Kun on selvää, että jokaisen elämä päättyy jossakin vaiheessa kuolemaan, on jopa outoa, ettei jokaisella ole tehtynä testamenttia. Puhumattakaan siitä, että jokainen olisi hoitanut kuntoon asiakirjat siitä, miten omia asioita hoidetaan, jos itse ei siihen enää ole kykenevä.
Tosiasia monelle varmaan on se, että tällaisia herkkiä asioita on vaikea ottaa puheeksi. Kuitenkin se olisi helpotus sekä itselle että läheisille, ja vähentäisi epävarmuutta ja ristiriitoja tulevaisuudessa.
Se, että esimerkiksi yhdistykset pyytävät lakimiehiä jäsentilaisuuksiinsa puhumaan edunvalvontavaltuutuksesta, hoitotahdosta ja testamentista, voi antaa sysäyksen siihen, että pystyy avaamaan keskustelun läheistensä kanssa. Näin teki juuri esimerkiksi Eläkeliiton Kustavin yhdistys (V-SS 10.2.), mutta oikeastaan aihe ei ole vain eläkeläisille olennainen vaan kaikenikäisille aikuisille.
Yleensä keskustelua päädytään käydään elämänmuutosten tai kriisien hetkellä, vaikka rauhallinen, arkinen hetki olisi paljon käytännöllisempi.
Ja jos tärkeät asiakirjat ovat tehtynä, niiden olemassaolo ja säilytyspaikka pitäisi myös kertoa niille, joita ne koskevat.
Edesmenneen omaisen asioiden hoito vaatii monimutkaisia järjestelyjä, joihin liittyy paljon asiointia eri viranomaisten kanssa.
Valtiovarainministeriössä on parhaillaan käynnissä Edesmenneen omaisen asioiden vaivaton hoito -ohjelma, jossa etsitään keinoja helpottaa omaisten asiointia raskaassa elämäntilanteessa sekä tehostaa viranomaisten prosesseja.
Ohjelman tavoitteena on saada vuoden 2027 alkuun voimaan laki, jonka myötä kuolinpesän osakastietoihin, perukirjaan ja perintöverotukseen liittyviä asioita olisi mahdollista hoitaa sähköisesti. Edelleen säilyisi rinnalla myös paperinen asiointi.
Tavoitteena on myös selvittää mahdollisuuksia tulevaisuudessa ottaa käyttöön sähköinen testamentti ja valtakunnallinen testamenttirekisteri. Se auttaisi testamenttien säilymisessä ja löydettävyydessä.
Sari Honkasalo