Kir­jat

Ant­ti Haa­ta­ja: Tap­pa­jat, 304 s. Jul­kai­si­ja: Tam­mi

Lap­suu­des­sa­ni su­det eli­vät Itä- ja Poh­jois-Suo­mes­sa, mut­ta nyt su­si­per­hee­seen voi tör­mä­tä Vak­ka-Suo­mes­sa­kin. Susi oli en­nen ih­me ja nyt ar­ki­päi­väi­nen pu­hee­nai­he. Laji he­rät­tää tun­tei­ta puo­les­ta ja vas­taan. Tie­to­kir­jai­li­ja Ant­ti Haa­ta­ja on kir­joit­ta­nut su­des­ta kir­jan tap­pa­ja­na, jos­sa on nä­kö­kul­ma­na susi saa­lis­ta­ja­na ja toi­saal­ta ih­mi­ses­tä luon­non tu­ho­a­ja­na.

Kir­ja al­kaa luon­nos­ta tär­ke­äl­lä sa­nal­la näl­kä, joka oh­jaa sitä, kuka saa­lis­taa ja ketä syö­dään. Täs­sä ket­jus­sa susi on saa­lis­ta­ja. Haa­ta­ja on ra­ken­ta­nut ka­me­ra­ver­kos­ton maas­toon, jos­sa su­det liik­ku­vat. Mut­ta susi on vii­sas, se kul­kee eri pol­kua, jos ka­me­ra on tu­tun po­lun ää­rel­lä. Su­si­lau­ma on Suo­men suu­rin ja sii­nä on elä­nyt vuo­si­kau­sia 8–10 sut­ta.

Su­sil­la on re­vii­rit, mut­ta osaa­vat ne kul­ke­a­kin. Pi­sin su­den kul­ke­ma mat­ka on 7247 ki­lo­met­riä vuo­den ai­ka­na. Tämä on to­den­net­tu Go­bin au­ti­o­maas­sa Mon­go­li­as­sa ja päi­vä­mat­kak­si tu­lee 20 ki­lo­met­riä. Ka­na­das­sa pan­noi­te­tut su­det ovat kul­ke­neet yli 3000 ki­lo­met­riä vuo­des­sa. Susi on tä­ten maa­e­läi­mis­tä pi­sim­piä mat­ko­ja te­ke­vä ni­sä­käs. Naa­li on kul­ke­nut vuo­den ai­ka­na 5900 ja ka­ri­but 4900 ki­lo­met­riä.

Ai­kui­nen susi tar­vit­see päi­väs­sä kol­mi­sen ki­loa li­haa. Haa­ta­ja esit­tää, et­tä Suo­meen mah­tui­si 300 su­si­lau­maa ja noin 1500 sut­ta. Saa­lis­ta on riit­tä­väs­ti täl­le mää­räl­le. Kir­jas­sa ku­va­taan mo­ni­puo­li­ses­ti su­den saa­lis­tus­tek­nii­koi­ta, koh­taa­mi­sia ja ta­paa­mi­sia. Su­den elä­män pe­ru­se­del­ly­tyk­siä ovat vesi, erä­mai­suus ja ruo­ka. Ita­li­as­sa su­det elä­vät lä­hel­lä ih­mis­tä ja eri­tyi­ses­ti ke­sä­ai­kaan eläi­met vält­te­le­vät tei­tä ja asu­tus­ta.

Haa­ta­ja ot­taa kir­jas­saan su­den li­säk­si kan­taa met­sien kä­sit­te­lyyn, met­sä­lan­noi­tuk­seen, maan­käyt­töön, il­mas­ton­muu­tok­seen ja tap­pa­mi­seen. Näis­sä kai­kis­sa te­ki­jä­nä on ih­mi­nen ja luon­to kär­sii. Lu­men vä­he­ne­mi­nen il­mas­ton läm­me­tes­sä aut­taa val­ko­hän­tä­peu­ro­ja siir­ty­mään poh­joi­sem­mak­si. Täl­löin hir­vet­kin pär­jää­vät su­sia vas­taan pa­rem­min.

Mie­len­kiin­toi­sia ovat myös pe­to­e­läi­mis­tä tu­le­va hyö­ty. Vuon­na 2021 Suo­mes­sa ajet­tiin 13 953 eläin­ko­la­ria, jois­ta 87 pro­sen­tis­sa ky­sees­sä oli val­ko­hän­tä­peu­ra ja met­sä­kau­ris. Las­kel­man mu­kaan su­det syö­vät näi­tä eläi­miä niin pal­jon, et­tä va­kuu­tus­kor­vauk­sis­sa tu­li­si 5–10 mil­joo­nan sääs­tö. Kar­hu puo­les­taan le­vit­tää mus­ti­koi­ta, joi­den mää­rän ar­vi­oi­daan vä­hen­ty­neet puo­leen vuo­si­na 1950–2000. Eli kar­hu voi­si pa­laut­taa ih­mi­sen ka­dot­ta­maa luon­toa.

Haa­ta­ja on pe­reh­ty­nyt su­teen erit­täin mo­ni­puo­li­ses­ti ja oma­koh­tai­ses­ti. Kir­jan läh­de­lu­et­te­lo löy­tyy si­vul­ta www.ant­ti­haa­ta­ja.fi ja se on mah­ta­va; 92 si­vua. Tämä kir­ja on teos, joka avaa lu­ki­jan sil­mät sii­tä, mi­ten luon­nos­sa mo­net asi­at ovat si­dok­sis­sa toi­siin­sa. Ku­vis­sa on mai­se­mia, suur­pe­to­ja ja en­nen kaik­kea ku­via su­sis­ta Haa­ta­jan omis­ta ka­me­rois­ta.

Ant­ti Kar­lin