Vakka-Suomen Sanomat kertoi 27.4. näyttävästi Uudenkaupungin vanhan vesitornin purkamisesta. Mahdollisesti Suomessa ainoa laatuaan oleva kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti merkittävä monumentti katoaa kaupunkikuvasta.
Prosessi on ollut valitettavan tavanomainen. Ensin vesilaitos laiminlyö täysin yhteisen omaisuuden hoitamisen ja sitten se perustelee purkua huonokuntoisuudella, joka ei edes pidä paikkaansa. Ja kustannuksia liioitellaan tahallisesti.
Purkukustannuksilla vesitorni olisi hyvin saatu kunnostettua nähtävyytenä säilytettävään kuntoon. Rakenteellisia ongelmia ei ollut.
Joku vertasi taannoin purkupäätöstä siihen, että Pariisi päättäisi hävittää Eiffel-tornin. Mittasuhteet huomioon ottaen vertaus on varsin osuva. Toisaalta tilannetta voisi havainnollistaa sillä, että Rooma päättäisi purkaa Colosseumin, koska vanhalla kivikasalla ei ole mitään käyttöä, ja tippuvat tiilenpalat tai rappaukset ovat vaaraksi ohikulkijoille ja paikan kunnostaminen alkuperäiseen asuunsa maksaisi maltaita.
Sama metodi toistui aikanaan Viikaisten koulun hävittämisen yhteydessä. Luottamushenkilöille ei kerrottu missään vaiheessa täyden peruskorjauksen ja modernisoinnin hintaa, joka olisi ollut luokkaa 13 miljoonaa euroa.
Valtuutettuja vietiin kuin pässiä narussa ostamaan sika säkissä eli sadan miljoonan euron betonimammutti SiHy-Wintteri, josta on tullut kaupungin talouden miljoona-kiviriippa. Rahat eivät enää riitä mihinkään muuhun ja kaikenlaisia toimintoja joudutaan ajamaan alas.
Vesitornin mukana kaupunkikuvasta katoaa viimeinen rakennushistoriallinen julkinen elementti 1950-luvulta. Päättäjien ainoa arvo näyttää olevan raha eli nyt sen puute. Menneiden polvien työn arvostuksesta ei ole jäljellä rahtuakaan.
Seppo Lohtaja
Uusikaupunki