Minua on kiinnostanut omalääkärimalli aina siitä asti, kun tästä kuulin ensi kerran Maskun terveyskeskuslääkäriltä joskus 1990 loppupuolella. A-studiossa esittivät 14.4. omalääkärimallia Aki Linden ja Mia Laiho. Oli Aki valovuoden edellä tiedoissaan Miaa.
Aki Linden esitti omalääkärimallia Porissa 1990 alkupuolella, ja oli yksi uranuurtaja sitä kehitettäessä. Hänellä oli hienoja ajatuksia, miten toimintaa kehitettäisiin ja hänen ajatuksensa saivat laajasti kiitosta koko valtakunnan tasolla. Hän loi sen mallin, joka säästi lääkärin ja potilaan aikaa ja kaikki olivat tyytyväisiä. Hän tunsi potilaan sairaushistorian, lääkityksen ja elämäntilanteen. Kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Se toimi hienosti ja sitä olisi pitänyt jatkojalostaa. Omalääkärimalli ei tuntunut sopivan suurille terveystaloille, koska heillä on bisnes tärkeämpää kuin ihmisten terveys.
Maskussa omalääkärimalli oli lapsen kengissä, mutta toimi epävirallisesti, kun pyrittiin samalle lääkärille. Sekin kehitys sai viimeisen kuoliniskun, kun hyvin toimiva terveyskeskus lopetettiin ja sen palvelut hajautettiin ympäri maakuntaa.
Lapsena meillä Kiskossa oli jo ”omalääkärimalli” 1950 luvulla, kun oli kunnanlääkäri, joka hoiti melkein kaikki lääketieteelliset kysymykset ihmisten lisäksi aina lehmistä lampaisiin asti. Maatalojen isännillä oli tapana kysellä vähän neuvoa kuten Juhana Vilen Tankki Täyteen -sarjassa, kun hän pyysi lääkäriä hoitamaan Emiliaa, ja sen jälkeen lampaita taloudellisista syistä. Lääkäri pahastui moisesta ehdotuksesta, Juhana kun ajatteli, että olisi ollut vain yksi kertamaksu ja säästetty hoitomaksussa.
Omalääkärimalli perustui siihen, että potilaalle on nimetty lääkäri, joka tuntee potilaan, toisin sanoen sinulle oma, pysyvä lääkäri perusterveyshoidossa terveyskeskuksessa, jota Maskussa ei enää ole. Mynämäki on huomattavasti edellä terveyden hoidossa Maskua ja uskon, että heillä on hyvät edellytykset kehittää myöskin omalääkärimallia, kun saadaan lääkäreitä riittävästi.
Unohdetussa mallissa on paljon etuja, joita ei koskaan saada terveystalossa. Omalääkäri tuntee asiakkaan terveystaustat, seuraa hoitoasi, laatii hoitosuunnitelmat ja ohjaa tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. Se on luotettava polku.
Omalääkärimallia pitää ehdottomasti kehittää edelleen ja tehdä siitä houkutteleva. Kun kehitetään terveyskeskusten ja pienten terveysyritysten avulla yhdessä tätä mallia, niin sitä kautta saadaan melkoiset säästöt terveyspalveluihin. Meillä terveystalot eivät ole kiinnostuneita omalääkärimallista, kun ne eivät tuota tarpeeksi viivan alle tulosta.
Suomen hallitus ja hyvinvointialueet yrittävät puheissaan kehittää mallia uudelleen, mutta se on jäänyt puheiden asteelle. Suunnitelmat ulottuvat nyt hamaan tulevaisuuteen ja ne on helppo haudata arkiston kätköihin.
Juhani Jokinen
Masku