Ke­vään mer­kit on help­po tun­nis­taa. Tu­lee les­ken­leh­det, val­ko­vuo­kot ja en­sim­mäi­set öt­ti­äi­set oi­ke­as­sa jär­jes­tyk­ses­sä. Ke­sään las­ke­taan kiu­rus­ta kuu­kau­si, pei­pos­ta puo­li ja väs­tä­rä­kis­tä vä­hä­sen.

Mut­ta jou­lun tu­lon las­ke­mi­seen ei mil­lään rii­tä kuu­kau­si. Jäl­ki­pol­vi li­vah­taa net­tiin et­si­mään ins­pi­raa­ti­o­ta jou­lu­lah­ja­toi­ve­lis­tan laa­ti­mi­seen – syys­kuus­sa. Jou­lu­kon­veh­dit kil­pai­le­vat hyl­ly­ti­las­ta hal­lo­ween-rek­vi­sii­tan kans­sa – lo­ka­kuus­sa.

Mar­kus Ma­ja­luo­man kir­jas­sa Isä, kos­ka jou­lu­puk­ki tu­lee? lap­set An­na­ma­ri, Väi­nö ja Os­si al­ka­vat ky­sel­lä jou­lu­pu­kin pe­rään heti sen jäl­keen, kun lin­nut muut­ta­vat ete­lään. Sii­nä on ker­ta jos toi­nen­kin top­puu­tel­ta­va, et­tä al­ku­syk­syn jäl­keen oli­si tu­los­sa vie­lä kes­ki­syk­sy ja sen jäl­keen lop­pu­syk­sy, min­kä jäl­keen vas­ta voi­si ol­la oi­kea ai­ka al­kaa odot­taa val­ko­par­taa.

Jou­lun odo­tus al­kaa vi­ral­li­ses­ti en­sim­mäi­ses­tä ad­vent­ti­sun­nun­tais­ta, joka tänä vuon­na osuu niu­kas­ti mar­ras­kuun puo­lel­le sen vii­mei­seen päi­vään.

To­ti­sel­le jou­lu­no­dot­ta­jal­le ad­vent­ti­ka­len­te­rin 25 luuk­kua on ar­mot­to­man vä­hän. On ase­tel­ta­va kau­si­va­lot pi­hal­le, ri­pus­tet­ta­va en­sim­mäi­set ko­ris­teet, kor­kat­ta­va kon­veh­ti­ra­sia, sy­ty­tet­tä­vä kynt­ti­lät ja ase­tut­ta­va tak­ka­tu­len ää­rel­le vil­la­su­kat ja­las­sa hy­vis­sä ajoin odot­ta­maan – ei jou­lua vaan sitä, et­tä koit­tai­si vih­doin ai­ka ava­ta en­sim­mäi­nen luuk­ku. Sii­tä sit­ten se läh­tö­las­ken­ta vas­ta al­kaa.

Jou­lu on mo­nel­le yh­tä kuin mat­ka sin­ne. Pa­ras­ta on val­mis­tau­tu­mi­nen, tun­nel­man hil­jai­nen mu­kaan ker­ty­mi­nen. Juh­laan val­mis­ta­vat to­hi­nat pi­tä­vät mie­len va­loi­sa­na, vaik­ka päi­vä yhä ly­he­nee ja pi­meys pi­te­nee. Odo­tus la­taa hil­jal­leen jou­lun täy­teen mer­ki­tys­tä, jol­loin se ei enää ole pelk­kä pit­kä vii­kon­lop­pu tai yk­sit­täi­set va­paa­päi­vät ar­jen kes­kel­lä.

Ma­ja­luo­man kir­jas­sa jou­lu ei tule yh­tään no­pe­am­min, vaik­ka An­na­ma­ri syö jou­lu­ka­len­te­ris­ta kaik­ki suk­laat pois ker­ral­la. Aat­to­na kaap­pi­kel­lon vii­sa­rit ei­vät lii­ku, vaik­ka nii­tä vah­ti­si kuin­ka tar­kas­ti ja her­ke­ä­mät­tä. Ku­lis­seis­sa isä hi­koi­lee: jou­lu­puk­ki on il­moit­ta­nut, et­tei tänä vuon­na en­nä­tä pai­kal­le. Mi­ten siis täyt­tää las­ten odo­tuk­set ja toi­veet?

Ny­kyi­säl­lä on ta­sa­pai­noi­le­mis­ta, sil­lä odo­tuk­set voi­vat ol­la mel­ko suu­ri­a­kin. Lah­ja­toi­vei­siin löy­tyy idea jos toi­nen­kin. Täy­del­li­sen ta­sa­puo­li­nen­kin pi­täi­si osa­ta ol­la. Hiki kir­po­aa pel­käs­tä aja­tuk­ses­ta.

An­na­ma­ri, Väi­nö ja Os­si sai­vat puk­kin­sa, en­sin kek­ku­li­pu­kin, sen jäl­keen sen ihan oi­ke­an­kin.

Jo­kai­nen las­keu­tuu jou­luun­sa lo­pul­ta omal­la ta­val­laan. Pit­kä odo­tus päät­tyy toi­vot­ta­vas­ti le­vol­li­seen iloon, jos­sa ke­nen­kään ei tar­vit­se suo­rit­taa. Pe­rin­teet te­ke­vät jou­lun, ja jos­kus nii­den rik­ko­mi­nen iki­muis­toi­sim­man sel­lai­sen.

Saa­ra Huo­vi­nen

Va­kan jou­lu­leh­ti on il­mes­ty­nyt kes­ki­viik­ko­na 26.11., ja se löy­tyy myös nä­köis­leh­te­nä verk­ko­si­vuil­ta.