Onko läheisellä juhlat tiedossa ja jotain viemistä pitäisi keksiä, mutta pää lyö tyhjää? Usein päivänsankarille annetaan tavaroita, joskus ihan tarpeeseenkin, mutta melko usein lahjoja annetaan ihan vain tavan vuoksi.
Varmasti jokaisella on kotonaan useampi lahjaksi saatu, mutta turhahko esine, jota ei kuitenkaan henno antaa eteenpäin tai heittää pois. Samaan aikaan Suomessa ylikulutuspäivää vietetään jo maalis-huhtikuun vaihteessa, jolloin olemme kuluttaneet oman osuutemme koko vuoden luonnonvaroista.
Voisikohan aineellisten lahjojen tilalle keksiä muita, kestävämpiä vaihtoehtoja, jotta turhaa tavaraa ei pääsisi kertymään?
Aineeton lahja on varmasti monille tuttu termi, ja siinä voi piillä vastaus tähän ongelmaan. Aineeton lahja voi olla esimerkiksi lahjakortti paikalliseen kahvilaan, elokuvateatteriin tai hierojalle. Tai sopisiko aktiivista tyyppiä olevalle lajikokeilu uuteen harrastukseen, tai museokortti kulttuurin ystävälle?
Jos lahjansaaja on tuttu, voi harkita myös tämän nimissä tehtävää lahjoitusta johonkin hänen sydäntään lähellä olevaan toimintaan, kuten luonnonsuojeluun tai lasten harrastustoimintaan. Lapsillekaan ei aina tarvitse ostaa uusia leluja. Myös vanhemmat ilahtuvat varmasti, jos paketista paljastuu tavaran sijaan esimerkiksi yhteinen majanrakennushetki tai eväsretki lähimetsään.
Usein läheisten ja ystävien mieltä lämmittää eniten yhteinen tekeminen ja yhdessä vietetty aika, joista jää elämään mukavia muistoja. Lahjan ei myöskään aina tarvitse olla ulkopuolisen tarjoama palvelu, vaan sellaiseksi soveltuu myös vaikkapa kotona tarjottu kahvitteluhetki, lupaus avusta tulevassa arjen projektissa tai yhteistyönä valmistettu illallinen.
Tavaraa on maapallo pullollaan, mutta suurin lahja voikin olla se, että kalenterista on varattu aikaa toista varten ja välittämistä osoitetaan yhdessäololla.
Inkeri Leksis Valoniasta