Meil­lä on vi­nou­tu­nut ja jopa koh­tuu­ton syyt­te­ly il­mas­ton­muu­tok­sen, Itä­me­ren saas­tu­mi­seen, luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den hä­vit­tä­mi­sen ja mui­hin luon­toon liit­ty­vis­sä on­gel­mis­sa. Hy­vin laa­jas­sa on­gel­mas­sa on saa­tu yk­si yli­voi­mai­nen ai­heut­ta­ja, maa- ja met­sä­ta­lous, eli käy­tän­nös­sä maan­vil­je­li­jät. Jopa lain­sää­dän­töä on alet­tu kat­soa täs­tä nä­kö­kul­mas­ta. Tie­do­tus­vä­li­neis­sä tois­to on te­ho­kas­ta, on sit­ten ky­sy­myk­ses­sä to­tuus, osa­to­tuus tai täyt­tä pup­pua.

On­gel­mat ovat va­ka­via, mut­ta vä­hän laa­jem­paa kat­san­toa kai­pai­sin.

Met­sis­tä on teh­ty hii­li­nie­lu­jen pa­ha­poi­ka ja pääs­tö­läh­de, vaik­ka se ei sitä mis­sään ni­mes­sä ole. Il­man met­sien yh­teyt­tä­mis­tä ei ih­mis­ten tuot­ta­ma hii­li­di­ok­si­di hä­viä ja uut­ta hap­pea tule. Tä­män het­ken tut­ki­mus­tu­lok­set ovat sen ver­ran ris­ti­rii­tai­sia, et­tä nii­den va­raan ei pal­jon kan­nat­tai­si lait­taa.

On kä­sit­tä­mä­tön­tä, mik­si me Suo­mes­sa ha­lu­am­me to­dis­taa vä­ki­sin met­siem­me ole­van pääs­tö­läh­de. Tämä ta­pah­tuu vie­lä var­sin ky­see­na­lai­sin pe­rus­tein.

Niin sa­not­tu met­sän jat­ku­va kas­va­tus on saa­nut pal­jon jul­ki­suut­ta kaik­kien on­gel­mien rat­kai­su­na ja se on vie­ty jopa EU:n rie­po­tel­ta­vak­si. To­del­li­suu­des­sa se ei ole rat­kai­su oi­ke­as­taan mi­hin­kään. Tätä me­ne­tel­mää puo­lus­ta­via pit­kä­ai­kai­sia tut­ki­muk­sia ei ole ja il­mas­ton ko­ko­nais­hyö­ty on ky­see­na­lai­nen.

Kan­nat­ta­vak­si se voi­daan to­dis­taa vain, kun ole­mas­sa ole­van tuk­ki­puus­ton kas­va­tus­kus­tan­nuk­set jä­te­tään huo­mi­oi­mat­ta ja pit­kän ai­ka­vä­lin on­gel­mat si­vuu­te­taan. Vuo­si­kym­men­ten pääs­tä puus­ton hy­vän kas­vun- ja laa­dun pe­ri­mä on muis­to vain. Ry­tei­kön pe­ri­mä on heik­ko ja kan­san­ta­lou­den, sekä met­sä­no­mis­ta­jan saa­ma tulo on vä­hen­ty­nyt ole­mat­to­miin.

Hii­li­nie­lut ja pääs­töt ovat las­ku­ta­voil­taan kum­mal­li­sia ja tar­koi­tuk­sel­la pää­a­si­as­sa vil­je­li­jöi­hin koh­dis­tu­via. Be­to­ni ja te­räs ovat yk­si pa­hi­ten il­mas­toon vai­kut­ta­via, kui­ten­kin maan­pin­nan al­la ole­via ra­ken­tei­ta ei pääs­töi­hin las­ke­ta. Kau­pun­geis­sa maan­pin­nan al­la on val­ta­va ra­ken­nus­kuu­ti­oi­den mää­rä, jota ei tar­vit­se huo­mi­oi­da.

Toi­nen kä­sit­tä­mä­tön asia on ruu­as­ta ja ruo­ka­hä­vi­kis­tä ai­heu­tu­vat il­mas­to­pääs­töt, jot­ka kir­jau­tu­vat maa­ta­lou­den pääs­töi­hin. On vai­ke­aa kä­sit­tää täl­lais­ta koh­tuut­to­muut­ta.

Pel­to­vil­je­lys­sä on vuo­sien ai­ka­na tul­lut jos min­kä­lais­ta oh­jet­ta ja vaa­ti­mus­ta. Luon­to­jär­jes­tö­jen edus­ta­jat ovat ak­tii­vi­suu­del­laan saa­neet niin tut­ki­joi­den, vir­ka­mies­ten, po­lii­tik­ko­jen kuin tie­do­tus­vä­li­nei­den edus­ta­jat pyö­ri­tet­tyä mu­kaan­sa.

Kun jo­kai­sel­la ak­ti­vis­til­la on oman­lai­sen­sa vi­sio par­hais­ta toi­mis­ta, niin vil­je­li­jä on ai­van hu­kas­sa. Vil­je­li­jä ai­no­a­na kan­taa ta­lou­del­li­sen vas­tuun, ke­nen­kään muun ei sitä tar­vit­se teh­dä. Hel­pot­tai­si pal­jon, jos muut­kin ta­hot oli­si­vat jon­kin­lai­ses­sa hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa vas­tuus­sa pu­heis­taan ja te­ois­taan.

Vii­mei­sin vil­li­tys on pel­to­jen kip­si­kä­sit­te­ly. Kek­sin­tö on mai­nos­tet­tu eri­no­mai­sek­si, mut­ta on­ko se vain ti­la­päi­nen apu, jota on teh­tä­vä lo­put­to­miin ai­na muu­ta­man vuo­den vä­lein. Se ei pois­ta sitä on­gel­maa, et­tä maas­ta pi­täi­si saa­da niin sa­not­tua va­ras­to­fos­fo­ria vä­hen­net­tyä huo­mat­ta­vas­ti. Tä­män pys­ty­vät te­ke­mään kas­vit, mut­ta kuin­ka ja mil­lä me­ne­tel­min, se tut­ki­joi­den pi­tää sel­vit­tää.

Vil­je­li­jöil­tä vaa­di­taan pal­jon, mut­ta lii­an har­vat näyt­tä­vän ym­mär­tä­vän ta­lou­del­li­set re­a­li­tee­tit. Vil­je­li­jäl­le mak­set­ta­va vil­jan hin­ta on 10–20 sent­tiä ki­lol­ta ja se on ol­lut lä­hes sama koko EU-ajan. Kun sii­tä ale­taan mak­saa ku­lu­ja, niin sii­nä tar­vi­taan tu­et­kin las­ku­jen mak­suun.

Ei ole mi­kään ih­me, vaik­ka maa­ti­lo­jen mää­rä su­pis­tuu vauh­dil­la ja ra­haa ei ole sen pa­rem­min kal­ki­tuk­siin, kuin mui­hin­kaan hy­viin ym­pä­ris­tö­te­koi­hin. On tie­tä­mät­tö­myyt­tä tai aat­tei­den su­men­ta­maa esit­tää ym­pä­ris­tö­tu­kien koh­den­ta­mi­sen muut­ta­mis­ta, jot­ta vil­je­li­jät muut­tai­si­vat vil­je­li­jä­käy­tän­tö­jä taas jon­kin muo­ti­vir­tauk­sen mu­kaan.

Pa­hin­ta on, et­tä vil­je­li­jät jät­tä­vät ko­ko­naan ha­ke­mat­ta ym­pä­ris­tö­tu­kia, kos­ka by­rok­ra­ti­an ja mak­set­ta­va ra­han mää­rä ei­vät enää koh­taa.

Vil­je­li­jöi­den ah­din­koon on löy­dyt­tä­vä kei­no­ja. Suu­ri osa Suo­mes­sa teh­dyis­tä vil­je­li­jää kos­ke­vis­ta la­es­ta ja by­rok­ra­ti­as­ta voi­daan Suo­mes­sa muut­taa, jos ha­lua on. Krii­sit muu­al­la voi­vat ol­la het­kes­sä tääl­lä ja jos kan­sal­li­nen ruu­an­tuo­tan­to ei toi­mi, olem­me hu­kas­sa.

Pek­ka Heik­ki­lä

Uu­si­kau­pun­ki