Kun pitää säästää tai kun toiminta muutoin loppuu, tyhjilleen jää monenlaisia tiloja ja rakennuksia.
Kunnat ja seurakunnat pistävät usein kiinteistöjä myyntiin nettihuutokaupalla. Ehkä se on todettu helpommaksi tai edullisemmaksi kuin kiinteistönvälitysten kautta myyminen, mutta useimmiten nettihuutokaupoista tulleet tarjoukset kuulostavat erityisen pieniltä. Joidenkin kiinteistöjen kohdalla toki tulevat korjaustarpeet ovat niin suuret, ettei isoa hintaa voi odottaakaan.
Pilkkahinnalla ei kuitenkaan verorahoilla toimivienkaan tahojen kannata omaisuuttaan myydä. Siksi ei Mynämäen seurakuntakaan syyskuussa hyväksynyt pappilasta alle 30 000 euron tarjousta. Hienon jokirannassa sijaitsevan rakennuksen soisi löytävän omistajan, joka käyttäisi sitä sellaiseen toimintaan, joka pitäisi sen edelleen jollakin tavalla myös julkisesti avoinna.
Kiinteistöjen myyntiin suhtaudutaan usein ensimmäiseksi negatiivisena, mutta pahinta lienee kuitenkin pitää niitä tyhjänä jonkinlaisessa odotustilassa. Lopputulos kuitenkin ratkaisee. Esimerkiksi Maskun Brankkarin käyttö aiemmassa tarkoituksessaan päättyi, mutta nyt sen sisälle syntyy uutta elämää, kun kiinteistön ostaneet yrittäjät kunnostavat tilat vuokrattaviksi yrityksille tai yksityisille.
Kuntien hankkimat moduulirakennukset ovat luku sinänsä. Niiden kohdalla alkuperäinen ajatus on, että mikäli oma käyttö loppuu, ne voi siirrettävinä kätevästi myydä muualle, kuten Nousiainen tekee nyt kunnantalolleen.
Joskus niitä on kunnan sisälläkin siirretty paikasta toiseen tarpeesta riippuen. Kuten Mynämäessä rakennukset hankittiin ensin terveyskeskuksen väistötiloiksi ja sittemmin siirrettiin Laurin koulun lähelle koulun väistötilaksi. Kun se tarve päättyi, tiloja käytetään vammaisten päivätoimintaan.
Tämä on joustava ratkaisu palvelujen tarjoamiseen, varsinkin kun rakennuksetkin ovat jo kehittyneet ajoista, jolloin niitä kutsuttiin parakeiksi.
Sari Honkasalo