Jes­se Ran­ta

Yh­dys­val­lois­ta New Yor­kin osa­val­ti­os­ta saa­pui 45 vuot­ta sit­ten Nou­si­ai­siin saa­pui vaih­to-op­pi­las Lu­cia Byr­ne. Byr­ne oli en­sim­mäi­nen Nou­si­ais­ten Ro­ta­ryk­lu­bin nuo­ri­so­vaih­to-oh­jel­man kaut­ta Suo­meen tul­lut vaih­to-op­pi­las. Ro­ta­ryn nuo­ri­so­vaih­to-oh­jel­ma Nou­si­ai­sis­sa käyn­nis­tyi vuon­na 1978.

– Vuon­na 1975 tu­lin Ro­ta­ryk­lu­biin ja en­sim­mäi­siä teh­tä­vi­ä­ni oli toi­mia nuo­ri­so­vaih­to­a­si­a­mie­he­nä. Vuon­na 1978 läh­ti en­sim­mäi­nen nuo­ri vaih­toon meil­tä ja sii­tä se läh­ti, kuu­si vuot­ta nuo­ri­so­vaih­to­a­si­a­mie­he­nä al­ku­ai­koi­na toi­mi­nut Ris­to Ta­pa­ni muis­te­lee.

Kes­ki­viik­ko­na Lu­cia Byr­ne vie­rai­li Nou­si­ais­ten Ro­ta­ry­puis­tos­sa. Vuo­den 1995 jäl­keen jo­kai­nen Nou­si­ais­ten Ro­ta­ryk­lu­bin kaut­ta tul­lut vaih­to-op­pi­las on is­tut­ta­nut puis­toon puun. Omaa puu­ta Byr­ne ei siis puis­toon saa­nut ai­koi­naan is­tut­taa. Sen si­jaan hä­nen ni­men­sä ko­mei­lee en­sim­mäi­se­nä vuon­na 2009 puis­toon pys­ty­te­tyn ki­vi­paa­lun me­tal­li­laat­taan kai­ver­ret­tu­na, jos­ta löy­ty­vät myös mui­den nuo­ri­so­vaih­to-oh­jel­man kaut­ta Nou­si­ai­sis­sa vie­rail­lei­den vaih­to-op­pi­lai­den ni­met.

– Olin näh­nyt ku­van ki­ves­tä ja ni­mes­tä­ni sii­nä, mut­ta kuva ei ol­lut ko­vin hyvä. Oli hie­noa näh­dä sen oi­ke­as­ti ja olen sii­tä hy­vin yl­peä, Byr­ne ker­toi.

Byr­ne on viet­tä­nyt Suo­mes­sa kak­si viik­koa sis­kon­sa Ju­lia Bo­na­par­ten kans­sa. Mat­kan ai­ka­na hän on vie­rail­lut Lah­des­sa ja Hel­sin­gis­sä sekä viet­tä­nyt ai­kaa vaih­to-op­pi­las­vuo­ten­sa mai­se­mis­sa Nou­si­ai­sis­sa, Mas­kus­sa ja My­nä­mä­es­sä.

Nou­si­ais­ten Ro­ta­ryk­lu­bin vie­raak­si hä­net toi Lee­na Put­taa-Sol­lo, jon­ka per­he oli yk­si Byr­nen vaih­to-op­pi­las­vuo­den nel­jäs­tä isän­tä­per­hees­tä.

– Mi­nul­la on niin hy­viä muis­to­ja ja sain tääl­tä hy­viä ys­tä­viä. Pa­la­tes­sa­ni ko­tiin sy­dä­me­ni sär­kyi Suo­men jät­tä­mi­ses­tä taak­se, mut­ta olin tie­ten­kin iloi­nen pääs­tes­sä­ni jäl­leen per­hee­ni pa­riin.

Ny­kyi­sin Byr­ne asuu Mas­sac­hu­set­t­sin osa­val­ti­os­sa noin 25 000 asuk­kaan West­for­dis­sa, mut­ta lap­suu­ten­sa hän viet­ti vain 5 000 asuk­kaan pie­nes­sä ky­läs­sä.

– Se ero­si kui­ten­kin pal­jon sii­tä, mil­lais­ta Suo­mes­sa oli. Tääl­lä oli pal­jon har­vaa­na­su­tum­paa ja maa­lais­mai­sem­paa kuin ko­to­na.

Suu­rin muu­tos oli kui­ten­kin uu­teen kie­leen to­tut­tau­tu­mi­nen. My­nä­mä­en lu­ki­os­sa opis­kel­les­saan hän op­pi suo­men li­säk­si myös suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria ja ta­po­ja.

– Pi­din suo­ma­lai­ses­ta ruu­as­ta ja opin pi­tä­mään sal­mi­a­kis­ta. Opin myös hiih­tä­mään, mitä en ol­lut iki­nä ko­keil­lut en­nen. Voi sa­noa, et­tä vaih­to-op­pi­las­vuo­si muut­ti elä­mää­ni ja sik­si Suo­mel­la on ai­na eri­tyi­nen paik­ka sy­dä­mes­sä­ni, Byr­ne sa­noi.

Lu­cia Byr­nen sis­ko Ju­lia Bo­na­par­te työs­ken­te­lee eri­tyi­so­pet­ta­ja­na. Sis­kok­set vie­rai­li­vat mat­kan­sa ai­ka­na Lu­ci­an en­ti­ses­sä opi­nah­jos­sa My­nä­mä­en lu­ki­os­sa sekä Veh­maan vuon­na 2019 val­mis­tu­nees­sa yh­te­näis­kou­lus­sa.

Toi­min­ta­ta­vat suo­ma­lais­kou­lus­sa yl­lät­ti­vät lä­hes 67 000 asuk­kaan Sche­nec­ta­dyn kau­pun­gis­sa New Yor­kin osa­val­ti­os­sa asu­van Bo­na­bar­ten. Bo­na­par­te toi­mii opet­ta­ja­na kou­lus­sa, jos­sa op­pi­lai­ta on pe­rä­ti 2 700.

Hän ihas­tui Veh­maan puu­kou­luun ja sen käy­tän­töi­hin.

– Oli ai­van iha­naa, kun lap­set ot­ti­vat ken­gät pois kou­luun tul­tu­aan. Mi­nun kou­lus­sa­ni se ei iki­nä on­nis­tui­si. Ken­gät ovat las­ten ar­vok­kain­ta omai­suut­ta ja lenk­ka­rit voi­vat mak­saa usei­ta sa­to­ja dol­la­rei­ta. Ne va­ras­tet­tai­siin, jos op­pi­laat jät­täi­si­vät ne etei­seen, Bo­na­par­te ker­toi.

Hän kiin­nit­ti huo­mi­o­ta myös kou­lun siis­tey­teen ja ope­tus­me­ne­tel­miin. Myös il­mai­nen kou­lu­ruo­kai­lu oli miel­lyt­tä­vä ko­ke­mus.

– Tääl­lä lap­siin luo­te­taan. Op­pi­laat saa­vat kä­vel­lä huo­nees­ta huo­nee­seen ja he sel­väs­ti tie­tä­vät sään­nöt. Erääs­sä luo­kas­sa opet­ta­ja opet­ti lap­sil­le eng­lan­tia ja hän käyt­ti työs­sään niin mo­nia ele­ment­te­jä, ku­via, ää­niä ja sa­no­ja. Hän tun­tui opet­ta­van kai­kil­la ais­teil­la. Ja kou­lu­ruo­ka, se oli hy­vää ja il­mais­ta, Bo­na­par­te ihas­te­li.