Tänä päi­vä­nä uu­ti­set ovat epä­sel­viä ja maa­il­man­ta­pah­tu­mat jo­ten­kin se­ka­via. Jos ai­hee­seen liit­ty­en pa­la­taan sota-ai­kaan, Sak­sa siir­si Pie­ta­rin lä­hel­tä noin 60 000 in­ke­ri­läis­tä Vi­roon jat­ko­so­dan alus­sa ja tar­jo­si Suo­mel­le näi­tä in­ke­ri­läi­siä maa­ta­lous­työ­hön vuo­den 1944 alus­sa.

In­ke­ri­läi­sen An­na Val­li­tun per­hees­sä oli kuu­si las­ta, jois­ta van­hin Sal­me, vä­hän yli kah­den­kym­me­nen, mää­rät­tiin Ky­tä­mä­en Si­mu­laan työ­hön. Seu­raa­vak­si van­him­mat, 19-vuo­ti­as Ni­ko­lai ja 17-vuo­ti­as Kat­ri mää­rät­tiin meil­le Vah­te­ruk­sen Pie­ti­lään. Kol­me alai­käis­tä tyt­töä Sii­na, Ta­ma­ra ja kol­mas, jon­ka ni­meä en muis­ta, oli­vat äi­tin­sä An­nan kans­sa työs­sä Ky­tä­mä­en Nur­me­las­sa ja asui­vat siel­lä pie­nes­sä piha-asun­nos­sa. Val­li­tun per­hees­sä oli ol­lut myös 15-vuo­ti­as poi­ka, mut­ta hän oli ka­don­nut Vi­ros­sa.

Meil­lä työs­sä ol­lut Kat­ri ei osan­nut suo­mea, mut­ta veli Ni­ko­lai oli pal­jon kou­lua käy­nyt ja osa­si suo­mea, ve­nä­jää ja sak­saa. Veli tulk­ka­si Kat­ria, joka op­pi kyl­lä vä­hi­tel­len suo­mea. Kat­ri ja Ni­ko­lai oli­vat hy­viä työn­te­ki­jöi­tä. He te­ki­vät meil­lä mui­den mu­ka­na maa­ta­lous­töi­tä. Ni­ko­lai opet­ti mi­nul­le myös ve­nä­jän kiel­tä, mut­ta olen ai­ka pal­jon unoh­ta­nut.

Äi­ti An­na Val­lit jär­jes­ti yh­tei­sen juh­la­ti­lai­suu­den lap­sil­leen. Ai­no­at vie­raat oli­vat minä ja serk­ku­ni Mir­ja, mo­lem­mat sil­loin 15-vuo­ti­ai­ta. An­na oli yrit­tä­nyt jär­jes­tää tar­joi­lua puut­tees­ta huo­li­mat­ta. Per­he oli hyvä lau­la­maan, ja siel­tä tu­li­vat ve­nä­jän­kie­li­set Vol­gan laut­tu­ri ja mo­net muut ve­nä­läi­set tun­teel­li­set lau­lut.

Sit­ten tuli kes­kus­te­lua per­heen isän ka­to­a­mi­ses­ta. An­na Val­lit ker­toi, et­tä mies vain vie­tiin yöl­lä, mut­ta li­sä­si sii­hen, et­tä ei Sta­lin ole mi­tään pa­haa teh­nyt, ja tois­ti tä­män. Serk­ku­ni Mir­ja sa­noi mi­nul­le ti­lai­suu­den jäl­keen, et­tä huo­ma­sit­ko, tämä An­na Val­lit on kova kom­mu­nis­ti. Sa­noin heti, et­tä et­kö ta­jun­nut, et­tä hän ei luot­ta­nut mei­hin ja sa­noi niin oman tur­val­li­suu­ten­sa ta­kia.

Jos pa­la­taan tä­män päi­vän uu­ti­siin, niin kun ra­pa­kon ta­kaa tu­lee vä­hän vii­mais­ta tuul­ta, tääl­lä Suo­mes­sa ja Eu­roo­pas­sa oli­si asen­ne pi­det­tä­vä vä­hän sa­mal­la ta­val­la kuin in­ke­ri­läi­nen An­na Val­lit so­dan ai­ka­na Suo­mes­sa.

Suo­ma­lai­set ovat vä­hän ur­hei­lu­hul­lu­ja, ai­na­kin penk­kiur­hei­li­jat. En tie­dä, on­ko se huo­no asia. His­to­ri­an va­los­sa suo­ma­lai­set ovat pär­jän­neet hiih­dos­sa ja kei­hään­hei­tos­sa. On­ko täs­sä yk­si te­ki­jä, et­tä täl­lai­nen pie­ni Suo­mi-ni­mi­nen kie­li­a­lue on säi­ly­nyt maa­pal­lon myrs­kyis­sä ka­ruis­sa olois­sa. Hiih­tä­jät ovat pys­ty­neet pa­ke­ne­maan ja jos­sain koh­taa ot­ta­neet kei­hääl­lä vas­taan ja ti­lan­teen sal­lies­sa lyö­neet hyök­kää­jää si­vus­ta. Ja ai­ko­jen saa­tos­sa suo­men kie­li­a­lue on kui­ten­kin säi­ly­nyt. Kes­kei­se­nä täs­sä puo­lus­tuk­ses­sa on ol­lut tal­vi­so­ta. Nyt uk­rai­na­lai­set ovat sa­mas­sa ti­lan­tees­sa. Saa­vat­ko he säi­lyt­tää kie­len­sä?

Nyt Suo­men­lah­del­la kaa­pe­li­rik­ko­jat on ta­voi­tet­tu no­pe­as­ti. Tämä ker­too kor­ke­as­ta osaa­mi­ses­ta ja so­pi­vas­ta ka­lus­tos­ta. Mei­dän si­vii­lien ei tar­vit­se tie­tää puo­lus­tuk­sen sa­lai­suuk­sis­ta, pää­a­sia on, et­tä var­ti­ja val­voo. Nyt var­ti­ja on val­vo­nut. Puo­lus­tus­val­miu­den yl­lä­pi­tä­mi­nen on tär­ke­ää.

Pre­si­dent­ti Ze­lens­ky on ol­lut Uk­rai­nan so­dan­joh­don san­ka­ri. At­lan­tin ta­kaa hän­tä on pai­nos­tet­tu ras­kaas­ti ja tätä sop­paa on keit­tä­nyt joh­ta­ja idäs­tä. Eu­roo­pan on tu­et­ta­va Uk­rai­naa, kos­ka Uk­rai­na tais­te­lee nyt koko Eu­roo­pan puo­les­ta. Uk­rai­naa on au­tet­ta­va kai­kin mah­dol­li­sin kei­noin.

Kau­no Pie­ti­lä, Ka­lan­ti