Jo mui­nai­ses­sa Roo­mas­sa or­jien ker­ro­taan kuis­ku­tel­leen so­ta­pääl­li­köit­ten kor­vaan nuo sa­nat, jot­ta nämä ei­vät lii­kaa yl­pis­tyi­si. Täl­lai­sil­le vies­teil­le oli­si juu­ri nyt tar­vet­ta Pu­tin & Trump -dik­taat­to­reit­ten kor­viin. Sää­li, et­tä sii­tä hyö­ty­äk­seen edel­lä mai­nit­tu­ja nar­sis­ti­sia psy­ko­paat­te­ja imar­te­le­vat ja mie­lis­te­le­vät kil­paa kaik­kien mait­ten joh­ta­jat.

Ka­ve­ri­ni Reis­kan kuo­li­nil­moi­tus ku­vaa osu­vas­ti sitä, mis­tä elä­mäs­sä on ky­sy­mys " Kai­kel­la on ai­kan­sa. On ai­ka syn­tyä, on ai­ka elää, on ai­ka kuol­la. Su­rul­li­si­na elä­män ra­jal­li­suu­des­ta, mut­ta pe­lot­ta, ra­kas­ta­en, kai­va­ten ja kun­ni­oit­ta­en jä­täm­me jää­hy­väi­set Reis­kal­le. Yh­tei­ses­tä ajas­ta kii­tol­li­si­na hy­väs­te­lem­me hä­net ja luo­vu­tam­me hä­nen ruu­miin­sa maa­äi­din po­veen met­sien, jär­vien ja me­ren sy­lei­lyyn, luon­non suu­reen ja lop­pu­mat­to­maan vir­taan".

Laa­din pari vuot­ta sit­ten Vak­ka­o­pis­ton käyt­töön op­paan ikäih­mis­ten vii­mei­sis­tä tah­dois­ta ja tes­ta­men­teis­ta. Työ­pa­jois­sa se oli poh­ja­na, kun en­na­koi­tiin elin­kaa­ren lo­pus­sa tar­vit­ta­via asi­a­kir­jo­ja ja opit­tiin va­rau­tu­maan toi­min­ta­ky­vyn heik­ke­ne­mi­seen. Täl­lai­nen "vii­mei­set tah­to­ni" kan­sio tu­li­si ol­la kai­kil­la ei­kä vas­ta yli 80-vuo­ti­ail­la. Ku­kaan ei toi­vo koh­dal­leen syö­pä­di­ag­noo­sia ei­kä pa­haa ko­la­ria mut­ta näi­tä vaan sat­tuu joka päi­vä.

Ne asi­a­kir­jat, jot­ka tu­li­si ol­la teh­ty­nä hy­vis­sä ajoin ovat hoi­va­tah­to, hoi­to­tes­ta­ment­ti, edun­val­von­ta­val­ta­kir­ja sekä val­ta­kir­ja pank­ki- ja raha-asi­oit­ten hoi­ta­mi­seen, tes­ta­ment­ti omai­suu­des­ta sekä hau­taus­mää­räyk­set.

Tes­ta­men­tit yn­nä muut asi­a­kir­jat tu­li­vat tu­tuik­si asi­a­na­ja­jan työ­sa­ral­ta­ni. Hau­taus­toi­vei­siin jou­duin erik­seen pe­reh­ty­mään. Kun sen yh­te­nä osa­na on kuo­li­nil­moi­tus muis­to­ru­noi­neen niin mel­kein ad­dik­toi­duin et­si­mään kau­nii­ta ru­no­ja He­sa­rin si­vuil­ta. En kri­ti­soi­dak­se­ni, kos­ka vai­na­jan lä­hi­o­mai­set ovat ne tun­teel­la va­lin­neet. Vaan tut­kien, mi­ten hau­taus­kult­tuu­ri ja -värs­syt ovat muut­tu­neet.

Niin­pä ke­rä­sin tal­teen sel­lai­sia su­ru­ru­no­ja, jot­ka ai­ka­naan eh­kä so­pi­vat lä­hei­sil­le­ni tai jopa it­sel­le­ni. Ku­ten kos­ket­ta­va " Jä­tit kuis­kauk­se­si tuu­leen, hy­my­si au­rin­gon läm­pöön ja täh­tiin sil­mie­si tuik­keen " tai " Kut­sum­me si­nua mut­ta et kään­ny enää. Olet mat­kal­la lap­suu­te­si ko­ti­ky­län met­siin ja pel­loil­le, si­ni­sen ruis­ku­kan ja ikui­sen su­ven maa­han, jos­sa rak­kaa­si jo ovat si­nua vas­tas­sa " Sirk­ka Turk­kaa mu­kail­len.

Moni ei tai­da tie­tää, et­tä ru­not kuo­li­nil­moi­tuk­seen ovat te­ki­jä­noi­keu­den alai­sia. Nii­den käy­tös­tä pi­tää mak­saa kor­vaus in­fo@sa­nas­to.fi:lle, joka ti­lit­tää noin 46 eu­ron palk­ki­on te­ki­jäl­le.

Vai­na­jan hau­taus toi­mi­te­taan yhä enem­män hil­jai­suu­des­sa. Myös muis­to­ti­lai­suus pi­de­tään vain lä­hi­o­mai­sil­le. Vie­lä 1960-lu­vul­la maal­la koko ky­län väki sai kut­sun hau­ta­jai­siin su­ru­reu­nai­sel­la kir­jeel­lä.

Vai­na­jan tuh­kaus on jo pää­sään­tö­nä ja suu­ris­ta kuk­ka­sep­pe­leis­tä on luo­vut­tu. Luon­toa ja il­mas­toa sääs­tä­vää on jät­tää vain yk­si ruu­su ar­kul­le. Myös­kin muis­to­värs­sy­jen so­per­te­lus­ta oli­si syy­tä luo­pua. Hil­jai­nen het­ki ar­kun ää­rel­lä riit­tää hy­vin vai­na­jal­le ja omai­sil­le, kun ne kor­tit ja ad­res­sit eh­tii lu­kea myö­hem­min, ja kos­ka suu­rin suru on sa­na­ton.

Hau­taus­toi­veet voi il­mais­ta va­paa­muo­toi­ses­ti. Vai­na­jan lä­heis­ten oli­si hyvä tie­tää toi­ve hau­ta­pai­kas­ta, ark­ku- vai tuh­kaus­hau­taus, tuh­ka uur­naan vai me­reen, kut­sut­ta­vat, hau­ta­jais­ten oh­jel­ma, pap­pi, kant­to­ri, kuo­li­nil­moi­tus, lem­pi­ku­kat jne. Ai­na vai­na­ja ei elä­es­sään ole il­mais­sut mi­tään toi­vei­ta, jol­loin omais­ten tu­lee imp­ro­vi­soi­da hau­taus.

Uu­te­na il­mi­ö­nä yleis­tyy se, et­tei kuol­leel­le jär­jes­te­tä mi­tään ti­lai­suut­ta. Se voi toki ol­la vai­na­jan oma tah­to, mut­ta lie­nee pe­rua Ruot­sis­ta, jos­sa "no ser­vi­ce fu­ne­rals" on jo ar­ki­päi­vää. Eli vä­hän kuin si­vii­li­vih­ki­mi­nen avi­o­liit­toon il­man juh­lia. It­se en us­ko, et­tä tren­di saa meil­lä kan­na­tus­ta.

Siu­naus ja muis­to­ti­lai­suus ovat tär­keä osa vai­na­jan su­ku­lais­ten ja ys­tä­vien su­ru­työ­tä. Sa­mal­la se on ri­tu­aa­li, joka py­säyt­tää tun­nis­ta­maan elä­män ra­jal­li­suu­den ja luo ti­laa loh­du­tuk­sel­le ja yh­tei­sel­le su­rul­le. Ih­mi­syy­teen kuu­luu se, et­tä jo­kai­nen Luo­jan luo­ma saa ar­vok­kaan siu­nauk­sen ja lä­hei­set ti­lan luo­pua rak­kaas­taan pie­tee­til­lä.

On su­rul­lis­ta ja jul­maa, et­tä jo syn­ty­mä­si het­kel­lä tie­dät elä­mä­si ai­ka­naan päät­ty­vän. Tie­to elin­päi­vien ra­jal­li­suu­des­ta an­taa kui­ten­kin elä­mäl­le mer­ki­tyk­sen ja ar­vok­kuu­den.

Ai­ka on si­kä­li de­mok­raat­tis­ta, et­tä sitä on kai­kil­la ta­san yh­tä mon­ta tun­tia päi­väs­sä ja ajan käy­tös­tä pää­tät it­se. Voit aa­mul­la he­rä­tä kyy­ni­sen ne­ga­tii­vi­se­na tai sit­ten in­nos­tu­neen po­si­tii­vi­se­na ja näh­dä ym­pä­ril­lä­si lu­kui­sia mah­dol­li­suuk­sia teh­dä hy­viä te­ko­ja lä­him­mäi­sel­le­si tai muut­taa maa­il­maa pa­rem­mak­si.

Jo­kai­nen te­kee elä­mäs­sään vir­hei­tä ja huo­no­ja va­lin­to­ja, joi­ta ka­tuu lop­pui­kän­sä. Mut­ta sitä, et­tä teet hy­viä te­ko­ja, ojen­nat lä­hei­sel­le aut­ta­van kä­den, luot hy­väk­sy­vän kat­seen tai au­tat hei­kom­pi­o­sai­sia et tule kos­kaan ka­tu­maan.

Jo­kai­ses­ta pois­nuk­ku­nees­ta jää jäl­kiä ym­pä­ris­töön ja muis­to­ja muit­ten ih­mis­ten mie­liin kuo­le­man jäl­keen. Se, et­tä olet ra­kas­ta­nut ja tul­lut ra­kas­te­tuk­si ei ka­toa ei­kä hä­viä kuo­le­mas­sa. Ko­et­tu hyvä elää mon­ta su­ku­pol­vea vai­na­jan omai­sis­sa ja ys­tä­vis­sä. Ih­mi­nen elää niin kau­an, kun joku hä­net vie­lä muis­taa.

Tar­mo Kan­gas

ent. asi­a­na­ja­ja ja kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu

Uu­si­kau­pun­ki