Susi hyök­kä­si My­nä­mä­es­sä kar­ja­lan­kar­hu­koi­ran kimp­puun kes­ken hir­vi­jah­din 29. lo­ka­kuu­ta. Koi­ra vie­tiin eläin­lää­kä­riin ti­kat­ta­vak­si ja vai­kut­taa omis­ta­jan­sa mu­kaan pik­ku­hil­jaa toi­pu­van, ker­ro­taan Met­säs­tä­jä­lii­ton tie­dot­tees­sa.

– Koi­ra­ni oli noin sa­dan met­rin pääs­sä mi­nus­ta, kun susi hyök­kä­si ja is­ki ham­paan­sa sen pe­rä­pää­hän. Mei­tä oli sii­nä yli kym­me­nen met­säs­tä­jää jah­dis­sa, ja lä­hin pas­si­mies mi­nus­ta 200 met­rin pääs­sä, omis­ta­ja ker­taa puo­len­päi­vän ai­kaan sat­tu­nut­ta ti­lan­net­ta.

Hä­nen mu­kaan­sa koi­ra hau­kah­ti muu­ta­man ker­ran, jon­ka jäl­keen kuu­lui uli­naa.

– Sit­ten se juok­si suo­jaan jal­koi­hi­ni. Koi­ra tä­ri­si ja kat­se­li met­sään päin, kun­nes huo­ma­sin, et­tä sen pe­rä­pääs­tä oli pur­tu pala ir­ti.

Koi­ra vie­tiin heti eläin­lää­kä­riin. Haa­vo­ja hoi­de­taan edel­leen an­ti­bi­oo­tein ja ki­pu­lääk­kein. Ti­kit pois­te­taan en­si vii­kon alus­sa.

Ta­pah­tu­ma­paik­ka oli osit­tain kal­li­o­ta ja pu­sik­kois­ta se­ka­met­sää.

– Meil­lä oli toi­nen­kin koi­ra siel­lä sa­dan met­rin pääs­sä hir­ven pe­räs­sä, jo­ten vä­hän tuli pai­nei­ta saa­da se­kin siel­tä pois.

Pe­to­yh­dys­hen­ki­lö ja eläin­lää­kä­ri vah­vis­ti­vat su­den raa­del­leen koi­raa.

– Hir­vi­koi­ran tree­naa­mi­nen met­säs­sä on ny­kyi­sin ai­ka vai­ke­aa yk­sin. Jah­dis­sa on hel­pom­paa, kun on enem­män po­ruk­kaa, ja koi­rat tyk­kää­vät täs­tä työs­tä, omis­ta­ja huo­maut­taa.

– Täl­lä jah­ti­kau­del­la alu­eel­la ei ole men­nyt yh­tään koi­raa su­sil­le, mut­ta nii­tä on näh­ty liik­ku­van pi­hoil­la öi­sin. Vii­me hir­vi­kau­del­la tääl­lä oli ai­ka mon­ta­kin su­si­ti­lan­net­ta, mut­ta koi­ra­kuo­le­mia ei tul­lut.

Ky­sees­sä on 24. su­si­hyök­käys, jos­ta Met­säs­tä­jä­liit­to on uu­ti­soi­nut tä­män jah­ti­kau­den ai­ka­na. Su­si­kan­nan kas­vu vai­keut­taa koi­rien kans­sa met­säs­tä­mis­tä.

Liik­ku­va­na eläi­me­nä susi saat­taa il­mes­tyä min­ne ta­han­sa, ja su­lan maan ai­ka­na on hy­vin vai­kea var­mis­tua sii­tä, et­tei alu­eel­la ole su­sia. Esi­mer­kik­si hir­vi­jah­ti voi ol­la vai­kea to­teut­taa, jos koi­ria ei us­kal­le­ta las­kea alu­eel­la ir­ti.

Li­säk­si koi­rat mah­dol­lis­ta­vat muun mu­as­sa ko­la­rie­läin­ten jäl­jit­tä­mi­sen. Ko­la­ris­sa louk­kaan­tu­neen kar­hun tai vil­li­si­an jäl­ji­tyk­ses­sä toi­mi­va koi­ra on suur­riis­ta­vir­ka-apu­hen­ki­löil­le kor­vaa­ma­ton tur­val­li­suus­te­ki­jä.

Koi­ran kans­sa on met­säs­tet­ty Suo­mes­sa käy­tän­nös­sä yh­tä kau­an kuin tääl­lä on ol­lut asuk­kai­ta. Se on edel­leen kes­kei­nen osa met­säs­tys­kult­tuu­ria ja -har­ras­tus­ta. Koi­ral­le met­säs­tys on erit­täin luon­tais­ta toi­min­taa, jos­sa se pää­see käyt­tä­mään syn­ty­mäs­sään saa­mi­aan viet­te­jä.

Ken­nel­lii­ton ar­vi­on mu­kaan noin 100 000 koi­raa kul­kee omis­ta­jien­sa mu­ka­na met­säl­le joka vuo­si.