Juha Lai­ne

En­ti­nen ko­ri­pal­lo­am­mat­ti­lai­nen Jar­no Ni­ku­la oli juu­ri aloit­ta­nut ko­ris­ker­hon pie­nil­le po­jil­le ja ryh­mäs­sä oli myös mie­hen oma poi­ka Aa­mos. Isä mie­tis­ke­li, jos­ko poi­ka la­jis­ta in­nos­tui­si ja hom­ma­si kun­non ko­rin ko­ti­pi­hal­le. En­sim­mäi­sen vuo­den ai­ka­na kori oli enem­män ko­ris­tee­na.

– Mei­na­sin jo myy­dä sen ja kiu­kut­te­lin Mona-puo­li­sol­le­kin, et­tä tuli os­tet­tua noin kal­lis ko­ri­te­li­ne. On­nek­si en kui­ten­kaan myy­nyt, Jar­no muis­te­lee kym­me­nen vuo­den ta­kai­sia asi­oi­ta.

Kun Aa­mok­sen ki­pi­nä syt­tyi, se roi­hah­ti sa­man­lai­siin liek­kei­hin kuin isäl­lä­kin. Sen jäl­keen pi­ha­ko­riin on pais­kit­tu tu­han­sia ja tu­han­sia heit­to­ja. Poi­ka on ot­ta­nut iso­ja ke­hi­tys­harp­pauk­sia sään­nöl­li­ses­ti ja on nyt 17-vuo­ti­aa­na te­ke­mäs­sä lä­pi­mur­toa lii­ga­ta­sol­la. Am­mat­ti­lai­suus siin­tää nuo­ren po­jan unel­mis­sa.

– Ei sil­lä ole vä­liä, mi­hin sar­jaan pää­sen pe­laa­maan niin kau­an kuin vain pää­si­si am­mat­ti­lai­sek­si. Kaik­kia osa-alu­ei­ta pi­tää sil­ti vie­lä ke­hit­tää, Aa­mos suun­nit­te­lee.

Nuo­res­ta iäs­tään huo­li­mat­ta Ni­ku­la on täl­lä kau­del­la pa­luu­muut­ta­ja. Olo­suh­teet ko­et­tiin vii­me kau­del­la pa­rem­mik­si muu­al­la ja Aa­mos pe­la­si BC No­ki­an ri­veis­sä oman ikä­luok­kan­sa SM-sar­jaa.

– On­han se ai­ka iso hyp­py sil­tä ta­sol­ta Ko­ris­lii­gaan. Vii­me kau­del­la tääl­lä ei vie­lä ol­lut aa­mut­ree­nei­hin mah­dol­li­suut­ta, mut­ta nyt sel­lai­nen on ja pää­tin pa­la­ta. No­ki­al­ta sain kui­ten­kin hy­vää op­pia ja uu­sia ka­ve­rei­ta, Aa­mos sa­noo.

Hy­vän ys­tä­vän­sä Tom­mi Leh­to­sen kans­sa po­jat ovat mur­tau­tu­neet va­kuut­ta­vas­ti lii­ga­mie­his­tön pe­laa­vaan ko­koon­pa­noon. Jar­no on val­men­ta­nut kak­sik­koa jo pie­nes­tä läh­tien ja pie­ni yl­peys on ää­nes­sä, vaik­ka sitä so­pi­vas­ti pei­tel­lään­kin.

– Ei ole tar­vin­nut har­joi­tuk­siin pa­kot­taa. Kyl­lä se in­to­hi­mo la­jiin on tul­lut si­säl­tä päin ja niin sen pi­tää ol­la­kin, Jar­no lin­jaa.

Aa­mos saa vä­lil­lä ko­vaa­kin pa­lau­tet­ta isäl­tään, mut­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tätä ei ote­ta.

– Ai­ka pal­jon mi­nul­ta on ai­na vaa­dit­tu. Pie­ne­nä se tun­tui vä­lil­lä tyh­mäl­tä, mut­ta näin jäl­ki­kä­teen mie­tit­ty­nä se on ol­lut vain hyvä jut­tu, Aa­mos kiit­te­lee.

175-sent­ti­nen ta­ka­mies ei sil­ti ole mi­kään isän­sä ko­pio. Mo­lem­mat ovat erit­täin kim­moi­sia, mut­ta Jar­no kes­kit­tyi enem­män heit­tä­mi­seen. Aa­mos te­kee pe­liä, pi­tää enem­män pal­loa ja pyr­kii luo­maan toi­sil­le heit­to­paik­ko­ja. It­se asi­as­sa juu­ri heit­tä­mi­nen on sel­lai­nen osa-alue, jota hä­nen it­sen­sä mu­kaan pi­täi­si eni­ten ke­hit­tää.

Aa­mos opis­ke­lee nyt tois­ta vuot­ta Uu­den­kau­pun­gin lu­ki­os­sa. Ko­ri­pal­lo on eh­do­ton yk­kös­jut­tu, mut­ta voi­ma­va­ro­ja on jä­tet­ty kou­luun­kin.

– En ha­lua kaik­kea jät­tää ko­rik­sen va­raan, mut­ta en osaa vie­lä sa­noa, mikä am­mat­ti kiin­nos­tai­si, ujon oloi­nen pal­lo­tai­tu­ri mie­tis­ke­lee.