As­kais­ten kylä eli jän­ni­tyk­ses­sä kak­si kuu­kaut­ta. Myös 2.-luok­ka­lai­nen Heik­ki val­voi maa­nan­tai­na Mas­kun kun­nan­val­tuus­ton ko­kouk­sen ajan ja jän­nit­ti, “kuin­ka mun kou­lul­le käy”. Tie­to kou­lun jat­ku­mi­ses­ta ta­voit­ti sa­la­man­no­pe­as­ti ky­län ak­tii­vi­sen yh­tei­sön ja syn­tyi pää­tös: lau­an­tai­na Mars­kin to­ril­la juh­lit­tai­siin!

Maa oli saa­nut yöl­lä hen­non lu­mi­peit­teen ja au­rin­ko al­koi pais­taa. Osa ky­län yh­dis­tyk­sis­tä ja yri­tyk­sis­tä tar­jo­si juh­la­vä­el­le kah­via ja herk­ku­ja, ja pop­kor­nia. Ih­mi­set vau­vas­ta vaa­riin koh­ta­si­vat to­ril­la ja vaih­toi­vat kuu­lu­mi­sia.

Osa lap­sis­ta odot­taa huo­mi­sia synt­tä­rei­tä. Het­ken pääs­tä osa rien­tää lu­mi­leik­kei­hin ki­os­kin taak­se. “Mä oon syö­nyt jo ai­na­kin kuu­si tuu­li­hat­tua!” eräs lap­sis­ta il­moit­taa.

Mi­käs se tääl­lä As­kai­sis­sa on pa­ras­ta? ky­syn pai­kal­li­sil­ta, jot­ka ovat yli 20 vuot­ta asu­neet ky­läs­säm­me. Rau­hal­li­suus, he vas­taa­vat yh­teen ää­neen. Yk­si heis­tä toi­mii As­kais­ten kou­lul­la lu­ku­muo­ri­na. Hän ke­huu kou­lun hen­ki­lö­kun­taa, joka ai­na ys­tä­väl­li­ses­ti ot­taa hä­net vas­taan. Op­pi­lait­ten mie­les­tä pa­ras­ta ky­lä­kou­lus­sam­me ovat opet­ta­jat, juus­to­me­ri, ka­ve­rit, liik­ka­sa­li.

As­kais­ten kou­lus­sa ei kiu­sa­ta, siel­lä on pie­net luo­kat ja vä­hän op­pi­lai­ta, sa­noo Hei­kin veli. Eka­luok­ka­lai­nen So­fia ker­too, et­tä kaik­ki leik­ki­vät kaik­kien kans­sa.

Lap­si­per­heet ko­ke­vat As­kais­ten par­haak­si puo­lek­si yh­tei­söl­li­syy­den. Se tar­koit­taa esi­mer­kik­si sitä, et­tä yh­des­sä teh­dään ja kaik­kia kuun­nel­laan. Ku­kaan ei jää yk­sin, vaan kaik­ki ote­taan ai­na mu­kaan suun­nit­te­luun, mut­ta sal­li­taan myös ar­mol­li­suus ja osal­lis­tu­mi­nen omien voi­ma­va­ro­jen mu­kaan.

To­ri­ki­os­kis­sa käy iloi­nen pu­heen­so­ri­na, pöy­dis­sä is­tuu pai­kal­li­sia kan­ta-asi­ak­kai­ta. Yk­sis­sä tuu­min vas­taus kuu­luu “tori”, kun ky­syn, mikä on ky­läs­sä pa­ras­ta. Heti toi­se­na mai­ni­taan toi­mi­va ky­läyh­dis­tys. As­kai­sis­sa on myös hyvä yh­teis­hen­ki, ja eri­tyi­ses­ti mo­net iloit­se­vat sii­tä, et­tä nuo­ria on muut­ta­nut ta­kai­sin ky­läl­le, nyt per­hei­den­sä kans­sa.

Yk­si täl­lai­nen pa­luu­muut­ta­ja­per­he ker­too, et­tä omaa rau­haa ha­et­tiin, ja sitä myös saa­tiin. Ym­pä­ris­tö ko­e­taan tur­val­li­sek­si. Toi­nen­kin lap­si­per­he ko­kee, et­tä tääl­lä on tur­val­lis­ta asua ja lap­sen voi rau­hal­li­sin mie­lin pääs­tää kul­ke­maan kou­luun tai ulos leik­ki­mään.

To­ri­ki­os­kin ve­te­raa­nit an­ta­vat kii­tos­ta lap­sil­le, jot­ka ai­na ter­veh­ti­vät. He muis­tut­ta­vat, et­tä ei­hän kou­lu ole ai­no­as­taan kou­lu­lai­sia var­ten. Il­lat on py­hi­tet­ty ai­kui­sil­le ja sali on­kin il­tai­sin ai­na va­rat­tu. He toi­vo­vat kou­lul­le eri­lai­sia ta­pah­tu­mia, ja ke­hu­vat Hol­via, joka jär­jes­tää ta­pah­tu­mia näyt­te­lyis­tä vii­nin­mais­te­luun. Ky­län elin­voi­mai­suu­den ta­kia he ko­ke­vat, et­tä oli­si tär­ke­ää saa­da ih­mi­set ky­läl­lä liik­keel­le.

As­kai­sis­sa on “van­han ajan mei­nin­kiä” ja kaik­ki aut­ta­vat toi­si­aan, ih­mi­set ovat maan­lä­hei­siä. 15 vuot­ta sit­ten ky­lään muut­ta­nut per­hee­näi­ti poh­tii, et­tä pal­ve­lut ovat vä­hen­ty­neet, mut­ta sil­ti yri­te­tään säi­lyt­tää As­kais­ten ky­län hen­ki. Tämä on epäi­le­mät­tä ky­län suo­la.

Eräs per­he ker­too mi­nul­le ta­ri­nan sii­tä, kuin­ka hei­dät ai­ka­naan otet­tiin uu­si­na asuk­kai­na tääl­lä vas­taan. Heil­le oli sa­not­tu, et­tä hei­tä odo­te­taan. Tääl­lä kaik­ki toi­vo­te­taan ter­ve­tul­leek­si. Tääl­lä on ih­mi­sen hyvä ol­la.

Sit­ten koit­taa kel­lo 12, ja tori hil­je­nee. To­de­taan ky­lä­juh­lien jär­jes­tä­jien kes­ken, et­tä kä­vi­jöi­tä oli lä­hes pa­ri­sa­taa. Seu­raa­val­la ker­ral­la lei­vo­taan kol­mas­kin mok­ka­pa­la­pel­ti.

Heik­ki ja ka­ve­rit voi­vat nyt rau­has­sa jat­kaa opin­to­jaan il­man mur­het­ta ”mun kou­lun” – mei­dän yh­tei­söl­li­sen ky­lä­kou­lum­me –  lo­pet­ta­mi­ses­ta.

An­nii­na Hai­mak­ka