä­meen­lin­nan vä­li­nen rata län­sie­u­roop­pa­lais­ten esi­merk­kien mu­kaan.

– Se ra­ken­net­tiin kor­ke­al­la laa­dul­la ja suo­rak­si, ja sik­si se tuli to­del­la kal­liik­si. Kai­ken li­säk­si kun lii­ken­ne al­koi, se tuot­ti tap­pi­o­ta. Sik­si ryh­dyt­tiin ke­hit­tä­mään hal­vem­paa ta­paa, ja syn­tyi tapa teh­dä edul­li­sia mut­ta mut­kai­sia ja mä­ki­siä rau­ta­tie­lin­jo­ja. Si­ten pys­tyt­tiin ra­ken­ta­maan kat­ta­va ra­ta­verk­ko. Toki täs­tä hal­vas­ta ra­ken­ta­mi­ses­ta seu­ra­si sit­ten on­gel­mia myö­hem­min, Kal­le Kal­lio to­te­si.

Aja­tuk­se­na oli esi­mer­kik­si se, et­tä maa­poh­ja kan­taa par­hai­ten, kun sii­hen ei kos­ke­ta, eli al­le jä­tet­tiin kaik­ki kan­to­ja myö­ten ja vain li­sät­tiin pääl­le maa­ta.

Työ­maat oli­vat suu­ria ja la­pi­o­jät­kät enim­mäk­seen maa­seu­dun poi­kia, jot­ka pys­tyi­vät ra­ta­töis­sä muut­ta­maan li­has­voi­man­sa mar­koik­si. Työ­mail­la oli usei­ta fyy­si­ses­ti vaa­ti­via töi­tä pölk­ky­jen ja kis­ko­jen kan­ta­mi­sis­ta paa­lu­jen junt­taa­mi­seen na­ru­jun­tal­la.

– Suu­rin osa ra­ken­ta­jis­ta tuli Jär­vi-Suo­men köy­hil­tä alu­eil­ta, kau­pun­geis­ta ei juu­ri­kaan. Ra­dan­ra­ken­nus oli mo­nil­le lä­pi­kul­ku­am­mat­ti pa­rem­piin töi­hin.

Vak­ka-Suo­men ra­dal­le moni tuli töi­hin ai­em­min val­mis­tu­neel­ta Jy­väs­ky­län–Piek­sä­mä­en ra­dal­ta.

Ko­vaa työ­tä teh­tiin köy­hyys­ra­jal­la. Kal­lio ar­vi­oi, et­tä per­hee­tön ra­ken­ta­ja tuli pal­kal­la toi­meen, per­heel­li­sel­le teki tiu­kem­paa.

Uu­si­kau­pun­ki oli vii­mei­siä kau­pun­ke­ja, jota sai­vat rai­deyh­tey­den.

– Pe­rus­tee­na oli aja­tus no­pe­am­man yh­tey­den saa­mi­ses­ta Uu­den­kau­pun­gin sa­ta­man kaut­ta Ruot­siin, mikä ei sit­ten ko­vin hy­vin to­teu­tu­nut. Esi­mer­kik­si My­nä­mä­en ase­ma­ra­ken­nuk­ses­ta nä­kyy, et­tä tuol­loin ra­dal­le aja­tel­tiin mer­kit­tä­vää lii­ken­net­tä.

Yleen­sä oli ra­ken­net­tu kah­ta ra­taa yh­tä ai­kaa, mut­ta Uu­den­kau­pun­gin ra­dan ai­kaan työn al­la oli sa­ma­nai­kai­ses­ti jopa nel­jä, ei­vät­kä val­ti­on ra­hat tah­to­neet riit­tää.

– Sik­si työ ete­ni hi­taas­ti ei­kä tääl­lä ol­lut pal­joa työn­te­ki­jöi­tä ker­ral­la, vain joi­ta­kin sa­to­ja. Vain poik­keu­sai­koi­na men­tiin tu­han­nen yli.

Kal­lio to­te­aa Uu­den­kau­pun­gin ra­taa ra­ken­ne­tun hal­val­la ja huo­nos­ti, mikä nä­kyy edel­leen. Se myös ra­ken­net­tiin vii­mei­sil­lä het­kil­lä, sil­lä sa­maan ai­kaan al­koi au­to­lii­ken­ne yleis­tyä.

– Voi ol­la, et­tä jos sitä ei oli­si sil­loin ryh­dyt­ty ra­ken­ta­maan, se oli­si jää­nyt ko­ko­naan te­ke­mät­tä.

Kal­lio ker­too ra­dan saa­neen alan am­mat­ti­leh­dis­sä kri­tiik­kiä osak­seen heti val­mis­tut­tu­aan.

– Sii­hen ei ole syy­nä te­ki­jöi­den osaa­mat­to­muus, vaan tämä van­ha ajat­te­lu, et­tä jos ha­lu­taan saa­da kat­ta­va ra­ta­verk­ko Suo­meen, pi­tää ra­ken­taa edul­li­sil­la kei­noil­la.

On­gel­ma­na tääl­lä oli se, et­tä maa­pe­rä oli van­haa oi­ku­kas­ta me­ren­poh­jaa, ja hy­vää so­raa oli vai­kea saa­da.

Ti­lan­net­ta ei pa­ran­ta­nut se, et­tä täy­te­ai­nes­ta tuo­tiin so­ra­kuo­pil­ta, jos­sa jou­kos­sa oli mul­taa ja sa­vea.

– Hy­vää so­raa le­vi­tet­tiin usein vain vii­den sen­tin ker­ros pääl­le, jot­ta se näyt­ti hy­väl­tä. Mie­het pu­hui­vat­kin pen­kan ter­vaa­mi­ses­ta eli he tie­si­vät te­ke­vän­sä huo­noa.

Mie­len­kiin­toi­nen nä­kö­kul­ma tut­ki­jal­le oli se, et­tä ra­ken­nu­sai­kai­nen si­säl­lis­so­ta. Sen vai­ku­tuk­set oli­vat kui­ten­kin Kal­li­on mu­kaan yl­lät­tä­vän vä­häi­set.

– Työt al­koi­vat vuo­den­vaih­tees­sa 1918. Tääl­lä­hän poik­keuk­sel­li­ses­ti kun­nat ra­hoit­ti­vat osit­tain ra­ken­ta­mi­sen, mi­hin liit­tyi se aja­tus, et­tä työ­maal­le piti pal­ka­ta etu­si­jas­sa paik­ka­kun­nan työt­tö­miä.

Kun si­säl­lis­so­ta al­koi, pu­nai­set ot­ti­vat alu­eel­la val­lan. Kal­lio to­te­aa työn ol­leen ai­van al­ku­te­ki­jöis­sään ei­kä ra­dal­la ol­lut min­kään­lais­ta stra­te­gis­ta mer­ki­tys­tä, mut­ta Kan­san­val­tuus­kun­ta päät­ti jat­kaa työ­tä, ja työn­joh­ta­jat jat­koi­vat suun­ni­tel­man mu­kaan.

Kal­lio huo­maut­taa, et­tä so­taan liit­ty­viä asi­oi­ta työ­maal­la toki ta­pah­tui:

– Kun Mas­kus­sa rau­ta­tie­ra­ken­ta­jat oli­vat töis­sä, pu­na­kaar­ti luu­li hei­tä vi­hol­li­sik­si ja al­koi am­pua. Kun in­si­nöö­ri kävi asi­as­ta huo­maut­ta­mas­sa, hä­net pi­dä­tet­tiin va­koi­li­ja­na.

Kun val­koi­set val­ta­si­vat Vak­ka-Suo­men, työn­joh­toa vie­tiin kor­jaus­töi­hin, ja työ­maal­le tuli pie­ni kat­kos.

– Mut­ta hy­vin pian työt aloi­tet­tiin uu­del­leen. So­dan vai­ku­tuk­set oli­vat vä­häi­set, sa­moin vä­häi­sik­si jäi­vät ra­dan­ra­ken­ta­jien ja pai­kal­lis­ten vä­li­set ris­ti­rii­dat.

Yh­te­nä hui­pen­tu­ma­na Kal­lio mai­nit­see sen, et­tä rau­ta­tien­ra­ken­ta­jien am­mat­ti­o­sas­to jär­jes­ti Veh­maan Vink­ki­läs­sä maa­lis­kuus­sa 1919 il­ta­mat suo­je­lus­kun­ta­ta­lol­la.

– Ase­tel­mat tääl­lä oli­vat ihan eri­lai­set kuin esi­mer­kik­si Yli­vies­ka–Ii­sal­mi ra­dal­la, jos­sa Kiu­ru­ve­del­lä pai­kal­lis­ten ja ra­dan­ra­ken­ta­jien vä­lit oli­vat erit­täin tu­leh­tu­neet si­säl­lis­so­dan jäl­keen.