Vuon­na 1939 it­se­näi­syys­päi­vää vie­tet­tiin meil­lä ko­vin eri­lai­sis­sa tun­nel­mis­sa. Pie­ni Suo­mi oli tuol­loin ot­ta­nut vas­taan ve­nä­läis­ten il­man so­dan­ju­lis­tus­ta ta­pah­tu­nut­ta suur­hyök­käys­tä vii­kon ver­ran.

Tal­vi­so­dan ih­me syn­tyi 105 kun­ni­an päi­vää kes­tä­neis­sä tais­te­luis­sa. Koko maa­il­man yl­lä­tyk­sek­si Suo­mi on­nis­tui tor­ju­maan tun­keu­tu­jan val­loi­tu­sy­ri­tyk­sen.

Kan­sa­kun­tam­me an­ta­ma uh­ri tuol­loin 86 vuot­ta sit­ten oli kal­lis. Yli 27 000 suo­ma­lais­ta kaa­tui tais­tel­les­saan va­pau­tem­me puo­les­ta. San­ka­ri­vai­na­jien ki­vi­set kun­ni­a­tau­lut kir­kois­sa ja muis­sa jul­ki­sis­sa ti­lois­sa ker­to­vat ai­nut­ker­tai­sis­ta uh­rauk­sis­ta.

So­tiem­me tais­te­luis­ta sel­vin­nei­tä on kes­kuu­des­sam­me enää pie­ni jouk­ko. Ar­vos­tus ve­te­raa­ni­su­ku­pol­vea koh­taan ei ai­na kaik­ki­al­la ole ol­lut kun­ni­a­kan­sa­lais­ten edel­lyt­tä­mäl­lä ta­sol­la. Ku­lu­val­la vuo­si­tu­han­nel­la kun­ni­oi­tus on vii­mein va­kiin­tu­nut, ei­kä ky­see­na­lais­tuk­sia enää juu­ri­kaan kuul­la.

Uk­rai­nan jo nel­jät­tä vuo­si­päi­vään­sä lä­hes­ty­vä sota on pa­laut­ta­nut mie­liim­me itäi­sen mah­ti­maan iki­ai­kai­sen ta­van koh­del­la rau­haa ra­kas­ta­via ra­ja­naa­pu­rei­taan.

Suo­ma­lais­ten maan­puo­lus­tus­tah­to on kan­sain­vä­lis­tä huip­pu­luok­kaa ja myös en­sim­mäis­ten Nato-ajan ase­vel­vol­lis­ten mo­ti­vaa­tio suo­rit­taa pal­ve­lus­taan on hy­väl­lä ta­sol­la.

It­se­näi­syys­päi­vän ar­vok­kai­den pe­rin­tei­den li­säk­si on kan­sal­li­sen merk­ki­päi­vän ym­pä­ril­le lii­mau­tu­nut vuo­sien mit­taan mo­nen­lai­sia ää­ri­lai­to­jen mars­se­ja ja mie­le­nil­mauk­sia. Kuka pro­tes­toi mi­tä­kin.

Va­paus omaan mie­li­pi­tee­seen ja sen il­mai­se­mi­seen tais­tel­tiin ai­kai­sem­pien su­ku­pol­vien si­sul­la ja sit­key­del­lä.

Toi­vot­ta­vas­ti myös kan­sal­li­se­na juh­la­päi­vä­nä miel­tään osoit­ta­vat muis­ta­vat, et­tä it­se­näi­syy­tem­me ja va­pau­tem­me ei ole kos­kaan ol­lut it­ses­tään­sel­vyys.

Aki Si­mo­la