Täl­lä vii­kol­la on vie­tet­ty 45:ttä kan­sain­vä­lis­tä Cru­sell-fes­ti­vaa­lia. Puu­pu­hal­ti­miin kes­kit­ty­vä ta­pah­tu­ma on ison or­ga­ni­soin­ti­työn ja fes­ti­vaa­lia luot­saa­vien työn­te­ki­jöi­den hen­ki­lö­koh­tais­ten kon­tak­tien lop­pu­tu­los. Väis­ty­vä tai­teel­li­nen joh­ta­ja Ol­li Lep­pä­nie­mi ker­toi Va­kan haas­tat­te­lus­sa (V-SS 24.7.) hou­ku­tel­leen­sa muu­at­ta rans­ka­lais­ta huip­puk­la­ri­ne­tis­tia mu­kaan jo pit­kään, lo­pul­ta tänä vuon­na on­nis­tu­en. Työ vaa­tii siis pit­kä­jän­tei­syyt­tä ja to­del­lis­ta rak­kaut­ta la­jiin.

Kes­ki­mää­räi­nen ku­lut­ta­ja, saa­ti ko­ko­naan klas­si­sen tai­de­mu­sii­kin ul­ko­puo­lel­ta tu­le­va sa­tun­nai­nen kan­sa­lai­nen ei tätä hel­pos­ti ym­mär­rä. Niin­pä Cru­sell-viik­koa saa­te­taan moit­tia sii­tä, et­tei se kos­ke­ta ta­val­lis­ta kan­saa. Toi­saal­ta vaik­ka­pa lap­si­per­heet ovat löy­tä­neet vii­kon las­ten­kon­ser­tit ja las­ten suo­si­os­sa ol­leet avoi­met soi­tin­ko­kei­lut. Kult­tuu­ri ei ole jo­ta­kin kau­ka­na ylä­puo­lel­la lii­te­le­vää höt­töä, vaan täs­sä ta­pauk­ses­sa laa­jo­ja keuh­ko­ja ja kou­riin­tun­tu­vaa sor­mien ve­nyt­te­lyä vaa­ti­vaa asen­non­hal­lin­taa, kun soit­ti­mes­ta pi­täi­si saa­da ää­ni. Sii­tä se al­kaa: mat­ka mu­siik­kiin, mat­ka it­se­tun­te­muk­seen ja yh­teis­toi­min­taan.

Cru­sell-vii­kon ja vas­taa­vien kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mien mer­ki­tys on mo­ni­nai­nen pai­kal­li­ses­ti, kan­sal­li­ses­ti ja kan­sain­vä­li­ses­ti. Kes­ki- ja Ete­lä-Eu­roo­pas­ta saa­pu­vat muu­sik­ko-opet­ta­jat ja hei­dän op­pi­laan­sa le­vit­tä­vät tääl­tä läh­det­ty­ään te­ho­kas­ta pus­ka­ra­di­o­ta, joka vies­tii suo­ma­lai­sis­ta ky­lis­tä, kau­pun­geis­ta, mai­se­mis­ta ja ih­mi­sis­tä tie­toi­neen ja tai­toi­neen. Mi­kään ei ole tu­ris­mil­le ja yri­tyk­sil­le tär­ke­äm­pää kuin kiin­nos­ta­va mai­ne maa­il­mal­la. Maan, kau­pun­gin, tai ta­pah­tu­man kool­la ei ole vä­liä – tai pie­nuus on valt­ti, sil­lä yhä use­am­pi ny­ky­tu­ris­ti ha­keu­tuu tie­toi­ses­ti syr­jään mas­sa­ta­pah­tu­mis­ta.

Mu­siik­ki­maa­il­ma, ku­ten kaik­ki kor­ke­a­kult­tuu­ri, on tun­net­tu erit­täin ko­vas­ta kil­pai­lus­ta. Jäl­kiä ve­ri­sis­tä tais­te­luis­ta ei Cru­sell-vii­kol­la kui­ten­kaan näy ei­kä kuu­lu. So­pu­soin­tu tuo kau­neim­mat sä­ve­let.

San­na Hal­me