Varsinais-Suomen hyvinvointialue valmistelee päätöksiä, joiden seuraukset tuntuvat pitkään sen jälkeen, kun tämän vuoden talousarviot on jo unohdettu. Ennakkotietojen mukaan suunnitelmissa on lakkauttaa merkittävä määrä sopimuspalokuntien asemia, koska tehtävämäärät ovat vähäisiä, henkilöstöä ei ole tarpeeksi ja säästöjä etsitään kiivaasti. Paperilla tämä näyttää ehkä siistiltä: rivejä Excel-taulukossa, joissa kulut hieman pienenevät.
Säästöjä pyritään saamaan sitäkin kautta, että Varha on määrännyt sopimushenkilöstölle entistä laajemmat terveystutkimukset, joiden perusteella katsotaan, onko sopimushenkilöstö kelvollinen osallistumaan tehtäviin, joita saattaa tulla eteen. Varmaa on, että osa sopimuspalokunnissa toimivista ei läpäise vaativan tason terveystarkastuksia eikä kuntovaatimuksia, vaikka hyvin ovat suoriutuneet eteen tulleista tehtävistä tähän asti, jolloin taas tehtäviin osallistuvien henkilöiden määrä vähenee, ”pummit” lisääntyvät, vasteajat kasvavat ja asemia voidaan sulkea, koska ei pystytä täyttämään vaadittua palvelulupausta.
Mutta kun katsetta nostaa taulukoista ylös, kuva muuttuu huomattavasti. Varhan vuosittaisen talouden noin 2,6 miljardista eurosta pelastustoimen laskennallinen osuus on noin 2,2 prosenttia eli puhutaan hämmästyttävän pienestä kuluerästä. Silti juuri sieltä etsitään säästöjä, ikään kuin kyse olisi raskaasta ja kestämättömästä menolajista.
Kun tarkastellaan sopimuspalokuntia valtakunnallisesti, kuva muuttuu vielä selvemmäksi. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön vuonna 2024 teettämässä selvityksessä yhden vapaaehtoisen palokunnan keskimääräiseksi vuosikustannukseksi yhteiskunnalle saatiin noin 146 000 euroa, mutta laskennallinen hyöty nousi 1,7 miljoonaan euroon per palokunta. Jokaista sijoitettua euroa kohden yhteiskunta saa siis takaisin arviolta 11–14 euron edestä hyötyä pelastettujen ihmishenkien, suojellun omaisuuden, ehkäistyjen vahinkojen sekä turvallisuusosaamisen ja varautumisen kautta.
Sopimuspalokuntien hälytysosastoihin kuuluu noin 15 000 jäsentä, jotka osallistuvat lähes puoleen kaikista hälytystehtävistä Suomessa. Se, että apu ehtii ajoissa haja-asutusalueille paikalle, riippuu juuri näistä paikallisista, usein täysin maallikkona töissä käyvistä ihmisistä, jotka vetävät haalarit päälle kesken illan ruuanlaiton tai yöunen. Ja harva toivoo lisää hälytystehtäviä vain siksi, että tilastoissa palokunta näyttäisi tarpeelliselta.
Toinen ongelma on varautumisen unohtaminen. Varha on nyt karsimassa sitä verkostoa, jonka varaan todellinen kriisinsietokyky rakentuu. Pelastustoimen ja sopimuspalokuntien koko idea ei ole vain tämän päivän hälytystehtävissä, vaan siinä, että kun jotakin todella vakavaa tapahtuu, paikalla on riittävästi koulutettuja ihmisiä, kalustoa ja paikallistuntemusta.
Tällaista kapasiteettia ei rakenneta vuodessa eikä kahdessa. Se syntyy vuosikymmenten aikana, koulutuksen, harjoittelun, yhteisöllisen sitoutumisen ja luottamuksen kautta. Jos asema kerran suljetaan, sen tilalle ei synny uudenlaista turvaverkkoa nappia painamalla.
On myös hyvä muistaa, ettei sopimuspalokunta ole pelkkä paloauto ja halli. Se on usein kylän sosiaalinen ja toiminnallinen keskus, joka houkuttelee nuoria mukaan, kouluttaa uusia turvallisuusosaajia ja ohjaa monia myöhemmin pelastusalan tai hoiva-alan ammattiin.
Kokonaan toinen keskustelu on se, kuinka sopimuspalokuntia voidaan kehittää. Monella paikkakunnalla on jo nyt haasteita saada uutta väkeä mukaan ja pitää harjoitustoiminta vireänä. Se on todellinen ongelma, mutta sen ratkaisu ei ole lakkauttaminen, vaan tukeminen: koulutuksen, kaluston ja paikallisen yhteistyön vahvistaminen.
Varhan päättäjillä ei ole helppo tehtävä. Talousraamit ovat tiukat, ja samalla pitäisi turvata palvelut ikääntyvälle ja alueellisesti haastavalle väestölle. Mutta juuri siksi valintojen pitäisi perustua vaikutusten mittakaavaan, ei vain listasta löytyvien lukujen helppoon viilaamiseen.
Siksi toivoisi, että ennen kuin yksikään aseman ovi lyödään säppiin, Varhassa pysähdyttäisiin katsomaan kokonaisuutta: ei vain tämän vuoden alijäämää, vaan sitä, millaisen turvaverkon päälle Varsinais-Suomi haluaa tulevaisuutensa rakentaa.
Joni Lindeman
Nuorempi sopimuspelastaja
Toiminnanjohtaja / Varsinais-Suomen Reserviläispiirit