JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Riitta Engström kirjoi pellavakankaalle kyyhkysen. Yhden sulan kirjominen vei noin tunnin.

Riitta Engström kirjoi pellavakankaalle kyyhkysen. Yhden sulan kirjominen vei noin tunnin.

Saara Huovinen

Uutiset
Vehmaa
18.11.2020 14.17

Arkkualba on viimeinen lämmin peitto

Saa­ra Huo­vi­nen

Veh­maan kir­kos­sa on otet­tu käyt­töön pel­la­vas­ta ku­dot­tu, kir­jail­tu ark­ku­al­ba, jon­ka saa ha­lu­tes­saan käyt­töön siu­naus­ti­lai­suu­des­sa ar­kun peit­teek­si. Pei­ton lah­joit­ti­vat seu­ra­kun­nal­le veh­maa­lai­set mart­ta­yh­dis­tyk­set, joil­la oli jää­nyt yh­teis­tä ra­haa ai­em­mas­ta as­ti­oi­den vuok­raus­toi­min­nas­ta.

Merja Alastalo (oik.), Pirjo Kaskinen, Riitta Engström ja Kirsti Lahtinen osallistuivat marttojen hankkeeseen. Seurakuntamestari Anita Soranko pitelee käsissään hiekkaliinaa.

Merja Alastalo (oik.), Pirjo Kaskinen, Riitta Engström ja Kirsti Lahtinen osallistuivat marttojen hankkeeseen. Seurakuntamestari Anita Soranko pitelee käsissään hiekkaliinaa.

Saara Huovinen

– Poh­dim­me, mitä sel­lais­ta ra­hal­la voi­si teh­dä, et­tä sii­tä jäi­si jo­ta­kin py­sy­vää. Tämä sai heti kan­na­tus­ta, Kirs­ti Lah­ti­nen ker­too.

Niin­pä veh­maa­lai­sis­ta Mar­tois­ta yk­si jos toi­nen­kin kai­ve­li omaa pel­la­va­va­ras­to­aan ja toi lan­ka­löy­tön­sä yh­tei­seen pöy­tään. Lah­joi­te­tuis­ta pel­la­va­vyyh­deis­tä oli­si riit­tä­nyt ma­te­ri­aa­lia use­am­paan­kin ark­ku­peit­tee­seen.

– Kan­kaan ku­toi my­nä­mä­ke­läi­nen Lii­sa Heik­ki­lä, ja hän sit­ten va­lit­si vyyh­deis­tä par­haat, Mer­ja Alas­ta­lo ker­too.

Kir­jon­ta­työn teki veh­maa­lai­nen Riit­ta Engst­röm, joka va­lit­si ai­heik­si vil­jan­täh­kät ja ris­tin sekä kyyh­ky­sen. Omai­set voi­vat päät­tää, kum­pi ku­vis­ta tu­lee nä­ky­viin.

Ark­ku­peit­teel­le on kat­sot­tu paik­ka kir­kon sei­näl­tä sa­kas­tin oven vie­res­tä. Sii­hen kuu­luu myös pie­nem­pi pel­la­vai­nen lii­na. Lii­na suo­jaa pei­tet­tä hie­kal­ta, jota käy­te­tään ris­tin te­ke­mi­seen siu­naa­mi­sen yh­tey­des­sä.

Ark­ku­peit­tei­tä oli ylei­ses­ti käy­tös­sä ai­na 1800-lu­vul­le as­ti, ja ne ovat tau­on jäl­keen jäl­leen yleis­ty­mäs­sä. Peit­teen käyt­tä­mi­ses­sä ko­ros­tuu, et­tä jo­kai­nen vai­na­ja on yh­tä ar­vo­kas.

– Ark­ku­al­ba on eko­lo­gi­nen vaih­to­eh­to, ja luu­len et­tä se on sen ta­kia tul­lut uu­del­leen. On kau­nis aja­tus, et­tä al­ba on meil­le vii­mei­nen läm­min peit­to, Mer­ja Alas­ta­lo sa­noo.

Arkkupeitteen toisena kuva-aiheena on risti ja viljantähkiä.

Arkkupeitteen toisena kuva-aiheena on risti ja viljantähkiä.

Saara Huovinen