Museojuna saapui Uuteenkaupunkiin perjantaina minuutilleen sata vuotta myöhemmin kuin ensimmäinen höyryveturi aikanaan.
Saara Huovinen
Saara Huovinen
Sata vuotta sitten Uudessakaupungissa juhlittiin. Elokuun 2. päivänä vuonna 1924 kello 17.15 saapui ensimmäinen juna uutta rataa pitkin kaupunkiin.
Höyryveturi oli koristeltu koivuin ja Suomen lipuin, ja se pysähtyi komean juhlaportin alle. Fanfaarit soivat ja kansa hurrasi.
– Oli koittanut se päivä, jolloin Uusikaupunki oli ensimmäisen kerran saanut kuulla veturin viheltävän ja nähdä junan ajavan kaupungin maille. Sitä hetkeä oli odotettu vuosikymmeniä, museonjohtaja Mari Jalava kertoi Uudenkaupungin Tervatorille kerääntyneelle yleisölle perjantaina.
Minuutilleen sata vuotta ensimmäisen junan jälkeen Uudessakaupungissa otettiin vastaan juhlajuna, Haapamäen museoveturiyhdistyksen lättähattu, jolle yhtä lailla soitettiin fanfaarit ja huudettiin hurraat.
.Sorvakon sillanpielessä Tervatorilla pidetyssä rautatien 100-vuotisjuhlassa lausui avaussanat kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén, radan historiasta kertoi Mari Jalava, Naiskuoro D'Ameni esiintyi kahdella kappaleella ja soittamassa oli Uudenkaupungin VPK:n soittokunta.
Radan satavuotisjuhlissa puhui kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén.
Saara Huovinen
Naiskuoro D'ameni esiintyi.
Saara Huovinen
Osanotto juhlallisuuksissa jäi vähemmälle kuin sata vuotta aiemmin, jolloin paikalla oli lehtitietojen ja valokuvien mukaan satoja, jopa tuhansia ihmisiä, vaikka asukasluku oli tuolloin vain noin 4000.
Uusikaupunkilaisilla olikin aihetta suureen iloon, sillä rataa oli ennätetty kovasti odottaa. Kun rata oli saanut rakentamispäätöksen vuonna 1909, kaupungissa oli pidetty kansalaisjuhla. Kaupungin soittokunta marssi kaduilla ja kaupunkilaiset sytyttivät juhlan kunniaksi kynttilöitä ikkunoilleen.
Ratatöiden aloittamista ja valmistumista hidastivat muun muassa valtion rahoitusongelmat, sisällissota, ratalinjan hankalat pehmeikköalueet ja väittelyt radan linjauksista.
Mynämäki saattoi juhlia ensimmäistä junaansa liki vuotta aiemmin kuin Uusikaupunki, ja kesäkuun 14. päivänä vuonna 1924 juna oli saapunut ensimmäistä kertaa Kalannin asemalle.
– Tai oikeastaan 200 metrin päähän asemasta. Juhlallisuuksia ennen oli ollut sateista, ja rataa ei saatukaan ihan asemalle asti valmiiksi. Mutta juhlat pidettiin, Jalava kertoi puheessaan.
Rata kuljetti matkustajia aina vuoteen 1993 saakka, jolloin henkilöliikenne lakkautettiin. Myös tavarajunaliikenteellä on ollut suuri merkitys koko radan historian ajan.
– Rataa pitkin kulki alkuaikoina maataloustuotteita, kalaa, kiveä ja toisaalta telakkateollisuuden raaka-aineita. Myös posti kulki junalla, Jalava kertoi.
.Leena Arvela-Hellén lainasi puheessaan sadan vuoden takaista Uudenkaupungin pormestari Georg Jungqvistin juhlapuhetta. Valtiosäädyn päätös radan rakentamisesta oli tehty kolmen äänen enemmistöllä äänin 95–98, ja aikaa radan valmistumiseen oli kulunut siitä vielä 27 vuotta.
– Mutta joskin tämä odotusaika on näyttänyt meistä kohtuuttoman pitkältä, on tuo kaihomme esine meille nyt niin paljon rakkaampi ja kalliimpi, että mielellämme tahdomme unohtaa aikaisemman tyytymättömyytemme, Jungqvist lausui.
– Sitä seikkaa, että meillä on ollut täysi oikeus saada tuo rata, eivät edes vastustajat ole voineet kieltää. Tiedämme, että rautatien kautta nousee kaikkialla maan arvo, lisääntyy tuotanto, edistyy menekki ja luodaan henkistä ja aineellista kehitystä.
Arvela-Hellénin mukaan tänä päivänä käydään samanlaista taistelua henkilöjunaliikenteen saamiseksi radalle kuin 1800-luvulla radan rakentamisen yhteydessä. Myös Jalava viittasi uusiin henkilöjunaliikenteen suunnitelmiin puheessaan.
– Saammeko vielä joskus lähteä junalla Turkuun ja jatkoyhteyksiin, ei ole tällä hetkellä kai kenenkään tiedossa. Seuraamme kuntalaisina tilannetta mielenkiinnolla, hän sanoi.
Haapamäen museoveturiyhdistyksen lättähattu kuljetti matkustajia Uuteenkaupunkiin perjantaina, ja uudelleen lauantaina.
Saara Huovinen
Fakta
Merikapteeni Robert Hartman teki jo v. 1887 ensimmäisen aloitteen rautatien saamiseksi Uuteenkaupunkiin.
Ensimmäinen anomus valtiopäiville tehtiin kymmenen vuotta myöhemmin.
Päätös radan rakentamisesta saatiin v. 1909.
Työhön päästiin v. 1918, ja rataa rakennettiin 7,5 vuotta.
Viralliset radan vihkiäiset pidettiin toukokuussa 1925.