Jen­ni Ky­län­pää

Ko­ris­te­kas­vit ovat ol­leet alun pe­rin myös hyö­ty­kas­ve­ja ja puu­tar­hat pää­o­sin rik­kaam­pien etuo­i­keus. Näis­tä ja mo­nis­ta muis­ta suo­ma­lais­ten puu­tar­ho­jen his­to­ri­aan liit­ty­vis­tä asi­ois­ta kes­kus­tel­tiin tors­tai-il­ta­na Tai­vas­sa­lon kir­jas­tos­sa jär­jes­te­tys­sä kir­jai­li­ja­ta­paa­mi­ses­sa.

Tai­vas­sa­lon kir­jas­ton­hoi­ta­ja-kult­tuu­ri­sih­tee­ri An­na Schau­man kut­sui kir­jas­toon FT Tei­ja Alan­gon. Alan­ko on tie­to­kir­jai­li­ja, kas­vi­ar­ke­o­lo­gi ja bi­o­lo­gi. Alan­gon uu­sin kir­ja Daa­lia ja pe­la­kuu - Suo­ma­lai­sen puu­tar­han kas­vu­ta­ri­na on jul­kais­tu tänä vuon­na.

Daa­lia ja pe­la­kuu on it­se­näi­nen jat­ko-osa Alan­gon ai­em­mal­le Mal­va ja mul­pe­ri - poi­min­to­ja en­ti­sa­jan puu­tar­hois­ta -kir­jal­le.

– Mal­va ja mul­pe­ri läh­tee 1400-lu­vul­ta ja ulot­tuu 1800-lu­vul­le. Daa­lia ja pe­la­kuu taas al­kaa 1800-lu­vul­ta ja päät­tyy 1900-lu­vun lop­pu­puo­lel­le, ker­toi Tei­ja Alan­ko.

Puu­tar­ho­ja oli Suo­mes­sa 1800-lu­vul­la eni­ten sää­ty­läis­ten pi­hois­sa. Näl­kä­vuo­det vei­vät pe­ru­na- ja vil­ja­sa­don, jon­ka jäl­keen Suo­mes­sa­kin aloi­tet­tiin puu­tar­ha­va­lis­tus, eli alet­tiin miet­tiä myös mui­ta vil­jel­tä­viä la­je­ja. Puu­tar­ha­vil­je­lyyn suh­tau­dut­tiin aluk­si hy­vin va­rauk­sel­li­ses­ti. Kas­vat­ta­mis­ta oh­ja­si tuo­hon ai­kaan pää­sään­töi­ses­ti ruu­an tar­ve.

Suur­ruh­ti­nas­kun­nan ai­koi­na Pie­ta­ris­ta tuo­tiin Suo­meen jon­kin ver­ran kas­vi­ma­te­ri­aa­lia. Vai­ku­tuk­sia tuli pal­jon myös Eu­roo­pas­ta, muun mu­as­sa Bri­tan­ni­as­ta ja Sak­sas­ta.

– Suo­men por­va­rit muut­ti­vat ke­säk­si hu­vi­loil­leen, ja hu­vi­la ja sen puu­tar­ha osoit­ti yh­teis­kun­ta­luo­kan sta­tus­ta. Sa­maan ai­kaan syn­tyi por­va­rei­den hu­vi­la­yh­tei­sö­jä, esi­mer­kik­si Tu­run Ruis­sa­loon, Tei­ja Alan­ko ker­toi.

Ek­soot­ti­sem­pia kas­ve­ja var­ten Suo­mes­sa piti ra­ken­taa kas­vi­huo­nei­ta, ja luo­da niil­le olo­suh­teet, jot­ta nii­tä voi­tiin ke­räil­lä.

Suo­mes­sa siir­to­la­puu­tar­hat syn­tyi­vät kau­pun­gis­tu­mi­sen seu­rauk­se­na.

Ko­ris­te­kas­vi­na tun­net­tu aki­lei­ja on ol­lut alun pe­rin myös hyö­ty­kas­vi. Tei­ja Alan­ko sa­noo, et­tä sa­man­lai­nen on ol­lut myös muun mu­as­sa ke­hä­kuk­ka.

– Hyö­ty- ja ko­ris­te­kas­ve­ja ei ero­tel­tu niin sel­ke­äs­ti toi­sis­taan, eli kas­vit ovat ol­leet pait­si kau­nii­ta ko­ris­tei­ta, myös hyö­ty­käyt­töön tar­koi­tet­tu­ja, Tei­ja Alan­ko ker­too.

Aki­lei­jaa käy­tet­tiin lää­kin­näl­li­ses­sä tar­koi­tuk­ses­sa iho- ja pää­ru­pien hoi­toon.

– Käm­me­kät oli­vat yk­si kas­vi­ryh­mä, joi­ta han­kit­tiin puh­taas­ti ko­ris­te­kas­veik­si. Ko­ris­te­kas­ve­ja tuo­hon ai­kaan ke­räil­tiin.

An­na Schau­man ky­syi Tei­ja Alan­gol­ta myös aja­tuk­sia tu­le­vai­suu­den puu­tar­hois­ta. Ko­ro­na-ai­ka­na suo­ma­lais­ten puu­tar­ha­har­ras­tus rä­jäh­ti suo­ras­taan kä­siin, ja vaik­ka buu­mi on jo hie­man laan­tu­nut, puu­tar­hain­nos­tus­ta riit­tää edel­leen.

Tänä päi­vä­nä puu­tar­ha­vil­je­lys­sä on pal­jon eroa sa­dan vuo­den ta­kai­seen ai­kaan, kos­ka hy­vin­voin­ti­val­ti­os­sa puu­tar­ha­vil­je­lyä ei tar­vit­se har­joit­taa ruu­an riit­tä­vyy­den vuok­si.

– Tu­le­vai­suu­des­sa var­mas­ti il­mas­ton­muu­tok­sel­la tu­lee ole­maan vai­ku­tuk­sia myös puu­tar­hoi­hin, Tei­ja Alan­ko to­te­si.