Vapaaehtoiset pelastajat tekevät tärkeää työtä maalla mutta myös merellä. Järvi- ja meripelastusyhdistyksiä on ympäri maan vajaat 60. Ne päivystävät keväästä myöhäiseen syksyyn.
Suomen Meripelastusseuran mukaan vapaaehtoiset miehistöt ovat suorittaneet tänä vuonna elokuun puoliväliin mennessä yhteensä 1380 pelastus- ja avustustehtävää, joissa apua on saanut noin 2700 ihmistä.
Tehtävistä 40 oli viranomaisen johtamia kiireellisiä meripelastuksen, pelastustoimen tai ensihoidon tehtäviä ja loput eriasteisia ennaltaehkäiseviä avustustehtäviä. Jäsenpalveluun kuuluvia tehtäviä suoritettiin noin 550 jäsenpalveluun.
Naantalin meripelastusyhdistys (V-SS 1.9.) esitteli uusimpana apuvälineenään lämpökameralla varustettua dronea, josta tulee olemaan apua erityisesti, kun syksyn tullen vesillä liikutaan pimeneväänkin aikaan.
Harvinainen se on sikäli, että muilla vastaavilla yhdistyksillä ei sellaista vielä ole. Havaintoesityksessä nähtiin, miten tehokkaasti ja nopealla vauhdilla kadonnutta etsitään dronekuvan avulla, ja miten mereen pudonnut henkilö saadaan turvaan pelastusveneeseen.
Miehistöihin kaivataan lisää pelastajia. Harrastus vaatii sitoutumista, mutta tarjolla on mahdollisuus päästä vesille ilman omaa venettä, auttaa kanssaihmisiä ja saada monipuolinen pelastus- ja merenkulkukoulutus sekä tietysti paikallista koulutusta. Vapaaehtoiset ovatkin viranomaisille tärkeä yhteistyökumppani, koska heillä on hyvä paikallistuntemus oman alueensa erityispiirteistä.
Tärkeää on, että vapaaehtoispohjalta toimivilla meripelastusyhdistyksillä on kalusto kunnossa. Siihen tarvitaan ulkopuolisia sponsoreita, joilla kullakin on oma taustansa auttamiseen. Esimerkiksi vakuutusyhtiölle on luontevaa pyrkiä ennaltaehkäisemään onnettomuuksia tai ainakin edesauttaa vahinkojen pysymistä mahdollisimman pienenä.
Apua pitää vesillä olla nopeasti saatavilla, sillä siellä alun perin kiireetönkin ongelma voi kehittyä hätätilanteeksi.
Sari Honkasalo