Väkilukuun suhteutettuna Varsinais-Suomen maanteillä onnettomuusriski on maan neljänneksi korkein.
Arkisto / Sari Honkasalo
Jussi Arola
Varsinais-Suomen Ely-keskus julkaisi joulukuussa liikenneturvallisuussuunnitelmansa vuosille 2024–2030. Se sisältää katsauksen nykyiseen liikenneturvallisuustilanteeseen, ajanjakson vision ja tavoitteet sekä toimenpiteitä liikenneturvallisuuden parantamiseksi.
Ely-keskuksen alueella eli Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa menehtyi tieliikenneonnettomuuksissa välillä 2017–2021 vuosittain keskimäärin 29 ihmistä ja loukkaantui vakavasti 116 ihmistä. Määrät ovat pitkään laskeneet, mutta aivan viime vuosina lasku on pysähtynyt ja lähtenyt jopa lievään nousuun.
Väkilukuun suhteutettuna tilanne alueella on koko maata huonompi. Varsinais-Suomen alueen maanteiden onnettomuusriski on maan neljänneksi korkein, Satakunnassa se on koko maan korkein.
Alueen kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa korostuu henkilö- tai pakettiautolla liikkuneet, vakavasti loukkaantuneista merkittävä osa oli pyöräilijöitä tai mopolla tai moottoripyörällä liikkuneita.
Korkein onnettomuusriski on 15–17-vuotiailla, seuraavina 18–20-vuotiaat, yli 75-vuotiaat ja 21–24-vuotiaat.
Tieliikenteessä Suomi on sitoutunut tavoittelemaan kuolemien ja vakavien tapaturmien määrän vähentämistä puoleen vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite ohjaa myös Elyn tieliikennesuunnitelmaa.
Suunnitelman visioksi on kirjattu, että liikennejärjestelmä on suunniteltu siten, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai vakavasti loukkaantua tieliikenteessä. Lisäksi kestävien liikkumismuotojen eli joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn osuuden kasvulla tuetaan tavoitteen saavuttamista.
Päätavoitteiksi on kirjattu muun muassa tieliikenteessä kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden määrän jatkuva väheneminen ja maakuntien asukaslukuun suhteutettujen tapahtumien lasku maakuntien keskiarvon alapuolelle.
Tavoitevuonna 2030 maanteiden liikenteessä kuolleiden määrä on enintään 10 henkilö ja vakavasti loukkaantuneiden määrä enintään 18 henkilöä eli puolittunut vuodesta 2020.
Maakuntien liikenneturvallisuutta tehdään usealla tasolla. Satakunnalla ja Varsinais-Suomella on yhteinen liikenneturvallisuuden ohjausryhmä, johon kuuluu jäseniä Elystä, poliisista, maakuntien liitoista, pelastuslaitoksista ym. tahoista. Ryhmä kokoontuu 2-4 kertaa vuodessa.
Kunnilla on omia liikenneturvallisuustyöryhmiä ja kunnat ovat myös laatineet omia liikenneturvallisuussuunnitelmia.
Kuntien liikenneturvallisuustyön tilaa ja haasteita seurataan niin sanotun Viiden tähden -arvioinnilla. Sen perusteella kunnat pisteytetään asteikolla 1–5. Maakuntien ohjausryhmä palkitsee määräajoin kuntia tuloksekkaasta liikenneturvallisuustyötä.
Konkreettiset toimet suunnitelmassa on jaoteltu Elyn vastuulla oleviin, Elyn ja sidosryhmien yhteisiin toimiin ja sidosryhmien vastuulla oleviin toimiin.
Toimenpiteet on myös jaettu eri ongelma-alueisiin, kuten liikenteen riskikäyttäytymiseen, korkean riskin liikkujaryhmiin ja erilaisiin onnettomuusluokkiin kohdistuviin toimiin.
Toimenpiteitä on lueteltu lähes sata. Esimerkiksi ajonopeudet-osiossa mainitaan nopeusrajoitusten tarkistaminen valtakunnallisen ohjeen mukaiseksi, nopeusnäyttötaulujen hyödyntäminen, hirvi- ja peurakolareiden riskialueiden huomioiminen nopeusrajoituksissa ja tietyökohteiden liikennejärjestelyjen valvontaa.
Mitään määrättyyn tienkohtaan tai kuntaan kohdistettavia toimenpiteitä ohjelmassa ei ole.
Ely on koonnut tähän mennessä tehdyistä liikenneturvallisuuden kohentamiksi laadituissa suunnitelmissa esitetyistä toimenpiteistä yhteensä 1900 konkreettista asiaa. Rahaa Elyllä niiden toteuttamiseen on vuosittain noin 200 000 euroa. Elyn laskelmien mukaan kiireisimpienkin toteuttamiseen kuluisi 25 vuotta.
Toisaalta suunnitelmassa todetaan, että liikenneonnettomuudet tulevat yhteiskunnalla erittäin kalliiksi. Laskelmien mukaan Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella tapahtuvien liikennekuolemien ja vakavien loukkaantumisten yhteiskuntataloudellinen kustannus on vuositasolla 220 miljoonaa euroa ja lisäksi lievempien loukkaantumisten osalla arviolta 42 miljoonaa euroa.
– Nollavision mukaisen kehityskulun toteutuessa nämä kustannukset kääntyvät
yhteiskunnallisiksi säästöiksi – puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen määrän vähentymisestä, päättyy suunnitelma.