Kävin kuuntelemassa geriatrian ylilääkärin Tarja Uusitalon luennon ikääntyneiden hoidosta. Hän suositteli luuntiheysmittausta yli 65-vuotiaille, jotka ovat saaneet luunmurtuman vähäenergisestä syystä, kuten kaatumisesta.
Minulle näin on käynyt parikin kertaa. Soitin terveyskeskuksen automaattiin ja kun hoitaja vastasi, pyysin lähetettä luuntiheysmittaukseen. Ei onnistunut.
Tutkimus on kuulemma kallis ja lähete vaatii lääkärin tutkimuksen. Yhtään vastaanottoaikaa lääkärille ei kuitenkaan ollut eikä tietoa siitä, koska niitä tulisi.
Kävin äskettäin lääkärissä – pitkään sitä jonotettuani ja myös astmahoitajalla. Tiedot näistä käynneistä on seikkaperäisesti tallennettu Kantaan. Kuvittelin, että lääkäri voisi nuo kirjaukset lukaista, pyytää mahdolliset lisätiedot minulta puhelimitse ja tehdä lähetteen tai päättää, ettei luuntiheysmittausta tarvita.
Olin väärässä. Tarvitaan uusi käynti, jolla kaikki alkaa taas nollasta. Varmaa on, että näin jonot lääkärien vastaanotoille pysyvät pitkinä. Kyseenalaista sen sijaan on, kertyykö tutkimusten tekemättä jättämisestä säästöjä. Tuskinpa luunmurtumien hoitokaan ihan halpaa on, vaikka potilaiden inhimilliselle kärsimykselle ei arvoa annettaisikaan.
Veikkaan, että byrokratiaa purkamalla ja toimintaprosesseja järkevöittämällä päästäisiin parempaan lopputulokseen niin talouden kuin potilaiden hoidon saatavuudenkin kannalta. Toki se vaatisi uudenlaista asennetta potilastyöhön.
Kiitos kuitenkin erinomaisesta luennosta ylilääkäri Uusitalolle.
Aulikki Hämäläinen
VTM
Kalanti