San­na Hal­me

Vii­sas käy met­sään sie­nien pe­rään jo hei­nä­kuun lo­pul­la. Par­hail­laan me­nos­sa ole­va kan­ta­rel­li­se­son­ki on tuo­nut herk­ku­ja pöy­tään useis­sa Va­kan alu­een kun­nis­sa. Tai­vas­sa­lon Mart­to­ja edus­ta­vat Tai­na Per­ko­la ja Jaa­na Leh­to­nen ker­to­vat vink­ke­jä sie­nes­tyk­seen. Per­ko­la on kou­lu­tet­tu sie­ni­mar­tak­si.

– Se oli use­am­man vuo­den kes­tä­vä mart­to­jen val­ta­kun­nal­li­nen kou­lu­tus lop­pu­töi­neen kaik­ki­neen. Mei­tä sie­ni­mart­to­ja on vii­si Var­si­nais-Suo­men alu­eel­la. Olem­me ve­tä­neet kai­ken­lai­sia ret­kiä, ja vie­neet ko­ti­ta­lous­tun­neil­le kou­lu­lais­ten sie­ni­o­pe­tus­ta, hän ker­too.

Sie­nes­tys on nous­sut uu­teen ku­kois­tuk­seen vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä.

– Ei meil­lä ko­to­na käy­tet­ty sie­niä. Nuo­ret ovat in­nos­tu­neet sie­nes­tä­mään täl­lä vuo­si­tu­han­nel­la, Per­ko­la ker­too.

– Evak­ko­kar­ja­lai­set toi­vat tän­ne tul­les­saan mu­ka­naan rous­ku- ja tat­ti­pe­rin­teen. Tääl­lä aja­tel­tiin en­nen, et­tä ta­tit ovat leh­män­ruo­kaa, li­sää Leh­to­nen.

Vii­me vuo­den syys­kuus­sa mart­to­jen sie­ni­ret­kel­lä Tai­vas­sa­los­sa ope­tel­tiin var­sin­kin vie­raam­pia sie­ni­la­je­ja.

– Jo­kai­sen pi­täi­si op­pia yk­si uu­si sie­ni vuo­des­sa. Sie­nien kans­sa ei ole leik­ki­mis­tä, jo­ten uu­si laji pi­tää tun­tea hy­vin, täh­den­tää Leh­to­nen.

Tot­tu­mat­to­man on vai­kea löy­tää sie­ni­a­pa­jaa. Jos­kus paik­ka pi­tää näyt­tää kä­des­tä pi­tä­en. Use­at la­jit ovat myös tai­ta­via kät­key­ty­mään.

– Sup­pi­lo­vah­ve­rot vaa­ti­vat "sup­pi­lo­sil­män", to­te­aa Per­ko­la.

Vaikka Taivassalon metsissä oli kuivaa, löytyi muutama mehevä kantarelli helposti.

Sanna Halme

Valoisassa metsässä viihtyvät monet eri sienet.

Sanna Halme

Sappitatti oli epämieluisa saalis.

Sanna Halme

Monet sienet lymyilevät sammalpeitteen alla.

Sanna Halme

Sie­ni­met­sään kan­nat­taa läh­teä nöy­rin mie­lin.

– Jos otat tosi pal­jon as­ti­oi­ta mu­kaan, et sit­ten löy­dä mi­tään, nau­raa Leh­to­nen.

Sat­tu­mal­ta löy­de­tyn aar­teen saa ko­tiin näp­pä­rin mart­ta­kons­tein.

– Voi teh­dä pus­su­kan ta­kis­ta tai pit­kä­hi­hai­ses­ta pu­se­ros­ta, Leh­to­nen neu­voo.

Kan­ta­rel­lin kas­vu­paik­ko­ja ovat muun mu­as­sa ojan­pen­kat, pol­ku­jen vie­rus­tat, koi­vi­kot ja haa­pa­met­si­köt.

– Jos­kus nii­tä voi löy­tää kal­li­ol­ta ja syn­käs­tä­kin met­säs­tä.

Hy­vät sie­ni­pai­kat ovat yleen­sä sa­lai­suuk­sia. Jos­kus pai­kois­ta syn­tyy eri­pu­raa. Leh­to­nen on ni­men­nyt muu­ta­man va­ki­o­paik­kan­sa hu­mo­ris­ti­ses­ti sen his­to­ri­an mu­kaan.

– Yk­si paik­ka on "vi­hai­sen tä­din paik­ka", yk­si on "paik­ka, jo­hon ei saa men­nä", ja yk­si on "Sa­min äi­din sa­lai­nen sie­ni­paik­ka", hän pal­jas­taa nau­ra­en.

Mart­ta­ka­ve­ruk­set poi­mi­vat sie­net ko­ko­nai­si­na, kat­kais­ten vain kan­nan. Sien­ten puh­dis­tus ta­pah­tuu ko­to­na. Met­säs­sä ol­laan kau­an.

– Kun koi­ran kans­sa läh­de­tään, sit­ten ol­laan kans­sa, ja ke­rä­tään alue puh­taak­si, ker­too Leh­to­nen.

Sienikoulutettu Taina Perkola toi näytille hyviä sienioppaitaan.

Sanna Halme

Tattisaalis vuodelta 2021.

Taina Perkola

Onnekas saa nopeasti ämpärinsä täyteen.

Taina Perkola

Aromikasta mustatorvisientä on vaikea löytää.

Taina Perkola

Kan­ta­rel­lit ovat par­hai­ta tuo­reel­taan. Suu­res­ta saa­liis­ta Leh­to­nen saa mon­ta ate­ri­aa.

– En­sin pais­te­taan sel­lai­se­naan voin ja öl­jyn kans­sa. Seu­raa­vak­si li­sä­tään si­pu­lia jouk­koon. Sit­ten teh­dään jo kas­ti­ke, ja lo­puk­si kas­ti­ket­ta lai­te­taan paah­de­tun ruis­lei­vän pääl­le.

Leh­to­sen mui­ta suo­sik­ke­ja ovat herk­ku­tat­ti­ri­sot­to ja lam­paan­kää­pä­pih­vi.

– Kaik­kea pi­tää ko­keil­la, ei me­ne­tä mi­tään.

Per­ko­la ar­vos­taa ora­kas­ta ja mus­ta­tor­vi­sien­tä.

– Orak­kaas­ta saa pal­jon pa­rem­paa mu­hen­nos­ta kuin kan­ta­rel­lis­ta, jo­ten­kin peh­me­än ma­kuis­ta. Tor­vi­sie­nes­tä teen keit­toa, kas­ti­ket­ta, pii­ras­ta ja täy­tet­ty­jä pas­tei­joi­ta. Tor­vi­sien­tä ei kan­na­ta säi­löä muu­ten kuin kui­vaa­mal­la.

– Sa­moin kuin herk­ku­tat­tia. Sii­tä tu­lee li­mai­nen pa­kas­tet­tu­na, tie­tää Leh­to­nen.

Kan­ta­rel­lin voi pa­kas­taa ja säi­löä etik­kaan. Kui­vaa­mal­la se sit­kis­tyy.

Viime syksyn marttojen sieniretkellä tutkittiin vieraampia lajeja.

Taina Perkola

To­reil­la kan­ta­rel­lin ar­vo on var­sin kor­kea, kah­dek­san eu­roa lit­ra.

– Ei sii­nä tun­ti­pal­koil­le pää­se, to­te­aa Leh­to­nen.

– Nyt kun it­se ke­rää, tun­tuu ko­val­ta hin­nal­ta, kom­men­toi Per­ko­la.

Nais­ten mu­kaan Suo­mes­sa myy­dään pal­jon vi­ro­lais­ta kan­ta­rel­lia.

– Sitä ei ai­na ker­ro­ta avoi­mes­ti, vaik­ka pi­täi­si.

Yli­mää­räi­siä sie­ni­ään nämä mar­tat ei­vät myy, vaan lah­joit­ta­vat tar­vit­se­vil­le.